Aihetta loukkaantua?! Anoppi ja miniä -juttuja taas...

tuli sellainen olo, että ehkä anoppisi ei aio antaa ikinä sulle anteeksi, että asetit hänelle aikanaan niitä rajojakin? Jotkut on sellaisia, niin kuin joku sanoikin siitä mummelista joka ei enää ostanut lahjoja jos joku ei kiittänyt tarpeeksi tai jotain.



Vaan minkäs teet? EHkä se tollasista ilkeistä eleistä saa tyydytystä elämäänsä. Surkeetahan toi on, tosi kurjaa. En usko että tohon on mitään mitä voisi tehdä, ongelma on anoppisi pään sisällä. Mutta kuten sanottu, elämässäsi on onneksi muita, parempia ihmisiä

Joka paiva sain villasukkia postissa, valilla lampimasti itsetehtyja kaulaliinoja tai lapasia. (Kerran jopa rukkasweet kenkalaatikossa, silloin en kylla viela tiennyt sita, tama on salaisuuS).



Joten kylla uskon, etta han yritti jotenkin niilla sukilla lepyttaa minua siita vaikka olenniinkonservatiivi.

Minulla myös tuollainen tilanne. Miehen äiti ja isä paapoavat tytärtään ja heidän lapsiaan kaikin tavoin, mieheni ja lapsemme saavat tuskin mitään. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei tajua asiaa, en tiedä mitä sitten tehdään kun kasvaa isommaksi.



Sisko esimerkiksi muutti uuteen kaupunkiin, jossa tuli juna-asemalle (käyttää työmatkoihin junaa) matkaa 1,5km. No, isä sitten osti auton tyttärelleen, jotta olisi helpompaa.. samaan aikaan mieheni työpaikka muutti hankalan matkan päähän ja olemme pohtineet auton hankintaa, kuluja jne..



Mummo ostaa tyttärensä lapsille (2kpl) joka vuosi uudet kura-asut ja talvihaalarit. Ostaa kirjoja lähes joka kuukausi, pyytää yökylään ja hoitaa säännöllisesti. Onpa ottanut mökillekin mukaan joskus.



Lapsellemme on kerran ostanut yhden t-paidan, joululahjaksi on lapsemmekin saanut kirjoja. Ei ole koskaan hoitanut lastamme, edes yhtä tuntia. Jos näämme saattaa lapselle lukea yhden kirjan, 10min, mutta muuten ei lastamme huomioi.



En välttämättä tarvitse hoitoapua tai vaatteita, pärjäämme miehen kanssa ihan hyvin. Sisko perheineen on huomattavasti parempituloinen, joten siitäkään ei ole kyse.



en ole millään tavalla ohjeistanut anoppia tai puuttunut hänen tekemisiinsä, yrittänyt olla ystävällinen ja korrekti. Silti minusta näin räikeä suosiminen on ilkeää, varsinkin lapselle sitten kun hän on tarpeeksi iso huomatakseen sen. Varmasti vähennämme kontaktia mummoon, jos hänen käytöksensä ei muutu

VAAN SE MISTÄ SE KERTOO! Mä inhoan tuollaista sorsimista oli sit kyse villasukista tai mistä muusta tahansa.

kukaan ulkopuolinen ei huomaa tuossa mitään sorsimista. Ap itse kertoo laittaneensa mummon ruotuun ja nyt ihmettelee, miksi se ei neulo heille. Vika ei ole anopissa vaan ap:ssa, jolle kelpaavat vain tietyt neulomukset, ei ne anopin tavalliset.

Tän täytyy olla provo.

Teet mitä tahansa, ei asia muutu. Anoppisi on vaikea ihminen ja hän ei tykkää sinusta jonkin asian takia. Taidat itsekkin tietää minkä takia.



Minulla sama homma, en voi ymmärtää, koska oma äitini on oikeasti tasapuolinen lapsille ja jopa veljeni uusioperheen lapsille.



Mutta minä tiedän kyllä syyn. Anoppini sanoo kaikki asiat päin naamaa, todella töykeästi ja minä sanon myös, mutta en niin loukkaavasti, asiat voi esittää mielestäni monella tavalla. Hän ei tykkää siitä että joku muukin on suorapuheinen kuin hän..



Mutta en kaipaa tollaista ihmistä lasteni elämään, lapset kyllä menevät anopilleni mielellään, silloin harvoin kun he sinne saavat anopin puolesta mennä.

Ja joo, olen ikava ihminen.

Pointti tässä tuskin on että ap ei saa neulomuksia VAAN SE MISTÄ SE KERTOO! Mä inhoan tuollaista sorsimista oli sit kyse villasukista tai mistä muusta tahansa.

Katos kun se ei välttämättä kerro sorsimisesta. Me ei voida tietää, mistä se kertoo, koska ap ei ole suoraan kysynyt.

Tässä muutamia vaihtoehtoja:

- anoppi suosii toista miniäänsä, koska kokee hänet läheisemmäski

- anoppi yrittää tumpuilla mielistellä ja hyvitellä miniää, joka vaikuttaa etäiseltä

- toinen miniä vaikuttaa niin reppanalta ja köyhältä, että anoppi ajattelee heidän tarvitsevan enemmän anopin neulomuksia

- anoppi on joltakulta kuullut, että ap on arvostellut saamaansa neuletta tai on muuten kronkeli, eikä anoppi kehtaa enempää ap:lle neuloa

- ap itse on tahtomattaan antanut itsestään kriittisen ja hiukan pelottavan vaikutelman

Kuka tietää, voi olla noista joku syy, tai sitten jokin ihan muu.

-2-

Koska siskon perhe vie voiton! Minä elätin miestäni kun se opiskeli. Miehen siskolle maksettiin kaikki kun hän opiskeli. ym.



Miehen siskolla ja hänen miehellään on nelinkertaiset tulot, verrattuna anoppiin ja appiukkoon. Silti he ovat huolissaan, että ei ne pärjää ku niillä on niin paljon lainaa.. ja ostavat isoja asioita heille jatkuvasti.



Naurattaa kun sitten puhutaan ja kehutaan kuinka tasapuolisia he ovat lapsilleen.



Mutta eipä siinä, me pärjäämme hienosti omillamme.

asiasta.



Kolmen pojan ja yhden tytön äiti (miksihän sitä tulee suosittua sitä tyttöä ja niitä miniöitä, jotka ei hernehdi varmuuden vuoksi joka asiasta)

Mun myötätunnot on ap:n puolella. Ei kai ne neuleet itsessään ole se jutun pääpointti, mutta juurikin tuo anopin ele. Se, että jättää jatkuvasti tietyt ihmiset ilman huomiota ja toisia taas lahjoo...



Ilmeisesti myös anoppi itse huomaa tässä tapauksessa olevansa epäreilu, kun antelee noita neulomuksiaan ns. salaa kuten ap asian ilmaisi. Eli että aiemmin tekeillä olevat työt päätyvätkin sitten yllättäen miniän/tyttären käyttöön.



Lapsi, joka huomaa epäreiluuden ja ottaa asiat suoraan esiin, syyllistetään usein tällaisen ihmisen toimesta kateelliseksi ja röyhkeäksi. Vääryyteen syyllistynyt ihminen kääntää asiat ikään kuin toisten vioiksi ilman että ottaisi itse vastuuta epäreiluista teoistaan tai pystyisi vastaanottamaan minkäänlaista kritiikkiä. Eihän tällainen ihminen koe itse tekevänsä mitään väärää! Hänhän saattaa sairaassa maailmassaan luulla kohtelevansa kaikkia lapsia ja näiden perheitä tasapuolisesti vaikka käytännön teot puhuvatkin omaa karua kieltään.



Mun tulkintani mukaan ap:n anoppi on vain läpeensä v-mäinen ihminen, eikä tällaiseen ihmiseen mikään puhe auta. Vältä tällaisen epäreilun ihmisen seuraa ja ympäröi itsesi oikeasti mukavilla ihmisillä. Jos ette ole anoppiin muutamaan vuoteen yhteydessä, luulisi niitä neulomuksia alkavan tulla pian teidänkin osoitteeseenne.

anoppi on tyytyväienn. Sillä joku syyhän siihen on, ettei anna yhdelle miniälleen kutomuksia. Miniä nähtävästi nauranut niille tms. arvostellut. Salaa antaa sitten muille, ettei tämä yksi miniä pääse niitä taas ivailemaan.



Näissähän on aina vain sen miniän kertomus. Ne toiset miniät voisi kertoa ihan toisenlaisen tarinan.

win-win-tilanne: vähennä yhteydenpitoa merkittävästi.

Saa anoppi kutoa tekeleitään ilman pelkoa kiinnijäämisestä tai syyllisyydestä. Ja sinun ei tarvitse potea pahaa mieltä.



Toivottavasti ne lahjotut osapuolet tulevat sitten auttamaan anoppia ja appea arkielämän tarpeissa kun te sorsitut lakkaatte auttamasta ja käymästä. Ehkä anoppi on ottanut AP:n perheen avun itsestäänselvyytenä? Kun yhteydenpito vähenee, luulisi arvostuksenkin kasvavan. Monestihan sitä huomaa asioitten arvon vasta sitten, kun niitä ei enää ole.

anopin miellyttäminen ja siellä käyminen jos siltä tuntuu. Onko hän muuten inhottava sinua kohtaan?

anoppi on aina kohdellut mua kuin kakkosluokan kansalaista vaikka aihetta siihen en ole mielestäni koskaan antanut.

Mieheni selityksen mukaan anoppi on mulle vain kaikesta kateellinen: olen kouluttautunut rohkeasti unelmieni alalle, elän muutenkin omannäköistäni elämää ja tämäkös anoppia erityisesti sapettaa (kun ei hänelläkään ole ollut koskaan muka mahdollisuutta siihen), pidän ulkonäöstäni huolta ja harrastan aktiivisesti monenlaista toimintaa.

Äärinegatiivisen anopin kateus heijastuu sitten kaikkeen mahdolliseen. Hän on kuin jääpuikko lähelläni, suosii selkeästi sitä elämässään kangertelevaa miniäänsä. Minä yritän katsoa asioita sormien läpi ja olla näkemättä ympärilläni tapahtuvaa vääryyttä. Vaikeaa se silti on. Monesti on paha mieli, vaikka yritän asioita mahdollisimman positiivisesti tulkita.



Ehkä me anopin mielestä ollaan vaan ihan liian onnellisia? Ainakin häneen itseensä verrattuna. Ja erityisesti kun meidän onnellisuus on rakentunut täysin heistä riippumatta ja ilman heidän tukeaan tai apuaan. Oikeastaan jopa päinvastoin. Kyllähän sellaiset itsekudotut villasukat olisivat meille jo ihan liikaa! Lisäisivät meidän onnellisuuttamme ja elämäniloamme turhan paljon!

että koska sukulaisiaan ei voi valita, niin annan olla omissa oloissaan, ketään en yritä mielistellä enkä miellyttää. Ystävät voi valita! Toki osaan käyttäytyä sivistyneesti, jos on sellaisia tilaisuuksia, joissa sattuu epäystävällisiä sukulaisia myös paikalle.

Enkä varmasti pode huonoa omatuntoa, vaikka esim. lapsillani ei ole mitään suhdetta minun äitiini (isäni on kuollut jo vuosia sitten), heillä on kyllä ihana anoppini elämässään (appenikin on kuollut jo aikaa sitten, en ole edes tavannut).

En jaksanut kaikkea lukea mitä tässä ketjussa on kinattu. Minun mielestäni kutominen tai kutomattomuus on ihan toisarvoinen asia. Ap kannattaisi miettiä asiaa lastensa kannalta. Millainen sude lapsilla on mummoon? Onko mummo lapsille tärkeä? Onko tämän kutoja mummon ohella olemassa myös ukki? Jos lapsesi tykkäävät kuitenkin viettää aikaa serkkujensa ja isovanhempien seurassa niin sinuna pitäsin mölyt mahassa. Mieti siltä kannalta, miten lapset kokevat sen, että alat riitelemään lasten mummon kanssa? Sillä riitaahan sinä haet. Todennäköisesti välit viilenevät puolisosi sisarusten kanssa. Aloittaessasi riitelyn tulet varmasti myskyttämään ilmapiirinä miehesi suvussa.Haluatko varmasti olla riidankylväjä.



Mitä taas kutomuksiin tulee, niin opettele hyvä ihminen kutomaan itse. Muistele myös tarkkaan olisitko joskus mennyt möläyttämään, jotakin käsityöharrastuksesta. Tyyliin "tollaisiahan saa henkkamaukalta parilla eurolla". Anoppi ei varmasti kudo sunulle, jos ajattelee, että et hänen käsityöharrastusta arvosta. Oletko muistanut kehua anopin käsitöitä taikka edes kiittänyt siitä kaulahuivista, jonka olet joskus saanut. Olen itse käsityöharrastaja. Käsityöt ovat rentoutumiskeino enkä kyllä tee käsitöitä sellaiselle joka ei käsityötä arvosta. Hukkaan menee kova työ. Ei villasukatkaan hetkessä valmistu.



Lopuksi mieti saatko jotakin nautintoa riitelystä ja kettuilusta.

Meillä myös vastaavanlainen mummo. Miehen äiti, anoppini.

Ostaa ja antaa kaiken joko tyttärelleen tai toisen poikansa perheelle/miniälle. Mieheni ja hänen perheensä vuoksi ei sitten enää viitsikään vaivautua. Helpommalla pääsisi kun sulkisi silmänsä vääryyksiltä, mutta perkule en minä pysty! Minuun hän on suhtautunut jostakin syystä aina kuin kilpailijaan, vaikka ikäeroa meillä on yli 30 vuotta!

Pahimmalta tuntuu silti miehen puolesta. Mies on aina ollut se uhrautuja, se joka välittää vanhemmistaan ja tekee asioita heidänkin puolestaan. Nämä toiset eivät tee yhtään mitään, appi ja anoppi tekevät heille kaiken ja he eivät tee mitään takaisin. Miten tämä elämä tai joku vanhempi voi olla niin epäoikeudenmukainen?

Mieheni on omin voimin opiskellut ja ilman suhteita menestynyt työelämässä. Isojen lainojen avulla ollaan elämäämme pikkuhiljaa rakennettu, hien ja kyynelien avulla. Ilmeisesti meillä menee anopin mielestä liian hyvin? Anoppi ei kestä jos meillä menisi paremmin kuin hänellä itsellään?

Miksi miehesi tekee? Mikään pakkohan ei ole.

Jätä tuollaisen anopin teot ja puheet omaan arvoonsa!

Aina löytyy sellaisia ihmisiä, jotka saavat tyydytystä ollessaan inhottavia tiettyjä ihmisiä kohtaan. Tällaiset ihmistyypit ovat myös juuri niitä työmaailman korppikotkia, joita naisvaltaisilla aloilla aina on. He elävät ja kuolevat lopulta hyvin yksinäisinä, ilman aitoja ystäviä ja kavereita.



Pahaltahan tuo varmasti sun asemassasi tuntuu, mutta lopettakaa turhat vierailut ja auttamiset. Älä anna hänen tekojensa enää satuttaa sua, ole hänen inhottavuutensa yläpuolella. Joku epäili ettet olisi kiitellyt tai osoittanut tarpeeksi kiitollisuutta saadessasi sen kaulaliinan aikoinaan joululahjaksi. Eikös se jo ekassa viestissä käy ilmi, ettei näin ole ollut? Ehkä te olette olleet jopa liiankin kiitollisia ja mielissänne anopin teoista? Siksi anoppi yrittää nyt lahjomalla ostaa muilta hyväksyntää ja kärkkyä kiitollisuutta? Te olette jo osoittaneet kiitollisuutta ja anoppi kokee tehtävänsä teidän osaltanne jo toteutetun? Osoittavatko muut (tytär, miniä jne) kiitollisuutta selvästi?

miehen vanhempiin siksi, että anoppi ei NEULO teille!



Sinänsä ymmärrän, että sinua tuo harmittaa. Mutta onko anoppi muuten räikeän puolueellinen?



Olennaista on miettiä, saatteko tuosta anoppi-suhteesta mitään. Jos saatte, niin ei kannata katkoa välejä villasukkien takia. Jos ette saa mitään, ja miehesikin on kyrsiintynyt, niin sitten voit toki katkoa välit.



Kannattaa kumminkin ymmärtää, että jos tokaiset anopillesi, että "jatkan normaalia suhdettamme kunhan anoppi alkaa vain kohdella lapsiaan ja miniöitään samalla tavalla", välit kyllä katkeavat, ei epäilystäkään.



Jos haluat silti jotenkin viestittää närkästyksesi, voisit kiukuttelun sijasta sanoa nätisti ja SUORAAN, kun anoppi seuraavan kerran neuloo jotakin, että "voi kun sinä edes joskus neuloisit meillekin noita ihania juttuja, kun aina vaan joudutaan ihailemaan niitä XX:n tai heidän lastensa yllä..."



Eli konkreettisessa tilanteessa voi ilmaista tunteensa, mutta tuollainen yleiskiukuttelu menee vittuilun puolelle.