Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äärimmäisen ujo taapero
13.03.2012 |
En oikein osaa tähän kaikkia taaperoni ominaisuuksia muotoilla, mutta selvintä on, että hän on aivan äärimmäisen hitaastilämpiävä. Minusta tuntuu, että ulkopuoliset usein leimaavat hänet jopa erityislapseksi. Tuntuu vastenmieliseltä tälläinen leima, mutta toki itsekin sitä välillä pelkään, että onko kaikki kunnossa, kun kaikki on niin hankalaa. Välillä olen todella ihmeissäni, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten muut olette toimineet? Itse olin poikkeuksellisen rohkea lapsi ja vaikka ymmärrän hyvin, että kaikki eivät ole samanlaisia ja yritän eläytyä, niin joskus se on tosi vaikeaa. Mieheni oli lapsena ujo ja myös oma äitini. Tuntuu siltä, että nyky-yhteiskunnassa lapseni ominaisuudet ovat hyvin epätoivottuja ja jopa epänormaaleina pidettyjä.
Kommentit (12)
Ihmiset ihmettelevät, että hän ei sano mitään kysyttäessä, usein ilmekään ei värähdä ja ei tule hymyä. Jos ihminen on hyvin tuttu, niin puhetta ja hymyjä kyllä tulee, mutta vieraampien kanssa siihen saattaa mennä pitkästi yli tunti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni "mä olen niin soisiaalinen, saan aina suuni auki ja teen selväks mielipiteeni" -tyyppi voi oikeasti olla paljon epäsosiaalisempi kuin joku hiljainen. Sosiaalisuuteen kuuuluu myös kuuntelemisen taito.
Monet 2 vuotiaat eivät edes osaa sanoa mitään, kysyttiin tai ei. Mä en voi kuin ihmetellä niitä ihmisiä kenen kanssa te olette tekemisissä, jos tuon takia on ihmetelty lapsesi käytöstä. Eihän tossa nyt ole yhtään mitään ihmeellistä!!! Ja jos menee päälle tunti, että lapsesi "rentoutuu" ja rohkaistuu, niin se on mielestäni lyhyt aika. Siis tosi lyhyt.
Ihmiset ihmettelevät, että hän ei sano mitään kysyttäessä, usein ilmekään ei värähdä ja ei tule hymyä. Jos ihminen on hyvin tuttu, niin puhetta ja hymyjä kyllä tulee, mutta vieraampien kanssa siihen saattaa mennä pitkästi yli tunti. ap
se on hyvä merkki.
Älä stressaa. Minulla on asperger-lapsi, ja sillä kokemuksella sanoisin, että kun lapsi kumminkin reagoi tuttuihin aikuisiin, ei tarvitse ainakaan mitään autismikirjoa kamalasti pelätä.
-2-
Kyllä tämä vähän huojensi mieltäni. Lähellämme on paljon ihmisiä, joilla ei oikein ole kokemusta lapsista. Lapsemme on myös lähisuvussamme oikeastaan ainut lapsi. Itsellänikään ei paljoa kokemusta lapsista siis entuudestaan ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä poika samanlainen ja myös 2v. Kääntää usein katseen pois eikä 'puhu' vieraille. Onko muutenkin harkitsevainen? Meillä ei ole sattunut tapaturmiakaan kun poika ei niin riehu, ja harjoittelee kiipeilyt yms rauhallisesti. Jotkut on :)
mutta kyllä, hän on todella harkitsevainen ja varovainen. Kun esim. liikkuu lattialla, jossa leluja, niin kävelee todella tarkasti kiertääkseen rauhallisesti kaikki lelut, ettei vain kompastuisi. Joka asian tekee vasta sitten, kun on aivan varma, että osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole "epänormaaliutta" vaan yksi temperamenttilaji. Meidän yhteiskunnassa ei arvosteta ujolla temperamentilla varustettuja ihmisiä. Itsekin olen ujo ja olen saanut puolustella ujoa lastani monta kertaa, kun luullaan että lapsella on joku vialla.
Kannattaa lukea:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/lapsen-te…
Mun mielestä kuulostaa hyvin normaalilta 2 vee. Aika harvat sen ikäiset puhua pälpättävät iloisesti vieraille. Reippaat 4 v sen sijaan niin tekevät, mutta ei läheskään kaikki nekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin lapsesi käyttäytymistä ja tapaa reagoida vieraisiin tai puolituttuihin. Hyvin harva lapsi on suuna päänä tutustumassa itselleen tuntemattomiin ihmisiin.
Lata ei kannata ainakaan "karaista" ja jättää yksin selviämään tilanteista jotka ovat hänelle liian vaativia. Eli äitinä olet lapsen tukena ja turvana vuorovaikutustilanteissa, etkä liikaa tyrki häntä nopeuttamaan tutustumista vieraisiin ihmisiin - jos lapsi ei halua mennä vieraan syliin esimerkiksi ei häntä sinne pidä nostaa. Lapsen pitää itse saada säädellä tutustumisvauhtiaan. Ja aikuisilla pitäisi olla kärsivällisyyttä edetä lapsentahtisesti. LApsen äitinä sinä voit toppuutella innokkaita aikuisia ja kertoa, että annetaanpas piltin nyt ensin vähän katsella tilannetta ja aletaan vasta sitten tehdä läheisempää tuttavuutta.
Tällä tapaa ujoista lapsista kasvaa itseensä ja muihin mahdollisimman hyvin luottavaisia, ei karaisemalla, joka haittaa lapsen kehitystä.
Meidän todella ujosta taaperosta kasvoi kouluikään mennessä varsin reipas ekaluokkalainen. Ujoudella ja sosiaalisuudella tai sosiaalisilla taidoilla ei tosiaan ole korrelaatiota, kuten täällä joku jo kirjoittikin.
niin olen yrittänytkin toimia ja oli hyvä kuulla, että ujous ja sosiaaliset taidot eivät korreloi. En ollut ihan noin suoraan sitä tullut ajatelleeksi. Nämä asiat usein rinnastetaan väärällä tavalla.
ap
Alue: Aihe vapaa
vaikka toisaalta se voi olla hyvinkin viisas reaktiotapa, siis että ensin tarkkailee tilannetta ja vasta sitten lähtee toimintaan mukaan.
Miten taaperosi sitten oikein käyttäytyy, mitä hänessä oudoksut? Kerro konkreettisemmin ja tarkemmin.
Minkä ikäinen hän on? Kai muuten tiesit, että eroahdistus/vierastus iskee uudelleen lapsilla noin kahden vuoden iässä (eka vierastus on se vauvojen vierastuskausi n. puolen vuoden iässä).