Lue keskustelun säännöt.
G: Onko miehesi koskaan tapellut fyysisesti kenenkään kanssa
12.03.2012 |
Tuosta junttiketjusta tuli mieleeni, kun siellä sanottiin että fyysinen väkivalta on junttiuden merkki.
Eli onko miehesi koskaan AIKUISIÄLLÄ tapellut kenenkään kanssa? Ja tappelukis lasketaan nyt töniminen, tuuppiminen, lyöminen, potkiminen eli kaikenlainen toiseen kiinni käyminen.
Minun ei ole, enkä voisi kuvitellakaan eläväni sellaisen miehen kanssa.
Kommentit (88)
Siis n. parikymppisenä. Omien sanojensa mukaan puolustautunut, ei koskaan lyönyt ensimmäiseksi. Pari kertaa kuitenkin ollut ihan kunnon tappelussa, ja uskon että on osaltaan provosoinut niiden syntymistä vaikkei olisikaan aloittanut (on aika temperamenttinen luonne).
Tämä oli aluksi minulle tosi vaikea asia, mutta vähitellen olen päässyt sen yli. MIes on kokenut väkivaltaisen lapsuuden ja se ilmeisesti vaikuttaa siihen ettei hän näe väkivaltaa samanlaisena nou-nou juttuna kuin minä. Ikinä ei ole millään tavalla minuun tai eksäänsä (tunnen hänet) käynyt käsiksi enkä sitä pelkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei edes silloin, kun joku ääliö mottasi häneltä etuhampaasta palan pois.
ei muuta. En haluaisi elää miehen kanssa, joka kulkee tuolla peräämässä olematonta kunniaansa nyrkit pystyssä. Tosi noloa ja junttimasta, yhdistyy totaallisesta sellaiseen wt-meininkiin.
muutama kuukausi sitten pakeni ravintolasta pahoinpideltyään miehen. Minua on tuuppinut, rutistanut ja kuristanut. Omasta mielestään on itse hellyys. Humalassa kuitenkin pirullinen ja ei muista jälkeenpäin mitään tai vähättelee tekemisiään.
samanlainen idealisti. Miestä on lyöty pari kertaa jossain grillillä illalla, kun on iso kaveri ja känniläiset tykkää uhitella, mutta ei uhallakaan lyö takaisin. Olen todella ylpeä sivistyneestä miehestäni :)
On sanonut, että lasta puolustaakseen voisi äärimmäisessä tilanteessa käyttää puolustusväkivaltaa. Ei koskaan muuten.
Ei edes silloin, kun joku ääliö mottasi häneltä etuhampaasta palan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteita on monenlaisia. Ja juntitkin ovat ihmisiä, heillä on ihmisarvco.
ihmisillä on ihmisarvo, mutta väkivaltaa ei kyllä voi hyväksyä missään tilanteessa.
Tilanteita on monenlaisia. Ja juntitkin ovat ihmisiä, heillä on ihmisarvco.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei edes nuoruudessa. Lapsena on tapellut siskonsa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2012 klo 09:38"]
Omien sanojensa mukaan puolustautunut, ei koskaan lyönyt ensimmäiseksi.
[/quote]
Oikeasti ehkä hakannut porukalla pienempiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sivistynyttä siinä on, että antaa piestä itsestään paloja pois, kun oikeasti vaan valuu kusi puntista eikä uskalla edes lähteä karkuun?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2012 klo 14:02"]
en hyväksy edes väkivaltaa puolustukseen. Jos mies puolustaisi minua nyrkeillä tai edes painien niin jättäisin hänet. Se mies joka soitti apua teki oikein. Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään.
[/quote]
Siinä olet oikeassa, että väkivalta ei sovi edes puolustukseen, mutta nyrkit voivat olla myös lempeyden työkalu. Minä lyön esim. päällekarkaajia aina heitä rakastaen, sillä he ovat harhautuneet polultaan ja kaipaavat täten isällistä opastusta. Käytän siis nyrkkejäni ilman vihaa ja tarkoituksena vain sammuttaa hyökkääjien hyökkäyshalu ja ratkaista konfliktitilanteet näin.
T. Idän karhu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2012 klo 21:31"]
parveketupakoinnista ja metelöinnistä.
Mutta on semmoinen mörkö ettei sen tarvitse lyödä, uskovat heti kun se nostaa seinälle:-)
[/quote]
Juuri niin. Minä ainakin laitan piipun eteen tällaisille ennen kuin avaan oven. Siihen loppui se uhoaminen kerralla.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2012 klo 10:23"]
samanlainen idealisti. Miestä on lyöty pari kertaa jossain grillillä illalla, kun on iso kaveri ja känniläiset tykkää uhitella, mutta ei uhallakaan lyö takaisin. Olen todella ylpeä sivistyneestä miehestäni :)
On sanonut, että lasta puolustaakseen voisi äärimmäisessä tilanteessa käyttää puolustusväkivaltaa. Ei koskaan muuten.
Ei edes silloin, kun joku ääliö mottasi häneltä etuhampaasta palan pois.
Anteeksi vaan mutta kyllä totuus taitaa olla se että nämä nallekarhut eivät uskalla lyödä takaisin. Ei kukaan kunniallinenkaan mies anna itseään muksia jossain snägärijonossa. Pelkuruutta se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2012 klo 21:07"]
En arvosta kovin korkealle väkivaltaisia ihmisiä, mutta jollain tavalla en myöskään voisi olla miehen kanssa, joka ei ole koskaan tapellut nyrkein.
Että pidän siis nynnyinä niitä miehiä, jotka eivät ole tapelleet - mutten myöskään arvosta vähääkään miehiä, jotka ovat niin lussukoita, että ovat aina elämässään paenneet pelätessään tappeluun joutumista.
[/quote]
Hieno esimerkki naisten kaksinaismoralismista: et arvosta väkivaltaisesti käyttäytyviä miehiä, mutta et voisi kuvitellakaan olevasi miehen kanssa, joka ei ole tapellut eli ollut väkivaltainen. Naiset kun pystyvät pakenemaan väkivaltatilanteista helpommin kuin miehet niin he eivät tule miettineeksi, että sillä väkivallalla saattaa olla ihan oikeita seurauksia. Itselläni ei ole mitään aikomusta ottaa mahdollisesti pysyviä ruumiinvammoja tai rikosrekisteriä vain "puolustaakseni naisen kunniaa".
Niin ja harrastin 20 vuotta itämaista kamppailulajia. Tuona aikana kadulla käytiin muistaakseni kolmesti käsiksi, ja kahdella kerralla riitti pelkkä nivelien kääntäminen ja tilanteesta poistuminen. Sillä yhdellä kerralla tuli muutama osuma, mutta tilanteesta poistuminen päätti senkin tilanteen.
Usein riidan haastajilla on elämä sen verran huonolla mallilla, ettei heillä ole paljon menetettävää. Olisi typerää ottaa desperadolta nyrkkiä naamaansa tai puukkoa kylkeen, jos tilanteesta voi yksinkertaisesti poistua ilman tappelua. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Viisas ottaa tarvittaessa muutaman juoksuaskeleen ja tilanne on sillä ohi. Tyhmempi jää vaihtamaan iskuja, koska poistuminen kävisi kunnian päälle.
Läheisten puolustaminen on asia erikseen, mutta toivoisin heidänkin parhaansa mukaan välttelevän uhkaavia tilanteita. En haluaisi itselleni naisystävää, joka provosoi ja aiheuttaa turhia tappeluita minunkin riesakseni.
Ihme vastauksia, aikamoista rupusakkia tänne kirjoittaneet naiset taitavat olla. Kaveriporukassani on muutama helposti tappeluun ajautuva tyyppi, ja häpeän heidän käytöstään kännissä aivan mahdottomasti. Todella vaikea kuvitella, että joku olisi niin saatanan tyhmä, että ihailisi uhoavaa ääliötä. Mutta tässä ketjussahan teitä on monta.
Jotenkin ne tappelut aina kasautuu tietyille tyypeille. Jotenkin ne pakolliset itsensä puolustamiset on niiden kavereiden heiniä, jotka provoavat itse kännissä niin maan helvetisti. Normaali ihmiset eivät käytännössä koskaan joudu tappelemaan eivätkä taatusti sellaisella ylpeile.
Itse olen kyllä puuttunut tappeluihin, ja olen saanut sen takia pari osumaakin joskus. Ainoastaan yhden kerran meinasi napsahtaa, kun Egyptissä paikallinen kolli iski kouransa kumppanini perseeseen. Pidin kaverille puhuttelua ja latelin sille madolle kaikki noituudet, mutta vähän jäi harmittamaan etten lyönyt turpaan (siis siinä tilanteessa). Näin jälkeenpäin olen vain ylpeä, että onnistuin tekemään selväksi tuonkin sikailun ilman nyrkkejä.
olimme lomalla Lontoossa ja kimppuumme kävi nuorisojengi. Mies pakeni puhelinkoppiin ja minut pahoinpideltiin lievästi ja laukkuni vietiin. Mies soitti apua puhelinkopista.
Olisin ehkä toivonut että mieheni olisi puolustanut minua jotenkin. Nenä murtui ja sain ruhjeita kylkiini. Eihän silti mieheltä voi odottaa mitään supersankarin tekoa. Nuoria oli noin neljä ja mieheni on vain tavallinen herkkä humanisti.
Kävellyllä ollessamme n vuosi sitten joku narkkari nappasi minua hiuksista kiinni. Mies löi häntä kun olin hetken rimpuillut irti. Ja tästä olen erittäin kiitollinen.
Koskaan ei ole tappelua aloittanut.
olimme lomalla Lontoossa ja kimppuumme kävi nuorisojengi. Mies pakeni puhelinkoppiin ja minut pahoinpideltiin lievästi ja laukkuni vietiin. Mies soitti apua puhelinkopista.
Olisin ehkä toivonut että mieheni olisi puolustanut minua jotenkin. Nenä murtui ja sain ruhjeita kylkiini. Eihän silti mieheltä voi odottaa mitään supersankarin tekoa. Nuoria oli noin neljä ja mieheni on vain tavallinen herkkä humanisti.
"Sellasta läksin soitteleen, että emäntä on tossa hakattavana mun silmieni alla, ite olen tässä turvassa puhelinkopissa. Viittisittekö lähettää jonkun, kun sen nenä alkaa näyttää pahalta..."
Varsinkin nuorempana ajautui baareissa pikkutappeluihin, yleensä syynä joku kaveriporukasta. Viimeksi taisi olla muksimassa muutama kuukausi sitten. Kotona on nallekarhu, en hyväksyisi minkäänlaista väkivaltaa, en edes äänen korottamista.
Mies on tutkija ja koulutukseltaan tohtori. Kaveriporukka sellaisia piilosivistyneitä juntteja tai piilojuntteja intellektuelleja: kaikilla akateeminen koulutus, osaavat halutessaan käyttäytyä ja puhua sivistyneitä, mutta sitten taas myös juntteilla.