Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet kun lapsesi pahoittaa mielesi?
12.03.2012 |
Lapsetkin onnistuvat tahtomattaan tai ihan tahallaan pahoittamaan vanhemman mielen. Itselläni tämä hetki on tullut pari kertaa kun olen mennyt hakemaan lapsia päiväkodista tavallista aikaisemmin. 5 vee poikani huutaa että ei saa tulla vielä hakemaan, mene pois, hän ei halua lähteä. Ymmärrän kyllä että taustalla on pojan harmitus kun leikki jää kesken, mutta en voi sille mitään että se tuntuu pahalta. Yritän jutella reippaasti että nyt päästään hyvissä ajoin kotiin ja mitä kivaa voidaan tehdä, mutta huuto ja vastustus saattavat jatkua niin kauan kun päästään ulos. Hoitajat ihmettelevät vieressä.
Mitähän pitäisi kunnon kasvattajan tehdä tilanteessa jossa on aidosti pahoittanut mielensä lapsen takia? Pitääkö olla näyttämättä mielipahaansa ja näyttää ettei lapsen kiukuttelu saa aikuisen tasapainoa järkkymään. Onko väärin ja syyllistävää sanoa, että nyt äidille tuli paha mieli?
Kommentit (7)
joidenkin mielestä ei kuulemma saisi näyttää sitä jos lapsi pahoittaa mielen. Itse olen kyllä sanonut, ja selittänytkin miksi. Kai lapsenkin on hyvä oppia etteivät vanhemmat ole koneita ja että hän itse voi vaikuttaa muiden ihmisten (myö vanhempien) mielialoihin ja käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota, että sä rupeat lepyttelemään lasta...
omasta mielipahastasi.
ja mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä.
Mutta olen sanonut joskus, että mulle tuli paha mieli. Jos lapsi selvästi sanoo minulle rumasti tai kiukkuaa jostain ihan turhasta tai käyttäytyy huonosti, niin sanon kyllä, ettei minuakaan sitten enää huvita tehdä jotain kivaa, jota oli suunniteltu. Kyllä minusta lapsenkin tulee oppia, että toinen pahoittaa mielensä ja ettei äidillekään voi mitä tahansa sanoa. Toki aikuisen pitää ymmärtää lasta tiettyyn pisteeseen ja olla se kärsivällisempi osapuoli, mutta ei minusta tarvitse antaa lapselle sitä kuvaa, että äiti hymyilee aina - teki lapsi mitä tahansa.
Minusta tämä on asia joka on ihan oikeasti kurja ja nolottava jos sattuu usein ja minusta on ok sanoa että tuollainen käytös tuntuu sinusta ikävältä. Siis ei niin että voi janipetteri, olisit niin kiltti ja lopettaisit, äidillä on paha mieli yhyy. Vaan että jämäkästi ja aikuisena selität, miksi noin ei saa käytäytyä ja miksi se kiukuttaa sua ja että julkisella paikalla ei ihmisten ole tapana käyttäytyä noin.
Eri asia on sitten pahoittaa mielensä jos janipetteri ei suostu aamulla laittamaan villasukkia tms.
Kai sitä jotenkin ajattelee että lapsi hätääntyy jos huomaa että äidillä on paha mieli ja itku kurkussa, viis siitä että kullannuppu on itse sen aiheuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi todella rankasti panee hanttiin ja on perinteisessä mielessä ilkeä tai tuhma, niin näytän että minua on loukattu. Teen selväksi että se ei ole myöskään sallittua - olen suorastaan hyvin pettynyt lapseen.
Jos on tuota tarhakiukkuilua että "äiti ei nyt vielä mennä" niin ei siinä sen kummempaa ole. Saatan houkutella tai sitten vain sanoa että nyt mennään kotiin ja piste. Tilanteen mukaan.
Mun mielestä lapsille tulee näyttää myös se että heidän käytöksensä satuttaa. Ei tietty aina, mutta sopivassa määrin. Parempihan se on oman äidin kanssa harjoitella tota kiukuttelua kun jonkun kaverin kanssa.
mutta ole ap onnellinen, jos poikasi on niin tajuttoman kiltti, että pelkkä tuollainen "ei lähdetä vielä tarhasta" -temppuilu riittää saamaan sinulle itkun kurkkuun. Tuo on niiiiin pientä, että miten ihmeessä ajattelit kestää jotkut murrosiän oikut?
Moni samanikäinenkin osaa sanoa tosi pahasti sille päälle sattuessaan, eikä ihan kaikkea voi aikuisena ja vanhempana ottaa henkilökohtaisesti. Toki täytyy kertoa ja näyttää, jos ihan oikeasti pahoittaa mielensä, mutta ei joka pienestä asiasta voi. Lapsi kuitenkin vasta harjoittelee elämään toisten ihmisten kanssa, eikä häneltä voi odottaa vielä samanlaista toisten huomiointia kuin aikuisilta. Lapselle on aika rankka taakka, jos äiti menee sijoiltaan jo ihan pienestä temppuilusta. Parempi on yrittää pysyä tyynenä ja kertoa lapselle että hän sanoi nyt rumasti, tuo ei käy, toiselle tulee paha mieli. Mutta ei voi henkilökohtaisesti romahtaa ihan noin pienestä. Lapsi on oikeastaan vielä uhmaikäinen ja sanoo mitä sylki suuhun tuo, ei hän oikeasti tarkoita loukata vaan yrittää vaan vetkuilla tahtonsa läpi. Vastauksena pitää olla ennen kaikkea jämäkkyyttä ja turvallisten rajojen asettamista.