***Lokakuisten viikko 24***
Huomenta ja hyvää maanantaita!
En olekaan aikoihin kirjoitellut, mutta olen kyllä käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia.
Kiva, että kaikilla on tainnut puoliväli ylittyä ilman sen suurempia onkkelmia. :)
Omassa tilanteessani ei ole ihmeitä tapahtunut. Olen edelleen sairaslomalla eikä töihin paluuta ole tiedossa. Olen siis ollut saikulla jo rv20 alkaen. Tooooosi aikaisin, mutta ei voi mitään.
Viimeisessä lääkärin tarkastuksessa kohdunkaulaa oli jälellä noin 1cm ja paikat on pehmeet. Hyvää kuitenkin on se, että kohdunsuu on kiinni ja vielä melko ylhäällä. En siis ole pelkästään petipotilaana, mutta lepoa on suositeltu. En sais kannella enkä muutenkaan rasittaa itseäni.
No, tuosta pitää kyllä huolen avautunut häpyluunliitos, joka kivuillaan tekee liikkumisestani hyvin vaikeaa. Eipä tästä enää sen enempää... ;)
Odotan kovasti, että pääsisin ultraan! Lääkäri laittoi lähetteen äitipolille tutkimuksiin tuon häpyuunliitoksen ja kohdunkaulan tilanteen takia, joten siksi edessä on yksi ylimääräinen ultra. Kivaa nähdä pikkuinen taas!
Mites vilkkaita teidän masuasukit on?
Meidän pikku-ukko on melkoinen potkiskelija. Ihan eri kuin esikoinen (tyttö). Tosi hauskaa päivittäin seurata pikku-ukon touhuja.
Oletteko muuten tyytyväisiä paikkakuntanne äitiysneuvola-palveluihin?
Täällä meillä päin tuntuu olevan surkeeta palvelua. Anteeks vaan. Mutta en ole kertaakaan saanut esim puhua asioista kunnolla. Ja joka kerta jätetään ottamatta näytteitä. Ainoa mikä on joka käynnillä katsottu, on verenpaine. Ne oli viimeks alhaiset, mutta hyvät 110/60.
Hemoglobiinin on terveyshoitaja ottanut kerran, samoin pissanäytteen.
Yleensä noi mun käynnit kestää 20-30min. Sen että sydänäänet kuunnellaan. niin ja noita kertoja on tainnut olla peräti 3 tähän asti (+yksi oma-aloitteinen käyntini puhelintunnin aikana).
Mutta siis, lääkärikäyntejä on tullut jo 3 näiden mun vaivojen takia. Nekin vaan on niin kovin "liukuhihna"-meininkiä.
Juuups, vielä voisin kertoa hieman kotioloista.
Meidän esikoinen, 3,5v jäi kesäkuun alusta pois tarhasta. Nyt sitten vietetään koko kesä yhdessä. Tosi kivaa! Tänä aamuna tosin tuli mieleen, että nyt kun neiti saa oikein luksus-aikaa äidin kanssa ja kaiken mun huomion, niin mitenkähän käy sitten syksyllä kun vauva tulee taloon... Meinaan, että neiti tottuu nyt aika "hyvällä"... Toisaalta taas, onpahan nyt antaa aikaa hänelle. :)
Miehen kanssa on ollu välillä tosi vaikeeta. En tiedä onko hänellä jotain kolmenkympin kriisiä (synttärit parin viikon päästä), mutta kyllä meinaa hänen elämä olla vaikeeta. Joka toinen viikonloppu hän on juhlimassa jossain päin Suomea ja muutenkin on poissaoleva ja väsynyt kotona.
Eilen kyllä saatiin onneks vähän puhuttua asioista. Sanoin, että nyt täytyy rauhoittua koska mä en jaksa niin paljoa tehdä enkä halua olla jatkuvasti yksin.
Muistutin jo tulevasta vauva-ajastakin...
Vai onko tämä miehen käyttäytyminen sitä peruskamaa "Mä haluun nyt mennä, koska kohta en pääse mihinkään, kun vauva syntyy."
Juups, no rakastan miestäni kuitenkin tosi paljon, joten yritän sinnitellä tämänkin vaiheen yli. Josko se vauvan tulo sitten hieman rauhottaisi miestäkin.
Tästä viikosta taitaakin tulla sateinen, mutta siitä huolimatta oikein mukavaa viikkoa kaikille lokakuisille!
Terveisin,
Sunset@ ja pikku-ukko rv24+2
Kommentit (34)
mukaan mahtuu tottakai :) mulla myös on hieman painon ja herkuttelun kanssa taistelemista. Mutta liikaa stressiä en siitä ota. Mies uhkasi jo piilottaa puntarin kun hypin siinä kaksi kertaa päivässä :( Neuvolantädit voisivat olla hiukan varovaisempia kun painonnoususta puhutaan. Kun eivät voi tietää kenenkään historiasta minkälaisia ongelmia tämän asian kanssa ollut..
Nooh, siirix, mulla kuulostaa olevan aikalailla samanlainen työ kuin sinulla. Yövuorot jo lopetin, vaikka ei olekaan fyysisesti rankkaa silloin.. Valvominen saa ainakin pelkäämään, että vauva siitä kärsii. Oon ehkä ylivarovainen.. Nilkoissa ei ole kuitenkaan vielä turvotusta pahemmin, saa nähdä sitten kun helteet tulevat. Ootko pitänyt tukisukkia?
Gelee, voi mikä sai sut pitkälle saikulle? Nyt otat rauhallisesti kotona..
Rakenneultrassa kävin ja kaikki oli hyvin, ultraaja kyllä tarkasteli sydäntä ihmeen kauan ja monesta kulmasta, eikä puhunut silloin mitään... Ajattelin, että nyt on jotain hullusti, mutta kuulemma ei mitään ongelmia :)
Fanny 21
Hellou taas! Viime kertaisen stressi kirjoituksen jälkeen voin huojentuneena kertoa, että meilläkin oli rakenneultrassa kaikki ihan normaalisti. Sukupuolta emme halunneet tietää, eikä se kätilö siitä mitään puhunutkaan. Kaippa se olisi kertonut, jos olisimme kysynyt. Koko toimitus kesti yhteensä vain n. 15 minuuttia, tuli vähän sellainen olo kuin olisi ollut liukuhihnalla eikä siinä oikein voinut mitään kysellä vaikka olisikin jostakin asiasta halunnut tietää enemmänkin..no anyway, piti kysymäni siitä kun vuoden 2006 tulot mulla on todella pienet (olin opiskelija) ja äitiyspäiväraha määräytyy siis viimeisen 6 kk tulojen mukaan. Mitenkäs kun olen ollut tuona aikana töissä kahdessa eri työpaikassa, toisessa olen edelleen ja työsoppari on tehty tammikuulle asti ja toisessa olen työskennellyt muun työn ohella (eli tehnyt sillä verokortin lisäprosentilla). Eikös nämä molemmat kuitenkin huomoida siinä äitiysrahassa ja pitääkö tästä sivuryöpaikasta lähettää sen hakemuksen mukana joku palkkatodistus vai mitenkä? Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Nuo kelan paperit on muutenkin niin raivostuttavia että..ja sitten kun menee sinne toimistoon niin ne Tädit ei tiedä sitäkään vähää mistään..huoh!
Gelee, voi mikä sai sut pitkälle saikulle? Nyt otat rauhallisesti kotona..
Seisomatyö tai sanoisiko juoksematyö :) Kokoajan jalkojen päällä liikkeessä. Lyhyet tauot, aina ei edes pääse niille tauoille. Välillä joutuu nostelemaan painavia koreja yms. Kiire on mahdoton ja henkilökuntaa liian vähän. Johonkin oli raja vedettävä, että minkä verran on valmis riskeeraamaan. Ja jos näitä saikkuja alkaa tulemaan niin ei ole reilua työkavereitakaan kohtaan, että joutuvat aina paikkaamaan ja kiristämään entisestään omaa tahtiaan. Joten parempi jäädä kokonaan pois.
G rv 25
Neuvolassa käytiin eilen ja tässä tärkeimmät.
- paino 90,9 +650g/vko
- paineet 115/72
- pissa puhdas
- hb 116
- sf-mitta 16
sykkeet ja liikkeet + ja ++
Eli kaikki ihan hyvin. :)
Hyvä [b]Gelee[/b], että pääsit saikulle. Itsellä on ihan samantyylistä työtä, joutuu kauheessa kiireessä ja kuumassa juoksemaan. Tässä oon kovasti miettinyt että josko itsellekin hakisi saikkua, kun välillä kovasti repii mahaa, ei jaksaisi seisoa ja muutenkin henkisesti on aika rankkaa tuolla töissä. Toisaalta taas ei tee mieli antaa vielä periksi, ja en tiiä saisiko tuota saikkua edes noilla perusteilla.
Uusiakin oli tullut joukkoon mukaan. Laitanpa tähän linkin sit tuonne meidän esittelypinoon, jos haluatte tietojanne sinne mukaan. [http://personal.inet.fi/koti/pupu/]
(.) Masuun kuuluu lähinnä jytinää, ja on kasvanut kyllä tosi paljon, vaikka tuo sf-mitta onkin ihan alakäyrillä. Välillä pelottaa että miten iso sitä on sitten lokakuussa. Toivottavasti ei tuota painoa ainakaan hirmuisesti tulisi lisää, ei meinaa jalat oikein kestää tuota.
Nyt siivoilemaan ja illaksi sitten taas töihin.
AngelEyes ja masukki 22+3
Ajattelin nyt pinoutua tänne odotuspuolellekin kun luin tätä pinoa ja huomasin niin monen käyvän läpi samoja juttuja kuin mitä itse tällä hetkellä käyn... Vertaistuki tässäkään vaiheessa ei ole pahitteeksi! :)
Itsestäni: Olen siis 28v. ensimmäisen odottaja Treelta. Pitkä taival on käyty läpi ennen tätä raskautta: reilu 2 vuotta raskauden yrittämistä, useita lapsettomuushoitoja, yksi keskenmeno - mutta nyt toivonmukaan onnellisesti ja loppuun asti raskaana!!! Tällä hetkellä olen siis sairaslomalla (ensi viikolla mahd. töihin) supistelujen takia. Levolla supistelut pysyvät nyt jotenkin hallinnassa, mutta pienikin liikkuminen saa ne taas käyntiin. Vauva on kovin vilkas tapaus, liikkeitä tuntuu useita kertoja päivässä ja ne myös tuntuu ja näkyy tuohon mahan päällekin! :D
Huomasin, että kovin monella muullakin on parisuhteessa rankat ajat meneillään - niin myös täällä! Ja eilen saatiin miehen kanssa asiasta juteltua. Aika rankkaa tekstiä mies antoi tulla, etenkin huomioiden, että me olemme yhdessä, yhteistuumin käyty lapsettomuushoidoissa ja pyritty tähän tilanteeseen. Noh, nyt mies kokee tilanteen ärsyttäväksi ja kuulemma ottaa päähän kuunnella pelkkää vauva- ja raskaustarinaa jatkuvasti. Mikään ei ole kuten ennen ja mitään ei voi enää tehdä kuten ennen. Minusta ehkä jonkinmoista ylireagoimista, mutta jos hän asian noin kokee niin sitten kokee, mikä minä sitä olen arvostelemaan. Teki kyllä hyvin selväksi, että meitä hän ei ole jättämässä, mutta koitetaan nyt tehdä tilanteelle jotain, keskittyä vähän enemmän parisuhteeseen. Tähän asti minä olen ollut se suhteeseen panostaja, mutta sanoinkin miekkoselle, että kovin vaikea sitä on yksin yrittää kohentaa, kaksi siihen tarvitaan! Nähtäväksi jää, kuinka käy!
Ja sitten vielä neuvolasta olitte jutelleet... Täällä ihan samanlaisia kokemuksia kuin suurella osalla teistä!!! Pettynyt olen neuvolan toimintaan, odotin enemmän juuri tuota henkisen puolen tukea saavani! Kertaakaan emme ole keskustelleet parisuhteesta, raskauden vaikutuksesta työhön, peloista (vaikka täti hyvin tietää meidän taustamme ja sen, että pelkään kovastikin!!) jne. Onkohan kertaakaan oikein tosissaan edes kysynyt, miten voin ja miten raskaus on edennyt. Eli pettymys on ollut näiltä osin...
Onko tällä pinolla muuten mitään esittelyä missään? Että saisi nopeasti selville, missä vaiheessa kukin menee, mistä päin on jne.?
Nyt aamupalalle ja Emmerdalen pariin! :)
Naksu ja Pulla 21+2
NAKSU: tuota sun viestiä edeltävässä viestissä onkin linkki mein esittelypinoon, laitahan itsesi jatkoksi vaan. :) Niin ja tervetuloa joukkoon. Kyllä tässä matkan varrella on huomanut miten ihanaa on,kun tällainen palsta on (kiitos siunatun internetin!). Ja sekin, jos itselle tapahtuu jotain poikkeavaa tms, mistä kuitenkin selviää vauvan kanssa hengissä ja terveenä, sillä voi jo antaa uskoa ja tukea muille. Siksi mäkin kirjoitin tänne pitkät pätkät mun mega-vuodoista noin 15.:sta viikolla ja siitä eteenpäin (kesti 3 viikkoa vuotoja istukan hematoomasta,arvaa stressasiko "hiukan"...).
Tuntuu siltä et tää raskaus on tosi monille pareille rankka koetus. Naksulle vielä, et voihan tää vihdoin toteutunut toive olla saanut miehesikin ajatukset sekaisin. Mula on joskus ihan muista syistä käynyt niin, et joku pitkään toivottu juttu kun alkaa toteutua, alkaa tavallaan "pelkäämään" ja reagoi ihan kummasti. Mun ukkoni alkuun hieman humalassa kylläkin heitti kanssa aika rajua tekstiä siitä, et oon päivät kotona ja hän tekee montaa työtä et pärjättäis.Et kauanko aion jatkaa samaa linjaa etten siivoa tms. Mä siis silloin sairaslomalla sen jättivuodon takia, ja hyvä kun uskalsin liikkua,kun jokainen tippa jonka tunsin vuotavan, sai kylmän hien pintaan ja jähmetyin täysin, ikäänkuin odottaen et tuleeko kaikki muukin.. :(
No,tuossa taas omaanapaa...
Tervetuloa tänne ja pidetään ketju yllä, ei mee loppujen lopuksi kauaa kun alkaa taas tapahtua. ;)
Määitte & Mini08 rv 23 tasan
Kirjoitin just uuteen aiheeseenkin, mutta laitan tännekin vielä aiheesta, jos joku osaisi neuvoa.
Eilen siis lorahti aika paljon vetistä nestettä housuihin (ei verta), väritöntä ja hajutonta, mutta sen verran paljon, että kävin aamulla terveyskeskuksessa ja siellä katsottiin pissa (puhdas) ja lääkäri teki sisätuskimuksen, jossa totesi, että kohdunsuu on pehmeä. Mitä se tarkoittaa? Onko aihetta huoleen? Ei ole ollut ainakaan kivuliaita supistuksia. Onko jollain ollut samanlaista kokemusta? Pissaa se ei ole, koska kotiin palatessa lorahti taas vähän (ehkä teelusikan) eikä edelleenkään haissut millekään ja kun en ollut juonut aamulla mitään, niin luulisi, että aamupissa olisi aika kitkerän hajuista ja väristäkin...
Saneline 23+1
Itsellänikin tullut noita lorahduksia, mutta kyllä se taitaa ihan valkovuotoa olla. Kohdunsuu voi olla pehmeä, mutta ei se mitään meinaa jos on kuitenkin kiinni. :)
Mullakin on noita lirahduksia aina välillä, lähinnä kun aivastan tai yskäisen. Mutta pissaksi olen ne tulkinnut, koska pissalta ne tuntuu. Valkovuotokin on runsasta, pakko pitää pikkuhuosunsuojia..
Jännä juttu, olin tänään kampaajalla, tarkoitus oli ottaa vähän väriä ja leikkaus. Kampaaja ei suostunutkaan laittamaan väriä, vetosi raskaushormoneihin ja hiusten lähtöön. No kyllä mä siihen sitten suostuin, vaikka aika karun värinen toi pää on. Oma juurikasvu on melko kurja maantienharmaa ja sitten on hiukset pitemmältä blondatut. Kun raskautta oli kulunut kolme kuukautta, otin raitoja, ja raitoja ajattelin nytkin.. No eipä niitä sitten tullut, mutta ihan kivan, uudenlaisen leikkauksen sain.
Neuvola- ja lääkärikäynnit on meilläkin ollut aika liukuhihna-meininkiä. Pahinta on, kun neuvolatäti kehotti alussa kysymään lääkäriltä, jos on jotain mielessä. Sitten kun oli ensimmäinen neuvola-lääkäri, lääkäri sanoi, että hän on niin kiireinen, ettei toivo mitään ylimääräisiä kysymyksiä. Että pitäisi kysyä neuvolatädeiltä.. Hohhoijaa.. Sama oli rakenneultrassa, ensin oltiin puoli tuntia myöhässä, ja sitten kova kiire..
Eilen kuitenkin oli ihan hyvä neuvolakäynti, olin siellä vastaanotolla melkein tunnin. Käytiin läpi Kelan papereita ym. Pissa ym. oli ihan ok. Sydänäänet kuului hyvin. No en sitä enää jännittänytkään, koska vauvelin liikkeet tuntuvat jo niin hyvin, ja ovat myös tuntuneet joka päivä. Ainoa, mikä tässä nyt minua huolestuttaa, on se mahdollisesti puuttuva munuainen.. No mutta jos se puuttuu niin puuttuu sitten. Ei sitä millään lisätutkimuksilla sinne lisättyä saa..
Mullakin oli tänään ensimmäinen lomapäivä, ihanaa B-)
Tosin juhannuksen jälkeen palaan jo töihin, mutta onpahan pieni hengähdystauko kuitenkin.
Nyt pitää mennä laittamaan jotain murkinaa, alkaa nälkä pahasti vaivata.
Kuulumisiin!
t: Merrily 22+6
jolla ei ainakaan Anna-lehden kuvien mukaan ole vauvamahaa vielä laisinkaan. Voivatko noi oikeesti olla tuoreita kuvia?!? Mulla on kunnon melooni ja sillä on jotkut tavalliset housut vyötärölle asti.. Hehheh.
Mun raskaus tuntuu sujuvan aika samaa mallia kuin esikoisen kanssa. Hyvä keskiraskaus on menossa, jota häiritsee vain jatkuva hiivatulehdus (ihan sama kuin esikoisesta). Valkovuoto tosiaan voi olla ihan vetistä ja lorahtelevaa. Ainoa ero mikä mulla oikeastaan on niin mieliala on aika paljon vakaampi kuin ekasta. Silloin tuli riehuttua ja itkettyä ihan kaikesta. Nyt on tasaisempaa.
Täytyy sanoa että 1v esikon kanssa alkaa olla sillointällöin vähän raskasta tuo jatkuva syliin nostaminen ja kantaminen, onneksi herra on äkännyt kävelemisen taidon nyt:) Uutena haasteena onkin sitten se jatkuva perässä juokseminen. Samoin unenpuute kun heräillään öisin korvatulehduksen puitteissa....
Parisuhteesta on paljon ollut puhetta ja meillä on kyllä sillä rintamalla oikein mukavasti asiat. Tuntuu että pieni perheemme on aikamoisen onnellinen. Toivottavasti en kehunut liian aikaisin.
Loma alkaa juhannuksen jälkeen ja töihin palaan vielä ainakin elokuuksi. Virallisesti äippäloma alkaa 1.9. mutta tuskinpa silloin vielä kotiin jään. Tällä viikolla on tehty todella pitkää päivää ja takki on tyhjä. Kivaa että on viikonloppu!
Rouvaii ja masumörri 23+4
Ja aurinkoista lauantai-aamua. Tänne kuuluu ihan hyvää, mahaa kasvaa ja vauvelin liikkeet tuntuu päivittäin, tuntuu olevan ihan vilkas tapaus.
Mua vaivaa ihan samanlainen väsymys kuin alkuraskaudessa, eikä tää oo kivaa kun mitään ei jaksa tehdä:( Rautaa olen syönyt parisen viikkoa,..no viikon päästä näkee onko toi HB vielä alhainen.
Ruoanhimo on jotain ihan kauheeta, en pysty hillitsemään itseäni ollenkaan,. Ja kiloja on tullut JO 7kg..esikoisesta tuli koko raskausaikaina 9kg..ja sitähän ehtii tulla ihan julmetusti lisää.
Parisuhde voi meillä ihan hyvin. Tosin mies voisi vähän innokkaammin osallistua kodinhoitoon.
Aikamoista jaksamista kyllä vaatii nämä meidän tytöt..koko ajan toistensa kimpussa ja ens kuussa 2-vuotta täyttävä kuopus on ihanassa uhma-iässä..Eieieieiei ja äiti on tyhmä.
Töihin sain vihdoinkin eilen ilmoitettua että en tulekaan, vastaanotto ihan ok. Nyt täytyy lähteä aamupuuhiin.
Mukavaa vloppua!
-Tiziana rv 23+0
Tänään on sitten ne pojan 8-vuotis synttärit ja eihän meillä maltettu nukkua, herätys oli jo puol kuuelta ;-( . Olin kyl ite aatellu nukkua vähän pidempään kun kerrankin oli kunnon yö käytettävissä. Mutta onpa nyt aikaa rauhassa laitella kaikki valmiiksi ennen lapsilauman saapumista :) .
Fanny kyseli tukisukista... En ole käyttänyt niitä koska meillä on töissä(leipomo)ihan sika kuuma ja työvaatteetkin on epämiellyttävät (ei jousta eikä hengitä), varmaankin paistuisin ja tuskastuisin totaalisesti. Työhän on aikas paljon yövalvomista ja suhteellisen raskasta laatikoiden nostelua, työntelyä, kävelyä yms. Täällä vaikuttaa olevan aika paljon samoista ongelmista kärsiviä odottajia vai oisko se vaan meän ammatinvalinnan syytä ;-D.
Kommentoinpa nyt tuohon parisuhde asiaankin jotain. Meillähän tulee lasten ikäeroksi se 8-vuotta. Esikoista odottaessani meillä oli ihan samoja ongelmia kuin aika monella nyt täällä ja sen jälkeenkin jatkui vielä aika pitkään. Mutta nyt joulukuisen km:n jälkeen ja tämän uuden raskautumisen myötä meidän suhteemme ja perheemme hyvinvointi on todella loistavassa tilassa. Ainakin toistaiseksi. Mies on huomioinut mun ällötykset ym. olot hienosti ja sanonut pojallekin et antaa äitin levähtää ja nukkua, mennään me tuonne miesten hommiin ja pyöräileen tai jotain muuta :x .
Pitää varmaan antaa päivänsankarille vuoro koneelle ja lähteä ite suihkuun.
Aurinkoista päivää kaikille siirix 22+1
En ole viikkokausiin kirjoitellut tänne. Olokin on muuttunut paljon edellisestä. Pahoinvointi loppui vihdoin joskus viikon 17 tienoilla ja nyt on muutama viikko ollut suorastaan loistava olo:) Oltiin kyllä lasten kanssa pari viikkoa sitten mahataudissa ja silloin oksensin kolme päivää... Närästystä oli mahataudin lopulla ja se oli todella järkyttävää! Heräsin keskellä yötä kun ylävatsa oli ihan tulessa eikä meillä tietenkään ollut mitään rennien tapaistakaan kotona. Parissa päivässä helpotti onneksi ja nykyään närästää lievästi joskus. Iso paketti rennietä kulkee kyllä nykyään mukana koko ajan:)
Parisuhteesta olette keskustelleet. Meillä menee tällä hetkellä aika hyvin, mun tunteiden vuoristoradasta huolimatta. Oltiin viime viikolla kahdestaan reissussa viettämässä 10-vuotishääpäivää ja oli todella mukavaa... Petipuuhat sujuu myös hyvin, pahoinvointivaiheessa kun oli aika kuollutta sillä rintamalla.
siirix: meilläkin esikoinen on just täyttänyt 8 vuotta. Hänellä on kyllä jo pikkusisko 6 v. Siinä mielessä nyt on helpompaa toiseen raskauteen verrattuna, ettei tartte juosta koko ajan reilun vuoden ikäisen villikon perässä. Nyt tuon 8-vuotiaan villikon kanssa on vaan välillä aika kovilla, kun meinaa yhtäkkiä unohdella käytöstapansa tyystin! Hermostuu toisinaan totaalisesti jostain (minun mielestä) pikkuasiasta ja sitten äiti saa kuulla kunniansa... Valitettavasti on muutaman kerran jäänyt kiinni valehtelemisestakin:( Niin kai se on, että sitä mukaa kun lapset kasvaa, niiden kanssa eteen tulevat mahdolliset ongelmatkin muuttuvat monimutkaisemmiksi.
Nyt on enää onneks 2 viikkoa töitä ja sitten jään jo pois töistä!! Maha on jo niin iso, että moni tuntemattomampi varmaan luulee että synnytän jo kohta. Viime viikollakin kävi eräs asiakas jolla on laskettu aika pari viikkoa ennen minua ja hänestä hädin tuskin huomasi, että on raskaana. Yritän lohduttautua sillä, että tämä on jo kolmas, joten paikat antaa aikaisemmassa vaiheessa myötä.
Leppoisaa juhannuksen odotusta kaikille!
ellu333 23+5 (kai...)
Milloinkahan viimeksi olin kirjoittelemassa...
Neuvolantädeistä oli ollu puhetta...Meillä kans vaihtuu täti nyt kesällä. Tai no kesällä on vielä lomittaja ja sit syksyllä tulee "oikea" täti omalta äitiyslomaltaan takaisin töihin. Joten tämä täti joka nyt on ollu menee muihin tehtäviin..Inhottaa kun meillä nuo tädit vaihtuu kun tämä täti oli niin mukava ja ystävällinen.Myös esikoisen täti siis vaihtuu kun ois ollu sama täti. Meillä on joka neuvolakäynnillä tehty pissatestit,hemoglobiinit,paino,verenpaineet...Ja nyt viime kerralla otettiin jo sf-mittakin. Olen ollut kyllä tyytyväinen neuvolaan.
Sain varattua yksityiselle rakenneultranki joka on ensi tiistaina...tuskin maltan odottaa. Ja nyt mieskin pääsee mukaan!
Pikkuinen jo kovasti liikuskelee masussa. Oi kuinka olikaan ikävä näitä pieniä liikkeitä. Tämä on kyllä yksi ihannimmista asoista odotuksessa.
Meilläkin on tuon miehen kanssa vähän nihkeä vaihe menossa...mutta toivon et ukko kestäis minua ja mielialojani...
mutta nyt tämä mami lähtee ruokkimaan itseään ja esikoistaan...
pikku ja masu 19+6