Miten paljon teidän 30-40 -vuotiaat saavat vielä uhmakohtauksia?

mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen, kun toi on jo 47 v, ja vieläkin on uhma ihan kauhea. Pitäiskö sitä ymmärtää, meneekö ajan myötä ohi, vai kpitääkö ottaa kovemmat aseet käyttöön ?

Tota jäähypenkkiä vois kokeilla, eikös se ollu minuutti per ikävuosi ?

Jurottaa puhumattomana ja mulkoilee teatraalisesti. väittää sitten vastaan kaiken järjen vastaisesti. Tokenee ajan kanssa.

Valitettavasti on useampi kokemus aiheesta (olen jonkin aikaa hoidellut useampia tuon ikäisiä), ja viisikymppisen uhma se vasta kamalaa on. Siinä ei näytä auttavan kuin kylmästi antaa adoptioon, tai takaisin bioäidille oikeastaan näissä mun tapauksissa.

Jäähyistä ei ole mitään apua. Tuon ikäinen on hirvittävän näppärä piilottamaan "energiajuomia" sinne sun tänne, ja istuu mielellään muutenkin autossa tai tallissa tuntikausia juoden niitä salaa.

Meillä toimii esimerkiksi tämä:

"jos et nyt siivoa näitä sotkujasi, tästä, niin et pääse lauantaina autokauppaan! Se on varma se!"



Myös huijaus toimii aina: "Oho, siis onko koneesta akku lopussa? Ja ei laturia missään? Mistä minä tiedän missä ne sun laturit on, pitäisit parempaa huolta tavaroistasi! Voi harmi ettet voikaan nyt pelata ja leikkiä olevasi virtuaaliörkki"



Myös empatia ja lohtus auttaa kriisissä olevaa uhmista: "Älä välitä vaikka Mikolla onkin isompi auto ja parempi palkka. Tules tänne niin paijataan."



Uhmiksen kanssa pitää elää avoimin mielin, niin asiat sujuu!

Voi ei, jos uhmaa noinkin pitkään! Mulla on 26-vuotias eikä oikeen muuta teekään.. Olisin jo toivonut että iän kanssa vähän rauhoittuu.

Hänen uhmansa on yleensä hiljaista mököttämistä. Hän ottaa myös erittäin huonosti ohjeita vastaan. Jos esimerkiksi olen käynyt hänen huoneessa kertomassa, että nyt on enää 10 minuuttia aikaa olla tietokoneella ja sitten kymmenen minuutin jälkeen menen uudestaan ja käsken lopettamaan, hän ei vain lopeta. Jatkaa touhujaan aivan kuin minua ei olisikaan. Olen tässä tapauksessa yrittänyt hieman kiristää ja esimerkiksi sanonut, että "lasken viiteen ja jos et silloin ole lopettanut, iltaolut on menetetty". Ei vain toimi. Meillä se menisi ennenpitkää fyysiseksi taistoksi jos joutuisin voimalla repimään uhmaikäiseni pois tietokoneen äärestä. Hän on kuitenkin jo niin iso poika että en uskalla tuohon ryhtyä. Olisiko jollain neuvoja tähän? Jäähypenkki ei meilläkään toimi. Meidän uhmisi nimittäin juuri tykkää istua pitkään samassa paikassa liikkumatta varsinkin jos hän saa napattua jäähylle mukaan esim. älypuhelimen tai tabletin. Yksi isoimmista ongelmista on omien leikkien pois siivoaminen. Meidän poika ei vain millään ryhdy toimeen vaikka mitä olen kokeillut. Aina se olen minä tai lapsi joka vie uhmiksen pyykit koriin ja siivoaa työpaperit keittiön pöydältä.

Kokeilkaa käänteispsykologiaa. Meillä loppu 40v:n uhmis kuin seinään kun tämän tajusin.

Kokeilkaa käänteispsykologiaa. Meillä loppu 40v:n uhmis kuin seinään kun tämän tajusin.

Ei riita, etta kirjoittaa, etta 'mokotti' tai 'oli hermostunut' 'meni paarii', iltapullot ja muut kaytetty loppuun aiheina.

yritan pysytella erossa.



Ilmenee esim. tappouhkauksena tekstarissa jostain pikkuasiasta, tai hirveana sahkopostivastauksena aivan normaaliin kohteliaaseen kysymykseen.



Kyse on yli 50-vuotiaasta!

Siitä on leikki kaukana...

Uup

Meillä on 36- ja 41-vuotiaat. Ovat ihan erilaisia. 41-vuotias ei ole koskaan ollut näyttävästi uhmis, mutta sellasta piilouhmaa on ollut havaittavissa. Leluja ei siivota millään ja mukia ei saa pestä päiväkausiin, tulee kyllä heti sanomista, jos likanen muki on livautettu tiskikoneeseen. Tuo 36-vuotias sitten onkin oikein myrskynmerkki milloin mistäkin syystä. Sillä on käytössä se jäähymenetelmä, toisin sanoen se osaa jo mennä käskemättä omaan huoneeseen mököttämään. Tulee sieltä pois sitten kun osaa taas käyttäytyä. Nyttemmin on kyllä huomattu, että se on taantunut siihen itkuvaiheeseen: se on huomannut, että jos se raivarin jälkeen tirauttaa pari tippaa simmusta ja sanoo että nyt on paha mieli kun tuli huudettua, sille annetaan heti anteeksi eikä sen tarvi mennä sinne huoneeseensa mököttämään. Ovela lurjus. Pitäisi jotenkin saada sille sitä järkeä päähän, ettei tulis niitä raivareita lainkaan vaan että se vetäis rauhassa henkeä ennen ku suusta alkaa kuulua kiljuminen siitä, että MIKS TOI EI KOSKAAN JOUDU SIIVOOMAAN NÄITÄ KASOJA LATTIALTA???

Näin isompana se uhma saa ihan uusia muotoja. Meillä uusimpia tekosyitä on nyt opiskelu. Voi hyvä luoja. Jos minä pyydän laittamaan tiskit koneeseen tai viemään roskat ulos niin uhmis kovin tärkeänä selittää "Ei nyt, minä opiskelen". Ja siihen edelle ei sitten saa mikään tulla. Aiemmin onnistuikin paremmin kun työn jälkeen piti rajoittaa vain kavereiden kanssa juoksentelua ja pihavajassa kaljoittelua. Mutta että "aikuisopiskelu", en olisi 43-vuotiaalta enää uskonut. Jos siihen sanoo jotain poikkipuolista niin kamala uhmakiukkukohtaus päällä.

Loistava aloitus!! Hahhaa :D

kun täytti 30 vuotta. Nyt selvitään ongelma tilanteista rauhallisesti ja asiallisesti keskustelemalla.

jos kieltää pelaamisen tai vaatii viemään roskat aamulla niin hirveä mökötys ja mielenilmausta koko viikon tiedossa. livistää baariin jos silmä välttää eikä vastaa puhelimeen.

en tiedä milloin tämä menee ohi, onko kokemuksia? kaveri sanoi että hänen kohta viisikymppisensä on jo vähän rauhoittunut.

joka päivä käydään läpi samat jutut:

- ruokailujen välissä ei käydä itse kaapilla napsimassa puolta pakettia leikkeleitä

- puolenyön jälkeen täytyy tulla nukkumaan, tai aamulla ei jaksa nousta ja kiukuttaa koko päivän

- joka ilta ei vaan voi mennä kavereiden kanssa vaikka ne onkin kivempia kuin minä eikä nipota joka asiasta



Itselleni taas on tosi vaikea hyväksyä, ettei jokainen päivä ole herkkupäivä. :-/ Ehkä se tästä!

jos kieltää pelaamisen tai vaatii viemään roskat aamulla niin hirveä mökötys ja mielenilmausta koko viikon tiedossa. livistää baariin jos silmä välttää eikä vastaa puhelimeen.

en tiedä milloin tämä menee ohi, onko kokemuksia? kaveri sanoi että hänen kohta viisikymppisensä on jo vähän rauhoittunut.

Jaa mulla on kohta 32 tuo, itse oon vanhempi ja tietysti rauhallisempi. Aika rajua että voi ihan tuonne viisikymppiseksi asti kestää että rauhoittuisi vähän.

No, onneksi vertaistuki on keksitty.