Ope soitti, tyttäreni on koulukiusaaja...
Olen aivan raivoissani. Miljoonat kerrat olen tytölleni sanout, että KETÄÄN ei kiusata IKINÄ! Olen tehnyt selväksi, että vihaan kiusaajia ja että kiusaajat on maailman kamalimpia ihmisiä, niin kuitenkin hän kiusaa pienempiään koulussa. Koulussa olivat kaverinsa kanssa haukkuneet kolmasluokkalaista poikaa homoksi, tyttöni itse on nelosella. En tiedä kumman tytön aloitteesta tämä oli tapahtunut, mutta yksi ja sama asia. Olen niin pettynyt lapseeni ja häpeän häntä suunnattomasti. En varmaan edes pysty katsomaan lastani silmiin vähään aikaan...
Kommentit (40)
Ei kannata dramatisoida liikaa. Kiusaamiseen pitää ehdottomasti puuttua mutta ei se kiusaaja mikään spitaalinen ole. Ihan tavallinen lapsi joka tekee tyhmyyksiä koska on lapsi. Puutu asiaan,keskustele lapsen kansa vakavasti ja seuraa tilannetta open välityksellä. Kyllä se siitä.
Mahtavatko kaikki lapset aina olla ihan perillä siitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Lisäksi kannattaa ottaa ihan rauhassa. Onko kyse kolmas- ja neljäsluokkalaisen erimielisyydesta ja välienselvittelystä vai viikkoja tai kuukausia kestäneestä kiusanteosta. Olisihan se hurskasta ja ihanaa, kun kaikki lapset leikkisivät sulassa sovutta. Vaan niin ei ole, eikä siinä auta paasaus. Yksittäinen nimittely ja välienselvittely kuitataan yksittäisellä nuhtelulla ja jollakin lievällä seuraamuksella. Jos tyttö on pitkän ajan kiusannut jotakuta, on tietenkin aihetta vakavampaan seuraamukseen. Vanhemmat tuntekoon lapsensa ja antakoon päteväksi osoittautunutta palautetta. Lisäksi ajattelisin, että jonkinmoinen vastuu tuon ikäisillä on jo itselläänkin. Jos kyse on yhdestä nimittelystä, sietäköön ja selvittäköön keskenään. Kunhan nyt jotenkin rakentavasti toimivat edes hetken.
Vaan lapseni näkee varmasti ilmeestäni ja olemuksestani miten pettynyt olen. En kurita, enkä huuda. Tästä kyllä puhutaan, kun kotiin tulee. Miten te muut tämän asian hoitaisitte, jos teidän lapsenne olisi kiusaaja? Taputtaisitte päähän ja sanoisitte hyvä tyttö/poika???
No, kun kysyit: On muitakin vaihtoehtoja kuin kurittaminen/huutaminen tai kehuminen, esim. vakava puhuttelu, jossa sanot, ettei tuo ole oikein eikä hyväksyttyä. Tarvittaessa joku rangaistus, esim jonkun kivan asian menettäminen, jos kiusaaminen toistuu.
ja jätä nämä palstalla haukkujat omaan arvoon.
Keskustele lapsesi kanssa asiasta uudestaan. Ja jos mahdollista tapaaminen pojan, jota haukkunut kanssa ja anteeksi pyyntö. Vai ovatko jo koulussa käyneet tämän läpi...varmaankin.
Sitten tytölle jokin rangaistus, Ja elämä jatkuu.
Ei kannata dramatisoida liikaa. Kiusaamiseen pitää ehdottomasti puuttua mutta ei se kiusaaja mikään spitaalinen ole. Ihan tavallinen lapsi joka tekee tyhmyyksiä koska on lapsi. Puutu asiaan,keskustele lapsen kansa vakavasti ja seuraa tilannetta open välityksellä. Kyllä se siitä.
Tämä kuulostaa vähättelyltä.Miten olisi vakava keskustelu, ja tytön viikkorahat parilta viikolta käytettäisiin lahjaan kiusatulle, ja tyttö kävisi viemässä lahjan anteeksipyynnön kera? Niinhän se aikuisten maailmassa menee, herjauksesta voi saada sakkoja.
Kyllä itse ainakin räjähdin, kun kuulin, että tyttäreni oli jättänyt erään kaverinsa toistuvasti leikkien ulkopuolelle (kyseessä tokaluokkailaiset), vaikka olen AINA painottanut, että ketään ei saa jättää yksin. Lisäksi tyttäreni joutui itse aikaisemmin samanlaisen kohtelun kohteeksi, joten luulisi hänen myös hyvin tienneen ja muistaneen, miltä yksin jääminen tuntuu. Pidin kyllä tiukan puhuttelun, huusinkin, ja tyttö kyyneleet silmissä lupasi, että ei enää jätä ketään pois leikeistä. Eikä ole ainakaan minun tietooni tullut, että tilanne olisi enää toistunut, joten tiukka puhuttelu lienee ollut paikallaan. Monta muuta hölmöilyä meillä saatetaan kuitata lepsummalla otteella, mutta kiusaamisen suhteen on nollatoleranssi!
No, kun kysyit: On muitakin vaihtoehtoja kuin kurittaminen/huutaminen tai kehuminen, esim. vakava puhuttelu, jossa sanot, ettei tuo ole oikein eikä hyväksyttyä. Tarvittaessa joku rangaistus, esim jonkun kivan asian menettäminen, jos kiusaaminen toistuu.
Onko sulla joku ongelma tuossa lukemisen ymmärtämisessä??
Tyttäresi tulevaisuus ei ole tuhoon tuomittu.
Otat asian uudestaan esille, vaikka olette siitä aiemmin jutelleet, ettei saa kiusata. Jokin rangaisus tytölle, mitä tykkää tehä, se pois.
Onko käynyt pyytämässä kiusatulta anteeksi?
Kyllä itse ainakin räjähdin, kun kuulin, että tyttäreni oli jättänyt erään kaverinsa toistuvasti leikkien ulkopuolelle (kyseessä tokaluokkailaiset), vaikka olen AINA painottanut, että ketään ei saa jättää yksin. Lisäksi tyttäreni joutui itse aikaisemmin samanlaisen kohtelun kohteeksi, joten luulisi hänen myös hyvin tienneen ja muistaneen, miltä yksin jääminen tuntuu. Pidin kyllä tiukan puhuttelun, huusinkin, ja tyttö kyyneleet silmissä lupasi, että ei enää jätä ketään pois leikeistä. Eikä ole ainakaan minun tietooni tullut, että tilanne olisi enää toistunut, joten tiukka puhuttelu lienee ollut paikallaan. Monta muuta hölmöilyä meillä saatetaan kuitata lepsummalla otteella, mutta kiusaamisen suhteen on nollatoleranssi!
Juuri näin!
Ap
Tyttäresi tulevaisuus ei ole tuhoon tuomittu. Otat asian uudestaan esille, vaikka olette siitä aiemmin jutelleet, ettei saa kiusata. Jokin rangaisus tytölle, mitä tykkää tehä, se pois. Onko käynyt pyytämässä kiusatulta anteeksi?
Ap
Mun pitää kans myöntää et joskus ala-asteella "kiusasin". Tai siis hihiteltiin yhdelle pojalle ja kerrottiin siitä vitsejä, ei kyl ikinä tarkoituksella sen kuullen. Lapset ei oikeesti ymmärrä miltä se tuntuu toisesta ja siksi meidän vanhempien pitää yrittää takoa se lasten päähän.
jos oma nelosluokkalainen lapseni jäisi kiinni kiusaamisesta.
Mutta olisinko yllättynyt? No en juurikaan. Välillä keksii ihan tyhmiä juttuja. Ja ajatusmaailma ei todellakaan ole vielä aikuisen tasolla.
Pitääkin taas muistuttaa lapselle, ettei ketään saa nimitellä ja kiusata.
Lapseni kyllä on suht. hyväsydäminen, mutta lähtee helposti kavereiden tyhmiin juttuihin mukaan.
Jos haukkuisi jotain homoksi, niin sitten se poika olisi joku kiusaaja itsekin. Ketään kilttiä ihmistä ei kyllä haukkuisi.
kiusaajillahan useimmiten se ongelma on, ei kiusatulla. Jokin SYY kiusaamiseen on. Huono itsetunto? Kavereiden painostus? Pelko siitä, että jos ei kiusaa ja mene mukaan huuteluun, jääkin itse ulkopuolelle?
Minä lähestyisin asiaa tätä kautta...jokin asia painaa tyttäresi mieltä, selvitä se ensin ennen kiúin alat syytellä liikaa.
Eri asia on jatkuva haukkuminen, mutta ei kerta homoa tee...Anteeksi pyyntö riittänee tässä tapauksessa. Eihän nykyää uskalla edes katsoa päin, kun on jo kiusaaja.
(mitenkään nyt vähättelemättä, sitä jatkuvaa kiusaamista)
Onko KERRAN homoksi sanominen jo kiusaamista?
Onko KERRAN homoksi sanominen jo kiusaamista?
Kyllä itse ainakin räjähdin, kun kuulin, että tyttäreni oli jättänyt erään kaverinsa toistuvasti leikkien ulkopuolelle (kyseessä tokaluokkailaiset), vaikka olen AINA painottanut, että ketään ei saa jättää yksin. Lisäksi tyttäreni joutui itse aikaisemmin samanlaisen kohtelun kohteeksi, joten luulisi hänen myös hyvin tienneen ja muistaneen, miltä yksin jääminen tuntuu. Pidin kyllä tiukan puhuttelun, huusinkin, ja tyttö kyyneleet silmissä lupasi, että ei enää jätä ketään pois leikeistä. Eikä ole ainakaan minun tietooni tullut, että tilanne olisi enää toistunut, joten tiukka puhuttelu lienee ollut paikallaan. Monta muuta hölmöilyä meillä saatetaan kuitata lepsummalla otteella, mutta kiusaamisen suhteen on nollatoleranssi!
yllättävän samanlainen viesti huudettuine korostuksineen, otsikon kolmine pisteineen ja ajatusmaailmoineen.
Sitten on varmaan jokaikinen lapsi kiusaaja. Varmaan oikeasti melkein kaikki jossain vaiheessa homottelevat tai muuten nimittelevät jotakuta. Se, että kiusaajalla olisi paha olo, on ihan höpöhöpöä. Moni kiusaa siksi, ettei jostain syystä pidä kyseisestä henkilöstä, ei oikein ymmärrä ettei niin saa tehdä eikä tajua kuinka paljon toinen siitä kärsii.
Mitä se sitten on? Moikkaamista? Hei homo! Onko KERRAN homoksi sanominen jo kiusaamista?
Olisiko lapsen kohdalla ihan ajattelemattomuutta?
Mahtavatko kaikki lapset aina olla ihan perillä siitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Lisäksi kannattaa ottaa ihan rauhassa. Onko kyse kolmas- ja neljäsluokkalaisen erimielisyydesta ja välienselvittelystä vai viikkoja tai kuukausia kestäneestä kiusanteosta.
Olisihan se hurskasta ja ihanaa, kun kaikki lapset leikkisivät sulassa sovutta. Vaan niin ei ole, eikä siinä auta paasaus. Yksittäinen nimittely ja välienselvittely kuitataan yksittäisellä nuhtelulla ja jollakin lievällä seuraamuksella. Jos tyttö on pitkän ajan kiusannut jotakuta, on tietenkin aihetta vakavampaan seuraamukseen. Vanhemmat tuntekoon lapsensa ja antakoon päteväksi osoittautunutta palautetta.
Lisäksi ajattelisin, että jonkinmoinen vastuu tuon ikäisillä on jo itselläänkin. Jos kyse on yhdestä nimittelystä, sietäköön ja selvittäköön keskenään. Kunhan nyt jotenkin rakentavasti toimivat edes hetken.