***Lokakuisten viikko 24***
Huomenta ja hyvää maanantaita!
En olekaan aikoihin kirjoitellut, mutta olen kyllä käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia.
Kiva, että kaikilla on tainnut puoliväli ylittyä ilman sen suurempia onkkelmia. :)
Omassa tilanteessani ei ole ihmeitä tapahtunut. Olen edelleen sairaslomalla eikä töihin paluuta ole tiedossa. Olen siis ollut saikulla jo rv20 alkaen. Tooooosi aikaisin, mutta ei voi mitään.
Viimeisessä lääkärin tarkastuksessa kohdunkaulaa oli jälellä noin 1cm ja paikat on pehmeet. Hyvää kuitenkin on se, että kohdunsuu on kiinni ja vielä melko ylhäällä. En siis ole pelkästään petipotilaana, mutta lepoa on suositeltu. En sais kannella enkä muutenkaan rasittaa itseäni.
No, tuosta pitää kyllä huolen avautunut häpyluunliitos, joka kivuillaan tekee liikkumisestani hyvin vaikeaa. Eipä tästä enää sen enempää... ;)
Odotan kovasti, että pääsisin ultraan! Lääkäri laittoi lähetteen äitipolille tutkimuksiin tuon häpyuunliitoksen ja kohdunkaulan tilanteen takia, joten siksi edessä on yksi ylimääräinen ultra. Kivaa nähdä pikkuinen taas!
Mites vilkkaita teidän masuasukit on?
Meidän pikku-ukko on melkoinen potkiskelija. Ihan eri kuin esikoinen (tyttö). Tosi hauskaa päivittäin seurata pikku-ukon touhuja.
Oletteko muuten tyytyväisiä paikkakuntanne äitiysneuvola-palveluihin?
Täällä meillä päin tuntuu olevan surkeeta palvelua. Anteeks vaan. Mutta en ole kertaakaan saanut esim puhua asioista kunnolla. Ja joka kerta jätetään ottamatta näytteitä. Ainoa mikä on joka käynnillä katsottu, on verenpaine. Ne oli viimeks alhaiset, mutta hyvät 110/60.
Hemoglobiinin on terveyshoitaja ottanut kerran, samoin pissanäytteen.
Yleensä noi mun käynnit kestää 20-30min. Sen että sydänäänet kuunnellaan. niin ja noita kertoja on tainnut olla peräti 3 tähän asti (+yksi oma-aloitteinen käyntini puhelintunnin aikana).
Mutta siis, lääkärikäyntejä on tullut jo 3 näiden mun vaivojen takia. Nekin vaan on niin kovin "liukuhihna"-meininkiä.
Juuups, vielä voisin kertoa hieman kotioloista.
Meidän esikoinen, 3,5v jäi kesäkuun alusta pois tarhasta. Nyt sitten vietetään koko kesä yhdessä. Tosi kivaa! Tänä aamuna tosin tuli mieleen, että nyt kun neiti saa oikein luksus-aikaa äidin kanssa ja kaiken mun huomion, niin mitenkähän käy sitten syksyllä kun vauva tulee taloon... Meinaan, että neiti tottuu nyt aika "hyvällä"... Toisaalta taas, onpahan nyt antaa aikaa hänelle. :)
Miehen kanssa on ollu välillä tosi vaikeeta. En tiedä onko hänellä jotain kolmenkympin kriisiä (synttärit parin viikon päästä), mutta kyllä meinaa hänen elämä olla vaikeeta. Joka toinen viikonloppu hän on juhlimassa jossain päin Suomea ja muutenkin on poissaoleva ja väsynyt kotona.
Eilen kyllä saatiin onneks vähän puhuttua asioista. Sanoin, että nyt täytyy rauhoittua koska mä en jaksa niin paljoa tehdä enkä halua olla jatkuvasti yksin.
Muistutin jo tulevasta vauva-ajastakin...
Vai onko tämä miehen käyttäytyminen sitä peruskamaa "Mä haluun nyt mennä, koska kohta en pääse mihinkään, kun vauva syntyy."
Juups, no rakastan miestäni kuitenkin tosi paljon, joten yritän sinnitellä tämänkin vaiheen yli. Josko se vauvan tulo sitten hieman rauhottaisi miestäkin.
Tästä viikosta taitaakin tulla sateinen, mutta siitä huolimatta oikein mukavaa viikkoa kaikille lokakuisille!
Terveisin,
Sunset@ ja pikku-ukko rv24+2
Kommentit (34)
Sateinen ilma niin saa suosiolla lusmuilla sisällä :) Iltapäivästä koitetaan saada aikaiseksi lähteä muksun kanssa kiertelemään huonekalukauppoja, pitäsi hommata tv-taso. Tuntuu vaan niin kamalata lähtemiseltä kun nyt meiltä on keskustaan matkaa 8-9km kun vielä reilu viikko sitten oli vaan kolme...
Tänne ei yllättäen taaskaan mitään uutta, paitsi että mulla on alkaneet paikat kremmapailemaan. Tuolla häpyluun (?) tietämillä on aivan kaamea paine ja ihan todellakin tuntuu, että sisuskalut ja mukelo puskee siitä läpitte. Istueltaan ei juur vaivaa, mutta kun nousee pysty6yn niin ihan silmissä pimenee :( Seisominen on melko kaameaa puuhaa, käveleminen hieman parempaa, mutta kävellessä alkaa prakkaamaan selkä. HOHHOI!! Olen jo koittanut surffailla netissä ja kehitellut mahdollisiksi aiheuttajiksi kpohdunlaskeumaan (toivottavasti ei nyt sentää...) tai sitten ihan vaan häpyluun liitoskipuja. Mutta jos jollain on vaivalle diagnoosi niin ilolla otetaan tieto vastaan :D Jotenkin vaan tuntuu ihan älyttömältä tämä vaivaisuus, meillä tyttö on nyt 1v2kk ja häntä odottaessa vetiin juoksulenkkejä ihan lasketun ajan tietämillä ja nyt tökkii kävelykin jo tässä vaiheessa... Noo, josko päivän valitusannos olisi tässä...
Sunset kyseli vauvan liikkumisista. Meillä onj ikävän hiljainen mukelo mahassa. Oikeastaan päivän mittaan tunnen vaan muutaman liikkeen. Tuo edellinen masukkikin oli toooosi rauhallinen tapaus (no eipä kyllöä enää ollut mahan ulkopuolella...) ja sainkin rampata äitiyspolilla useampaan otteeseen liikkeiden puutteen johdosta... Mä kun niin mielelläni kuuluisin vaikka niihin tapauksiin, joita vauva pitäisi yöllä hereillä potkuillaan :)
Jaa, muksu heräsikin peräti puolen tunnin unien jälkeen...
Coltsfoot ja mukelo oiskohan se nyt 23+0
Töissä yritän kitkuttaa. Pari viikkoa vielä ja sitten parin viikon loma, sitten olisi vielä heinäkuu töitä, suuresti epäilen pystynkö enää silloin töissä olemaan kun joutuu koko päivän seisomaan ja juoksemaan.
Poika on aika riehakas mahassa, tuntuu ettei lepää laisinkaan. Vaivoja ei onneksi ihmeemmin, paitsi väsymys ja uupumus osaksi raskaan työn ja raskauden takia. Mutta kohtahan sitä saa taas kotona olla pitkän aikaa :)
G rv 25
sunset, miten huomasit nuo vaivat, paikat pehmenneet ym? Olitko kipeä vai huomasiko lääkäri itse? On niin epävarma olo, kun ei tiedä mistään mitään.. Täällä sama homma neuvolakäyntien kanssa, että ainut mikä mitataan on verenpaine ja (valitettavasti) paino. Hemppa mitattiin joskus alkumetreillä..
Ei tällä hetkellä ole kyllä mitään vaivoja, mutta jonkunlaisen lääkäritarkastuksen haluaisin silti..
Täällä on tosi hiljainen asukas! Liikkeitä ei tunnu läheskään joka päivä, mutta sitten kun vähiten odottaa, niin mojauttaa.
fanny 21
En olekaan moneen viikkoon kirjoitellut, nyt täytyy skarpata!
Ihan heti pakko vastata Sunsetille, kuullosti nimittäin niin tutulle! Siis tuo muutos miehen käyttäytymisessä, ei välttämättä mitään ikäkriisiä, vaan raskauteen liittyvää. Meillä nimittäin aivan sama homma. Tämä lapsi tosin on miehelleni ensimmäinen, mutta silti. Aina ollut maailman huomaavaisin tyyppi ja muutenkin kaikin puolin täydellinen, mutta nyt sitten raskausaikana jotenkin muuttunut. On huomattavasti ilkeämpi minulle, kuin ennen, pinna palaa helpommin, ei ota niin paljon huomioon jne. Tästä on monta kertaa puhuttu kotona, olen sanonut, että olen nyt todella herkkä, enkä jaksa moista käyttäytymistä. Mies ymmärtää asian, on taas päivän-pari oma itsensä ja sitten taas... Se taas johtaa siihen, että minä otan itseeni ja rankasti ("miten voit minua näin raskaana kohdella") ja nämä riidat kärjistyvät ovien paiskomisiin ja kamalaan huutoon :(. Viikonloppuna keskustelimme kyllä oikein kunnolla asiasta ja nyt on kyllä taas muutaman päivän mennyt paremmin... Mistä ihmeestä tällainen käyttäytyminen voi johtua? Tämä raskaus ei ole todellakaan tehnyt hyvää ainakaan meidän parisuhteelle!
Täällä on myös vilkas poitsu mahassa (onko muuten suurin osa lokakuisista poikia saamassa?). Varsinkin nyt kun teen yövuoroa, niin raasu potkii koko ajan, varmaan ihan sekaisin äidin rytmistä.
Tästä neuvola-toiminnasta onkin ollut jo aiemminkin puhetta. Meillä siis sama juttu, tai siinä mielessä eri, että kaikki mitat ja arvot otetaan kyllä joka kerta ja niitä voi ihan huoletta pyytääkin, mutta sitten se henkinen puoli... jää todellakin vähemmälle tai oikeastaan kokonaan pois! Esikoistani odottaessani neuvolakäynnit saattoivat helposti kestää tunnin tai yli, puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt sitten alkuun pikainen "mitäs teille kuuluu?" samalla kun selaa kalenteria, ei ihan vastaa samaa asiaa! Kertaakaan ei olla puhuttu mistään parisuhteeseen liittyvästä, ei siitä, että mitenköhän esikoinen suhtautuu vauvaan tms. Tietystihän niitä asioita voisi itsekin ottaa esille, mutta kuten sanottu, niin se on aika hankalaa, kun terkalla vaikuttaa olevan niin kiire :/.
Painonnoususta vielä; en ymmärrä millä järjellä minulle tulee joka kerta 3,5kg neljässä viikossa! Olen kävellyt päivittäin työni vuoksi todella paljon, herkut on laskettu minimiin, enkä nyt mielestäni syökään niin paljoa, mutta silti! Pitäisiköhän nälkää nähdä, ettei nousisi 30kg tässä raskauden aikana...?
Minä menen myös sokerirasitukseen rv 26. Pyysin itse päästä, kun aikani kuluksi mittasin töissä verensokerini ja se oli huimat 12.1 mmol/l! Parin tunnin päästä sitten tasan 6. Hirveä lukema... Minulla ei mitään altistavaa tekijää pitäisi olla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Hyvä se on tarkistaa! :)
Tässä tulikin asiaa oikein neljän viikon edestä, kun olen niin laiskasti kirjoitellut viime aikoina. Mukavaa viikkoa vaan kaikille!
Lillian 23+5
Enpä ole oikein jaksanut kirjoitella, töissä on tosiaan ollut töitä niin ei ole tarvinnut netissä roikkua:)
Täällä kaikki sitä samaa, vatsa kasvaa ja liikkeet tuntuu tosi hyvin jo päällekkin päin, mieskin on niistä päässyt osalliseksi. Oma kunto on huonontunut ihan selvästi ja ripeä kävelykin tuntuu raskaalta. Mielialat vaihtelee tosi paljon, mies on ikävä kyllä päässyt niistäkin osalliseksi:) no onneksi ymmärtää asian, että kaipa ne tähän tilaan kuuluu.
Odotan jo aikaa että saan oman vartalon takaisin vaikka tämä vauvavatsa onkin ihana. Jotenkin ikävä sitä omaa vartaloa! Ja kevyempää oloa... voi olla että tulee tälle porukalle aika raskas loppukesä näiden vatsojen ja helteen kanssa!!
Neuvolasta on kirjoiteltu, täällä Salon seudulla neuvola on useesti mutta just sellainen pikarutiinivisiitti; verenpaine ja pissa katsotaan ja kuunnellaan sydänäänet ja siinä se sitten onkin. Hemppa otettiin eka kerralla ja viimeksi kun olin. Rautatabletteja sain neuvolasta, hb oli 109.
Me ollaan päästy nyt sitten rakentamaan, tontilla on jo hieno kuoppa ja huomenna tulee paaluttaja! Aika innoissani olen vaikka miestä ei kauheesti kotona näy mutta luulen että se on kaiken sen arvoista sitten kuitenkin.
Viikot menee tosi nopeesti, nyt lähtee jo 24:s viikko käyntiin, hui!!
katjaäippä ja masukki 23+
Mähän olen superaktiivisena...
Lissämäni vielä noihin neuvolakäynteihin. Itsellä on ollut tosissaan kova sana jos neuvolatädin huoneessa on ehtinyt istua edes kymmentä minuuttia ensimmäistä käyntiä lukuunottamatta (jolloin oli sijaistäti). Muuton myötä neuvolantäti kyllä nyt vaihtuu, joten saas nähdä millainen tämä uusi on. Edellinen oli kyllä tooosi rento, mikä on toisaalta ihan jees, mutta toisaalta ihan hyvä. Itsellä tuon samaisen tädin kanssa edellisessä raskaudessa tuli lopussa raskausmyrkytys ja aina kun tuo vakitäti oli niin korkea vp ja proteiinit ei ollut kovin paha juttu ja sijaisen ollessa paikalla minut passitettiin aina äitiyspolille (ja vikalla kerralla jäädäkäkseen...). Samaten kun täällä tulikin esille, meilläkään ei juuri paneuduta tuohon henkiseen puoleen, toisaalta en kyllä ole ihan hirmu avoin ihminen sen syhteen, eli varmaan sanoisin, että kaikki on ihan hyvin vaikkei olisikaan...
Ja sitten oli vielä juttua tuosta parisuhteesta. Itsekin voin kyllä sanoa, ettei suhde ole ollenkaan sama kuin mitä se ennen oli. Itsellä on tunne myös tuosta, että mies olisi paljon ilkeämpi kuin ennen. Tosin tiedostan kyllä, että olen itse paljon herkempänä nyt ja varmaan suurin osa miehen sanomisista menisi toisesta korvasta ulos "normaali"tilassa. Meillä myös hommaa rassaa se, että mies on töissä perheyrityksessä. Käytännössä se siis meinaa sitä, että ukko on pois arkisin n12h ja sunnuntaisin sitten normaalityöpäivän verran (joskun kyllä vähemmän) ja mistään lomista ei ole juuri tietoakaan.... Meillä on tuo esikoinen ollut koko ikänsä suht haasteellinen lapsi ja siihen päällä tämä raskaus+väsymys niin kyllähän se rupeaa tuntumaan, että minä teen ihan kaiken ja miehelle kaikista tärkeintä on työ. Tämä sitten myös meinaa, että minä ja varsinkin tämä minivauva ollaan aikalailla ilman huomiota. Mies ei ole kertaakaan halunnut tunnustella esim. liikkeitä tai ei todellakaan ole tietoa esim. jalka/hartiahieronnasta tai siitä, että mies lähtisi hakemaan minulle vartavasten jotain himoitsemaani ruokaa (sitä kun on kuullut tuttavapiirissä juttua, siitä kuinka mies lähtee hakemaan keskellä yötä läpi tuulen ja tuiskun jotain lakupötköä...). Kieltämättä välillä tulee tippa linssiin kun tuolla pihalla lykkii itse aina yksin vaunuja ja näkee pikkuperheitä yhteiskävelyllä. Plääh! Tuleehan taas valitusvirttä! Pitäisi aina muitenkin muistaa, että itsellä on tilanna sitten kuitenkin tosi hyvä kun vertaa itseään suureen osaan ihmisiä maailmassa.
Mäpä taidan suunnata kahvin keittoon tai sitten harkitsen meneväni koisiin tyttelin kanssa...
Coltsfoot ja vauva 23+1 (vitsi kun mua kyrsii, etten ole vieläkään saanut minimukelolle aikaan tekonimeä!)
Pitkästä aikaa saan taas itsestä jotain irti tällä kirjoittelun saralla. Meillä neuvolassa kyllä kuunnellaankin normien juttujen jälkeen ja niiden lomassakin jos on jotai murheita tai huolia... Tähän asti on ollu ainakin ihan kivoja käyntejä neuvolassa.
Olihan mulla oikeen kerrottavaakin! Rakenneultrassa käyty ja kaikki oli vauvalla hyvin.Koko vastasi myös viikkoja ja jne. Sukupuolta hän ei suostunut meille näyttämään vaikka olis kyllä haluttu. Joutuu ilmeisesti ootastaan sinne lokakuulle asti ;-D. Vointi on ollut itselläkin ihan hyvä vaikka asukki yrittääkin potkia välillä itsensä ulos vatsasta(tai ainakin tuntuu siltä). Torstaina olis sitten taas neuvola käynti ja kelanpaprujen tarkastelua tiedossa. Yllättävän äkkiä tämä raskaus on jo edennyt puolenvälin paremmalle puolelle:-). Vielä kuusi viikkoa töitä ja sitten alkais kuukauden kesäloma, sen jälkeen katsotaan onko enään töihin menijäksi vai pitääkö loppuaika olla saikulla ennen äippäloman alkua.
Hyviä jaksuja kaikille ja olen ainakin lukemassa teidän juttuja jos en itse saa kommentoitua mitään.....
siirix 21+4
Viime keskiviikkona oli siis ultra ja eilen neuvola. Ultrassa kaikki hyvin ja tosi selkeästi näkyi vauva siellä. Aloitti heti hirveän rumban kun yritettiin mittailla, samoin eilen kun kuunneltiin sydänääniä. Jalat oli pikkusella niin tiukasti ristissä ettei sukupuolta nähty ja toisaalta hyvä niin, mietin pitkään että kysynkö ja sitte se kysymys vaan tuli suusta. Vauva nyt alkanu potkimaan ihan hirveesti ja varsinkin illalla, yöllä ja aamulla, sit ilmeisesti nukkuu ja sit taas iltapäivällä alkaa hulina.:)
Neuvolassa myös kaikki ihan ok, raudan syönnillä oon saanu hb:n 109 mut siitä se ei ylity ja huomaa kyllä kun se päivittäin romahtaa. Verenpaine oli laskenu entisestään, eikä sais enää laskea yhtään. sf-mitta oli 20 ja sykkeet 135-140, voiskohan tuosta päätellä jotain?
töihin tuskin enää menen ,olo on niin heikko ja tuntuu että supistelee, en ole kyllä ihan varma. Ultrassa sanoivat että ei mikään ihme jos supistelee kun olen niin pieni kokoinen ja toinen raskaus kyseessä.
Neuvolat on ollu ihan mukavia ja kovasti kyselee vointeja yms. Nyt sit vaihtuu neuvolatäti eikä oikeen jaksais tutustua uuteen.
eipä tänne kummempia, tytön 3.5v kanssa lomaillaan ja kaydään puistoissa ja retkillä vaikka itse olen ihan poikki puistonkin jälkeen mut ei kotonakaan jaksa olla. Tyttö nauttii hirveesti äidin seurasta ja kotona olemisesta kun on rankka talvi takana ja odottaa myös hirveesti vauvan tuloa. Eilen neuvolan jälkeen kysyi että eikö se vauva tullutkaan vielä:) Lauantaina olis tarkotus lähteä särkänniemeen, olen ollu siellä joskus pienenä viimeks. Toivotaan nyt parempia ilmoja vaikka ihan kiva kun välillä sataa ja on viileempää.
äitykkäinen 21+5
Täällä taas aamuaikaisin huhuilen, jännittää kamalasti, kun tossa muutaman tunnin päästä pitäis myydä asunto ja eilen illalla välittäjä soitti ja paljastu, että se on mokannut yhden tärkeän asian kanssa, josta vois olla seurauksena vaikka ostotarjouksen purku... Tässä sitten jännittelen jo valmiiksi...
Meille olisi siis tulossa tyttö, ilmeisesti aika kovaan lokakuisten poikajoukkoon... :) Välillä liikkuu enemmän, välillä vähemmän, ja kun on istukka edessä, niin vasta toissapäivänä mieskin tunsi ekan potkun!
Välillä mietin, että oisko mullakin jotakin harjoitussupistuksia, kun maha tuntuu niin oudolta, se saattaa mennä ihan pinkeäksi vaikka joltakin alueelta. Vai pönkääkö vauva vaan siellä? En tiedä miltä supistukset tuntuu. Olen käynyt salillakin kevyesti, voikohan siitä olla haittaa?
Neuvolassa on meininki vähän vaihdellut, kerran oli kokonaan unohtanut mun ajan, sitä ei ollut merkittynä missään kalenterissa hänellä tms, välillä on otettu vain pari näytettä jne. Viimeksi oli kyllä ihan perinpohjainen käynti. Eli vaihdellen täällä on menty.
Tanni: minä myös olen miettinyt tuota syksyllä töihin menoa, periaatteessa 4 viikkoa pitäisi olla ennen äippälomaa. Toistaiseksi olo on kyllä aika hyvä, mutta onhan se vähän höhlää aloittaa ja sijaisenkin kannalta sitten yhden kuukauden päästä hypätä kenkiin. Toisaalta ja toisaalta...
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
Saneline 22+6
Hei kaikille! Näyttää siltä että teillä on siellä paremmat kesäkelit kuin etelässä... Meillä on ollut sadetta joka ikinen päivä monta viikkoa. Protestoin.
Eilen tehtiin miehen kanssa listaa tarpeellisista vauvan tavaroista, ja siitä listasta tuli aika pitkä! Todettiin myös että vauvanvaatteet on meille aika hepreaa, vaikea päättää mitä kokoja tarvitaan ja kuinka paljon... Mullahan ei ulkosuomalaisena ole oikeutta Kelan äitiyspakkaukseen, jossa ainakin vaatteiden osalta näyttäisi olevan kaikki tarvittava.
Jos joku lokakuisista päättää olla ottamatta äitiyspakkausta, niin mielelläni ostaisin sen (vähän kalliimmallakin kuin se rahallinen korvaus, kyllä pakkaus mielestäni on enemmän arvoinen kuin 140€). Olen tulossa heinäkuussa kesälomalle suomeen, ja perhettä on tulossa mua katsomaan pitkin kesää ja syksyä, eli kuljetus kyllä onnistuu.
Tai sellaisilta te kaikki alatte tuntua. :) Välillä mietin itsekseni miten ihanaa ois oikeasti nähdä teitä. Harmi vaan et taidetaan olla niin laajalti levittäytyneitä et tota ois vaikea järjestää.
Ekaks Sunset@: kuulostaa tosi ikäville nuo sun vaivat. :( Eipä käy kateeksi. Toivottavasti helpottaisi pian. En tiedä tuosta rehellisesti oikeastaan mitään, joten en tiedä miten todennäköistä tuo paraneminen ennen synnytystä yms on. *nolona*
Parisuhde on täälläkin kovila. Pariin kertaan vakavasti miettinyt pitäisikö muuttaa pojan kanssa ainakin vähäksi aikaa pois... :_| Mut saman katon alla ollaan edelleen. Kyllä tässä raskaudessa on ollut ongelmia niin paljon, et molemmilla varmasti vieläkin isompi stressi päällä kuin edes itselleen osaa myöntää... Vielä tuohon se että talous on pahasti vinossa kun Kela päätti viedä multa kokonaan työttömyysturvan ukon tulojen vuoksi. Siispä isäntä tehnyt 12-tunnin päiviä ja paljon viikonloppujakin töitä plus ylimääräiset "prijektit" kavereiden raksoilla yms... *syvä huokaus* Ja pakko myöntää et kun meillä tuo yks parisuhde-epäsuhta menee makuuhuoneen puolella niin,että mä oon aina ollu se aktiivisempi/useammin haluava osapuoli, niin otan näissä hormoonimyrskyissä entistä pahemmin itteeni jos mies ei jaksa/halua. Alan syyttä itseäni ja mahaa yms, vaikka tiedän ettei syy oo tässä.
No,se siitä valituksesta. "Hyvä" tietää ettei olla ainoita joilla raskausaika tekee tiukkaa. Tuolle isännälle kun tää on vielä eka raskauskokemus, poikahan on mun aiemmasta suhteesta. Ihanaa silti kun isäntä on sanonut et hitto hän rakastaa tuota poikaa ihan kuin se ois just se poika jota hänellä ei oo koskaan ollu. :)
Meidän Sasu-vauva (tämä tuloillaan oleva siis) liikkuu todella kiitettävästi heti kun minä jään paikoilleni. Muutaman kerran tullut alavatsaan tai kylkeen sellainen mojautus et on oikein hätkähtänyt. Joka kerta sitä vaan alkaa vaistomaisesti hymyilemään kun kaveri elämöi masussa.
Saanko vielä valittaa,vaikka teistä varmaan alkaa tuntua etten mä muuta osaa tehdäkään.. :( Mä kun en oo nukkunut kuukauteen kuin muutaman tunnin yössä,pätkittäin. Sit torkahtelen päivisin kun poika katsoo lastenohjelmia tms. Useimmiten nukkumisen estää tai sitä häiritsee hirveät lonkka/alaselkä/polvisäryt, joihin ei tunnu mikään auttavan. Liikun kuitenkin paljon (eilenkin yli 2 tuntia pojan kanssa ulkona) yms. Pandol on ihan yhtä tyhjän kanssa,ja muutenkin alkaa olla niin väsynyt ettei edes osaa ajatella mitään. Kotityöt ois mun hommia luonnollisesti, mutta kun tuntuu et jo imuroimisen ajatteleminen väsyttää. Oon yrittänyt valvoa väkisin koko päivän ilman torkahdustakaan, että sitä kaatuis sänkyyn ja pysyis unessa koko yön, mut pöh. Sit sitä on jo niin yliväsynyt et menee pahin väsymys ohi. Jos jollain on villejä seksifantasioita, niin mun suurin yleinen fantasia tällä hetkellä on et joku antais mulle kipulääkettä ja unilääkettä niin et nukkuisin edes yhden yön 8 tunnin unet! (Hiukan säälittävää,heh. :p
No,nyt loppui valittaminen. Juuri tuossa vaan poika pelasi Playstationilla puolitoista tuntia, ja mä olin puoli-koomassa sohvalla koko sen ajan...
Hirmuisesti tsemppiä kaikille, isot halaukset jokaiselle tasapuolisesti!
Määitte & Mini08 22+5
(välillä meni viikot sekaisin kun merkkasin kalenteriin miehen veljen vauvan viikot, joka on melkein samaan aikaan kuin meillä!!!) :D
Pitkästä aikaa kirjottelen=) Ekaks Määittelle: Mulla on myös kauhiat lonkka/alaselkä/polvi ynnä kivut, olin juuri kaksi viikkoa saikulla ja olo oli parempi mutta nyt olen ollut jopa kaksi päivää töissä ja voin kertoa että säryt oli jo viime yönä taas niin inhoja etten saanut nukuttua+ että oli yö vuoro joka alkoi siis 4 aamulla........ huomenna ois lääkäri mutta ajattelin kyllä kärvistellä viellä muutamia viikkoja, jos vain mahd. sitten jään loppuajaksi saikulle!!!!!!!!!(sitten viellä harjotus supistukset tähän päälle niin olo on mitä mainioin)
Muuten ei kummempia, massu kasvaa ja poikaa meillä odotellaan siis syntyväksi(ultran mukaan) Potkii ja muljahtelee välillä siihen tahtiin että=)
Nyt on laitettava kone kiinni kun ukkonen jyrrää=)
maranta 22+4
Parisuhteista on ollut nyt paljon puhetta. Myös täällä elellään nyt aika kuoppaisia aikoja. Mä olen siis esikoisen kanssa himassa ja välillä tuntuu, että olen ihan kotiorja, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin lapsi ja kodinhoito. Ja mies golfaa, pelaa sählyä, juhlii kavereiden polttareita/varpajaisia/saunailtoja ja sitten taas golfaa (hitsi, että mä inhoan sitä lajia nykyään!!!). Eihän siinä vielä mitään, mutkun tuntuu, ettei se edes arvosta yhtään sitä, mitä mä teen kotona. Arghhh, ehkä tässä on hormonit vähän mukana sekoittamassa pakkaa, kun otan kaiken näin itseeni.. Ja äsken kyllä käytiin aika perustavaa laatua oleva keskustelu tästä ajankäytöstä, joten toivotaan, että jotain meni jakeluunkin..
Neuvola on meilläkin aika onneton. Se mun "täti" on tosi rento, mittaa verenpaineen, hempan, painon ja katsoo pissan sekä sydänäänet kyllä, mutta muuten musta tuntuu, ettei sitä oikein kiinnosta mikään. Ja jos siltä kysyy ihan mitä tahansa, niin vastaus on "en mä tiedä". Eli mukava täti, mutta emmä siihen ihan hirveesti uskalla luottaa..
Tanni ja Saneline, mä ajattelin (oon siis myös ope) mennä syksyllä neljäks viikoks töihin. Onhan se vähän hassua, mutta pystyn onneks tekemään resurssiopen hommia tuon ajan. Täytyy vaan toivoa, että olen työkykyinen vielä elokuussa. Mun päänupille tekis ihan hyvää edes hetkeks päästä näistä himaympyröistä vähän veke.. :)
Masu kasvaa täälläkin ihan hurjaa vauhtia ja liikkeet tuntuvat jo tosi selvästi. Edelleen kauhistuttaa, että minkähän kokoinen sitä on tossa syksyllä.. :)
Oli vähän omanapainen valitusviesti tämä, sori!
Hyviä vointeja kaikille!
Cisse rv 22+4
Miuta on ruvennut vaivaamaan että onkohan sittenkään turvallista saada tää nelonen? Eli siis kun minulle on jo tehty 3 sektiota ja tää on neljäs. Kolme aiempaa oon saanut Jorvissa ja nyt asustellaan täällä Etelä-Savossa ja oon menossa Mikkelin keskussairaalaan...oon lukenut liikaa varmasti netistä kaikkia kamalia kertomuksia. Näin jo untakin yöllä että kohtuni repesi. Kaivoin esille Jorvin paperit joissa mainittiin:" edetään erittäin arpisten vatsanpeitteiden läpi vatsaonteloon....Kohdun istminen osa ohut. ...Cervixin suuntaan repeämä, tämä ommellaan ensin jatkuvalla ompeleella..." Loppuarviossa lukee: "Äiti toipuu osastolla odotetusti. Kotiutuu kolmantena postop.päivänä. Jatkossa synnytystapana aina sektio."
Mitään ylimääräistä seurantaa minulle ei täällä Mikkelissä oo tehty. Pitäiskö teidän mielestä vaatia? Kai lääkärien olisi pitänyt kieltää minulta raskautuminen jos se ei oisi enää ollut suotavaa? En tiedä mistä tää pelkopeikko nyt oikein minut yllätti mutta vähän rupesi pelottamaan. Toki synnytystapa-arvioon menen viikoilla 35-37 mutta pitäsikö vaatia jo aiemmin vai onko kaikki ihan ok....
Meillä neuvolassa on ihan hyvä neuvolan täti joka kyllä kuuntelee ja jolla on aikaa. Ja tosi usein mielestäni oon käynyt, jo 5 neuvolakäyntiä takana. Kelan paprut lupasi antaa nuorimman 5v neuvolakäynnillä ensi viikolla.
Mutta mutta...kyllä netti on vaarallinenkin kun rupeaa stressaamaan asioista joista muuten olisi onnellisen tietämätön. Täytynee kysyä neuvolassa mitä mieltä ovat ...
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
tanni
Itsellä oli eilen rakenneultra, kaikki oli vauvalla hyvin, vastasi viikkoja ihan oikein.
Olen ollut huolissani vauvan vähistä liikkeistä, nyt syy selvisi, istukka edessä vaimentamassa liikkeitä.
Meillä kaksi vilkasta tyttölasta ennestään, tämä tuleva, joka paljastui mitä suuremmalla todennköisyydellä pojaksi, onkin sitten vähän rauhallisempi kaveri. Hassua, vauva liikkui ultratessakin aika paljon, mutta läheskään kaikki potkut ei tuntunu...
Mies ei päässyt mukaan ultraan ( ei ole ollut kertaakaan neuvolassakaan) , mutta oli ihan onnensa kukkuloilla, kun kuuli poikauutisen! Aiko ostaa mönkijän syksyksi :D
Lapsillekin kerrottiin jo salaisuutena et tuleekin pikkuveli syksyllä taloon, mutta eihän ne jaksanu olla supisematta hoitotädille heti aamulla kun vein hoitopaikkaan ;) Ei kannata kai luottaa 3- ja 6-vuotiaiden salassapitokykyyn..!
Meillä on koko kesä niin kiireinen remonttiaikataulu, etten kerkee oikeen lomailla, vaikka huomenna se riemu alkais :) Aion olla mukana remppaamassa niin paljon kuin pystyn, omien jaksamisien mukaan ja vissiin vähän ylikin, eilenillallakin maalasin ulkona niin kauan kuin näki kunnolla. Onneks olen ollut suht hyvässä kunnossa koko ajan, mitä nyt pahimpien päivien jälkeen selkää jomottaa. Töihin yritän mennä ihan normaalisti kesäloman jälkeen, äitiysloma alkaa 15.9. niin kerkeisin olla 9 viikkoa vielä töissä. Sijainen aloittaa heti, kun mä jään pois.
Paristuhteesta..
Oon älyttömän herkkä itkemään koko ajan ja joka pikkuasiasta. Miestä se lähinnä huvittaa, mua ei. Mulla on kuulema ihan hulluja päähänpistoja ja kyllä, hän joutuu lähtemään kylille hakemaan porkkanoita jos siltä tuntuu..
Yhteinen aika on kortilla, mutta tiedetään kumpikuín, että tää on väliaikaista, sen takia jaksankin jotenkin. Hommat kotona jakautuu niin että mä hoidan pääasiassa kodin ja lapset, mies tekee kaiken iikenevän ajan remppaa. Mä autan lisää sit ku ehdin. MIllonhan viimeks me ollaan istahdettu alas juttelemaan rauhassa...huoh..
Onneks tää raskaus on mennyt näin hyvin *koputtaa puuta*
Mut ihanaa, huomenna alkaa lomalomalomaloma :D !!!!
Hh rv 21+4
Jestas mikä määrä paperia tuli mukaan kun kävin aamusta neuvolassa!
- äitiyspäivärahahakemus ja siihen raskaustodistus
- tutkimusselostus ja lappu suostuuko vai ei. Siinä tutkitaan niitä harvinaisia sairauksia jotka on todella vakavia, ja hoidettavissa vain jos havaitaan vastasyntyneenä tai pian syntymä jälkeen. Onko kaikki muut saanu tuon?
-Odottavan äidin selkäoppaan,
-lähetteen pelkopolille
-lähetteen 2. sokerirasitustestiin
-esitteen isyysvapaasta ja taas uuden Kelan hakemuksen...
Meen jo sekaisin noiden kanssa!
Vaavin syke oli päälle 140, ja mun hemoglobiini on NOUSSUT viime kerrasta, ollen nyt 133. Kohdunpohjan korkeus näytti 20cm. Painoa on 4 viikossa tullut 1,4kg.
Että sellaisia.
Määitte & Mini08 22+6 :D
Hei kaikki,
Mahtuuko lokakuisten joukkoonne vielä yksi mukaan? Olen suht aktiivisesti lukenut ketjujanne, ja tulin siihen tulokseen, että olisi itsestäkin aikaa päivittää säännollisesti kuulumisia ja saada vertaistukea, ja aikaakin tähän ehkä loytyy, vaikka aika kotiäidillä onkin yleensä kortilla...
Kerron nyt vähän itsestäni: Meillä on ennestään yksi lapsi, poika 2v 3kk - hän on aina ollut helppo vauva, mutta vaativa uhmaikäinen ja nukkumisen kanssa (lähinnä päiväunien) kanssa ollaan taisteltu useaan otteeseen. Tällä hetkellä poika nukkuu yot hyvin, 19.30-6/6.30, mutta päiväunissa menään kait sitä poisjäämisen vaihetta, nukkuu ehkä 3-6 kertaa viikossa, ja silloin kuin nukkuu, yleensä 2.5-3h. Tänään ei kuulu nukkuvan - yläkerrasta kuulunu kauhee meuke jo kohta tunnin ajan. ..
Toinen raskaus siis menossa: viikkoja nyt 21+2 eli l.a. 21.10. Raskaus on mennyt hyvin, viime viikolla oli just rakenneultra. Sukupuolta emme tiedä, vaikka mahdollisuuksia sitä kysyä olisi ollut jo vaikka kuinka ja monta (mua kun on ultrattu joka "neuvola"kerralla). Luulin jo nähneenikin sukupuolen toissa kerralla, ja se vaivasi minua kovasti, mutta nyt olen jo oikeastaan unohtanut asian.. Maha tuntuu jo isolta, ja olo jotenkin tukalalta, ja kunto huonolta. Tässä raskaudessa liikunta jääyt säälittävän vähälle, omaa syytä siis huono kunto. Ekas raskaudessa paino nousi 10kg, ja nyt on kiloja tullut jo 6-7kg, ja se tuntuu liialta, ja mun pitäskin nyt vahtia vähän noita syomisiä, on tullut herkuteltua aivan liikaa, joten omaa syytä siis myos extra painonnousu. Lähtopaino oli kuitenkin normaali, ja 5kg vähemmän kuin ekassa raskaudessa, joten liikaa en huolta tosta painosta kanna.
Olen myos ulkosuomalainen - täällähän tais olla joku muukin.. Käyn synnytyslääkärin vastaanotolla, johon en ole kauheen tyytyväinen - käynnit on tosi pikaisia, aina vaan pissa, verenpaine ja ultra. Toisaalta kun on toinen raskaus jo kyseessä, en hirveesti ota stressiä mistään asioistakaan.
Parisuhteestakin ootte täällä puhuneet paljon tällä viikolla, mikä on hyvää terapiaa kaikille:) Meil ukko oli kyllä superhuomaavainen ekassa raskaudessa, aina jaksoi kommentoida ulkonäkoä ja kehua ja auttaa ja hieroa ja kannustaa. Parisuhde on säilyny hyvänä tän lapsentulon jälkeenkin, vaik yhteinen aika on kyllä kortilla ja huomaan, että mies kaipaa mua enemmän aikaa jolloin oli vapaus ja mahdollisuus mennä ja tulla ja matkustaa ja nukkua... Nytkin mies auttaa paljon kotitoissä ja lapsen hoidossa, mutta raskauden huomiointi on kyl paljon vähäisempää, ei muista/jaksa kokeilla/silitellä massua jne. Mut ihan hyvin täällä siis porskutellaan.
Nyt pakko mennä hakeen toi esikoinen sängystä, kun ei kerran nuku...
Kiitos jos otatte mut mukaan! Ja hyvää viikonlopun alkua kaikille lokakuisille!
t. Ilona 21+2
Näyttää nyt siltä, että työt loppuivat tähän. Tänään tuli työvuorossa totaali romahdus ja jouduin lähtemään lääkäriin. Pumppu hakkasi, kädet tärisi ja melkein oksensin. Jouduin kiskomaan työkaverin kassalle tuuraamaan. Pomon kanssa juttelin ja oli myös sitä mieltä jos olisin äitiyslomaan saakka saikulla. Heinäkuusta kuulemma tulossa muutenkin fyysisesti rankka.
G rv 25
Täälläkin on tänään käyty neuvolassa. Verenpaine ja pissa ok, mut hemppa ei ollu ko 104!!!!! Rautakuurillehan sitä joutu :( . Vauvan sydämensyke aina se sama140-150 ja liikkeet tuntuu ja näkyy hyvin päällekinpäin. Papereita tuli tosiaan mukaan aivan älysti niinku määitte totesikin edellä. Labraan pitää mennä antaan verinäyte 2 viikon päästä, ku oon negatiivinen veriryhmältäni. Sit on vielä yhen näytten anto joskus 36 raskausviikolla.
Lääkärineuvolaan joudun menemään toiseen neuvolaan , kun oma neuvola on kesänajan kiinni. Toivottavasti siellä pääsis myös ultraan, kun siellä semmonen laitekin kerta on :D .
Sanoipa neuvolan täti mun jaloista et ei varmaan pysty kovin kauan oleen enään töissä..... on nimittäin nilkat aivan mustanaan verisuonista ja hiven turvoksissa. Seisoma työ kuumassa ja paljon yövalvomisia. Onko muilla samoja oireita??
Ei kehtais näin aikasessa vaiheessa jäädä vielä saikulle, mut eihän sille mitään voi jos näin käy.
Mun pitää varmaan poistua kakkupohjan tekoon et ois ees jotain valmiina, ku esikoinen täyttää lauantaina huikeat 8-vuotta ;-D.
Nautitaan toverit kasvavista vatsoistamme täysin rinnoin :D !
siirix 21+6
Meilläkin tää masuasukki on tosi vilkas sen muutaman viikon hiljaiselon jälkeen jolloin luulin tyypin jo kuolleen... Nyt myllää ja heittää kuperkeikkaa minkä ehtii!!
Viikonloppu vietettiin koko perheen voimin jalisturnauksessa Jyväskylässä, onneksi säät suosivat ja pojalla menivät pelit hyvin. No eilen illalla kun kotiuduttiin oli kyllä ryytynyt olo ja tuntui ekaa kertaa todellakin siltä että oon raskaana!
Pomokin soitteli viime viikolla ja kyseli että milloin aloitankaan äippälomani ja sanoin alittavani 18.8. eli 50 päivää ennen. Siihen jää tasan viikko koulua ennen tuota päivämäärää ja ainakin nyt oon niin romu että kuvittelisin sitten sairaslomaa saavani. Näin nuorimman ei tarvii mennä syksyllä hoitoon ollenkaan ja keskimmäisen iltapäivät (koulunsa aloittava ekaluokkalainen) on alusta asti hoidossa.
Nyt täällä sataa ja sataa ja ukkostaakin. Hyväähän tuo sade tietty tekee mutta voisi kai sitä vähän vähemmälläkin paineella vettä tulla....
Miehen kanssa ollaan lähdössä perjantaina Riikaan 4ksi päiväksi lomailemaan. Onkin varmaan viimeinen yhteinen matka taas vähään aikaan...
tanni