Lue keskustelun säännöt.
miten päästä eroon surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta isovanhempia kohtaan
12.03.2012 |
Eli lyhyesti, lasteni molemmat isovanhemmat ovat tunnekylmiä ja täydellisen piittaamattomia lapsiani kohtaan. En väitä että isovanhemmilla olisi pakko olla kiinnostusta, tämä ketju ei saa mennä siihen väittelyyn. Nyt vaan haluan selviytymisvinkkejä!!
Eli kummatkaan isovanhemmat eivät viitsi käydä tai halua meitä kylään, eivät jaksaneet tulla ristiäisiin, eivät käy synttäreillä, eivät osta lahjoja tms. Eivät ole ikinä hoitaneet, leikittäneet, sylitelleet lapsia.
Omat vanhempani ovat pahempia, ei olla nähty neljään vuoteen, vaikka olen kutsunut jne. Appivanhemmat suostuu kerran vuodessa tapaamaan. Eivät auta edes äärimmäisessä hädässä, kerran kriisissä piti apuapyytää ja vastaus oli että jokainen hoitaa omansa.
Välien tunnekylmyys oli jo lapsena näkyvillä eikä siis johdu siitä että olisin ollut ilkeä, päin vastoin, olen pyrkinyt olemaan erityisen kohtelias ja kiltti. Molemmat vanhemmat duunaritaustaisia ja väkivaltaa ollut lapsuudessa.
Surettaa niin kovin! Sen kestän vielä että apua en saa ikinä mistään, mutta se mitä lapset menettää! Lapsilla ei ole isovanhempia ollenkaan. Hädin tuskin tuntevat, jos kerran vuodessa nähdään.
Asiasta on yritetty puhua, ei auta. Toiset suuttuivat ja toiset ilmoittivat että elävät nyt itseään varten. Kaikki siis jo vapaalla eli työelämä ei rasita, perusterveitä ovat.
Mitä ihmettä teen, toisia ei voi muuttaa, sen ymmärrän. Onko KUKAAN onnistunut esim varamummoa löytämään?
Ketään muuta sukulaista ei ole, miehen sisko on ainoa mutta ei halua auttaa. Miten tästä pääsen eteenpäin ja unodan surun ja pettymyksen?
Kommentit (44)
miten tää mummottomuus liittyy ystävättömyyteen?
Miksei teillä ole minkäänlaista sosiaalista elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli todelliset kulut on noin puolet tuosta.
t. 23
Eli vastaus että vika on sinussa. Vika ei ole minussa, minulla on ystäviä, mutta lapsettomia, joista ei ole apua. Miehen vanhemmat eivät ole pitäneet mieheen yhteyttä edes silloin kun minua ei ollut kuvioissa, joten en nyt sanoisi että tämä on minun syytäni.
Voi voi, on niin heöppo sulkea silmät ja väittää että kysyjä on inhottava ihminen joka on ansainnut kohtalonsa. Juuri avauksessa selitin että olen ollut isovanhemmille ystävällinen, kohtelias, kutsunut kylään, tehnyt hyvät ruoat, ostanut lahjoja, lähetellyt lasten kuvia ja piirustuksia, tarjonnut apua esim remonteissa. Jos tämän perusteella olen inhottava ihminen niin olkoon sitten niin. Parhaani olen silti tehnyt, mitä enää olisin voinut tehdä lisää?
T.ap
Eiväthän nuo ihmiset mikään menetys ole. Voit
Kuinka monta hieman muunnneltua aloitusta AP aikoo tehdä tästä samasta asiasta? Menis jo hoitoon itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä he ole ikinä kipuilleet asiaa mitenkään. Äitini sisko on ainoa iäkkäämpi elossa oleva sukulainen, häntä näemme kerran vuodessa eli ei ole mikään varamummo.
Silti en koe lasteni menettäneen yhtään mitään erityistä enkä viitsi etsiä varamummoa tms. En koe surua tai pettymystä asiasta. Näin vain on, ei tämä ole mikään surullinen juttu tai puute, joka traumatisoi lapset.
Sen sijaan minulla on laaja ystäväpiiri, josta löytyy mukavia aikuisia käymään kylässä ja rupattelemaan. Yökylään tms. en lapsia kavereilleni tyrkytä, mutta esim. kokemus yhteisestä mökkiviikosta tai laskettelulomasta muiden kanssa on saatu ihan ilman mummoja.
Eli vastaus että vika on sinussa. Vika ei ole minussa, minulla on ystäviä, mutta lapsettomia, joista ei ole apua. Miehen vanhemmat eivät ole pitäneet mieheen yhteyttä edes silloin kun minua ei ollut kuvioissa, joten en nyt sanoisi että tämä on minun syytäni. Voi voi, on niin heöppo sulkea silmät ja väittää että kysyjä on inhottava ihminen joka on ansainnut kohtalonsa. Juuri avauksessa selitin että olen ollut isovanhemmille ystävällinen, kohtelias, kutsunut kylään, tehnyt hyvät ruoat, ostanut lahjoja, lähetellyt lasten kuvia ja piirustuksia, tarjonnut apua esim remonteissa. Jos tämän perusteella olen inhottava ihminen niin olkoon sitten niin. Parhaani olen silti tehnyt, mitä enää olisin voinut tehdä lisää? T.ap
Ja uskon ihan oikeasti, että olet mielenterveysongelmainen, koska vähän väliä valitat tätä samaa asiaa.
Jos sinulla olisi ystäviä, lapsillesi olisi löytynyt 2 kummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurja tilanne. :(
Noille olemassaoleville "isovanhemmille" ei taida mitään voida, jos heitä ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Yritä unohtaa, vaikka vaikeaa varmaan on. Ehkä he joskus vielä tajuavat mitä ovat menettäneet, mutta kuulostaa siltä etteivät varmaan tule ikinä tajuamaan sen olleen ihan oma valinta.
Lähdin pohtimaan mistä löytäisitte varamummon. Vanhainkoti ei ehkä ole ihan oikea paikka etsiä, jos lapset ovat vielä pieniä, koska vanhainkodin asukkaat ovat todennäköisesti jo nyt hyvinkin vanhoja ja heikkoja, ja tutustuminen ja tapaaminen jäisi varmaan aika yksipuoliseksi. Joku varmaan käy nyt päälle, mutta se ei ehkä vastaisi siihen tarpeeseen ja toiveeseen, joka teillä on, eli saada sellainen vanhempi ihminen ystäväksi, joka pystyisi myös esim. kyläilemään teillä, käymään jossain yhdessä teidän kanssa, ja joskus jopa hieman vahtimaan lapsia.
Entä jos ottaisit yhteyttä seurakuntaan tai johonkin muuhun tahoon jolla on vaikka jotain iäkkäämpien työttömien tai eläkeläisten toimintaa? Löytyisiköhän sellaisista ympyröistä joku mukava täti, jolla olisi voimia, aktiivisuutta, kiinnostusta lapsiin ja aikaa uusille ystäville? Johonkin seniorikerhon ilmoitustaululle lappu, jospa se sieltä saavuttaisi oikeanlaisen ihmisen? :)
Korostaisit että ette etsi mitään ilmaista työvoimaa jonka täytyisi heti alkaa lapsia hoitaa, vaan isovanhempi-ikäistä kaveria, jonka kanssa voisi tutustua pikkuhiljaa, tavata kotona, puistossa tai jossain muussa ajanvietossa ja katsoa sitten kohtaako kemiat ja olisiko ainesta pitempään mummoiluun ja molemminpuoliseen auttamiseen. :)
En tajua, miksei lapseton voisi olla kummi tai lastenvahti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, olen vasta vastikään tullut av palstalle, selasin hakutoiminnolla ja minusta tästä aiheesta ei ole ollut keskusteluja, löysin vaan paljon appivanhemmista kertovia ketjuja. Oletko ajatrllut että näitä ongelmia on monella? Itse tiedän useammankin perheen joilla tasan sama tilanne.
Ja kyllä, olen onnistunut siinä että verkostoidun näiden toisten tukiverkottomien kanssa. Autamme toisiamme jos hää iskee. Mutta se ei korvaa isovanhempia!
En tarvitse hoitoapua, tarvitsen välittävän mummon ja vaarin. Näitä ei korvaa ystävä tai tuttu.
Minusta kyse ei nyt ole isovanhemmista vaan siitä, että he eivät tottele sinua. Olet oppinut jo pienenä, että kun aikansa polkee jalkaa ja vaatii, niin saa haluamansa. Nyt ei saakaan, ja siitäkös tulee paha mieli. Lapset eivät tarvitse isovanhempia lainkaan, heille riittävät vanhemmat. Ja jos et ole tähän päivään mennessä kyennyt itse muodostamaan ystävyyssuhteita eri-ikäisten kanssa, niin lienee hieman vikaa sinussakin. Jos olisit kiva tyypi, jonka kanssa on mukavaa, olisi sinulla liuta isoäiti-ikäisiä kavereita valmiina mummoilemaan. Mummoja saa rahalla, maksa 35 e/h niin saa juuri sitä mitä tahdot. Ostomummo tottelee.
ihminen katkeraa kieltä. Ilmeisesti tunnekylmän kasvatuksen saanut, empatiaa ei kirjoituksesta löydy häivääkään ja luetun ymmärtäminenkinon niin ja näin. Jos tämän tekstin kirjoittajalla on ystäviä, niin tuskinpa ainakaan kirjoittajan mukavan persoonan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa.
Oma äitini toimii varamummona lapsuudenystäväni lapsille, jotka menettivät oman mummonsa (kuoli syöpään). Eli kyllä sellaisen voi löytää. Kysele tuttavapiiristäsi, esimerkiksi työpaikalla tai (vapaaehtoisesti) lapsettomilta ystäviltäsi, josko heidän vanhempansa haluaisivat toimia varaisovanhempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eihän sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanne ja elää asian kanssa. Jos vanhempasi ovat tunnekylmiä ja olleet väkivaltaisia niin miten kuvittelisit että heistä kuoriutuisi rakastavia isovanhempia?
Lapsillesi et voi saada niitä ihania isovanhempie heiän biologisista isovanhemmistaan joten ala etsiä niitä varamummoja tai ostomummoja. Ilman isovanhempiakin voi tosin elää onnellisen lapsuuden.
No nyt sain hyviä ehdotuksia, joita lähden toteuttamaan. Aina ei itse hoksaa kaikkea, näkökulma kaventuu. Asun keski-suomessa ja paikkakunnallamme on erittäin aktiivinen työttömien yhdistys. Tämä oli mahtava neuvo, soitan heti sinne!
Spr ystäväpalveluun olen jo jättänyt tietoni, mutta täällä se meni niin että se välittää vanhainkotiin ystäviä, ja vanhainkotiin ei pienet lapset sopineet (itse olen eri mieltä).
Kiitos hyville vastaajille, lähden selvittämään ostomummoa ja työttömien yhdistystä. Ja lupaan etten erehdy av palstalle toiste asiasta kyselemäön, ihme vihamielisyyttä vaikka minusta oli ihan asiallinen kysymys?
T.ap (jolla on nyt suunnitelmat olemassa!)
No nyt sain hyviä ehdotuksia, joita lähden toteuttamaan. Aina ei itse hoksaa kaikkea, näkökulma kaventuu. Asun keski-suomessa ja paikkakunnallamme on erittäin aktiivinen työttömien yhdistys. Tämä oli mahtava neuvo, soitan heti sinne! Spr ystäväpalveluun olen jo jättänyt tietoni, mutta täällä se meni niin että se välittää vanhainkotiin ystäviä, ja vanhainkotiin ei pienet lapset sopineet (itse olen eri mieltä). Kiitos hyville vastaajille, lähden selvittämään ostomummoa ja työttömien yhdistystä. Ja lupaan etten erehdy av palstalle toiste asiasta kyselemäön, ihme vihamielisyyttä vaikka minusta oli ihan asiallinen kysymys? T.ap (jolla on nyt suunnitelmat olemassa!)
Tämä nyt ei ihan osu yksiin ajatusmaailmani kanssa. Entä jos se meneekin töihin?
Täällä saa haukkua ihmisiä mamupatjoiksi, idiooteiksi, homoiksi, pedofiileiksi ja ties miksi? Mutta sitten sellainen aloitus on asiaton jossa pyydetään neuvoja ja ratkaisuehdotuksi ongelmaan? Eli sellainen aloitus on "asiallinen" jossa haukutaan ihmisiä nimeltä mainiten ja tällainen aloitus on "asiaton"? Mielenkiintoista, varmaan näin asiattomat ketjut sitten pitäisi poistaa... itse olen ollut av: lla pitkään ja olen ollut sitä mieltä että aina saa kysyä tai kertoa jos joku mieltä askarruttaa, ja jos jollain on vaikka huono puoliso niin saa tehdä aloituksia aiheesta ihan vapaasti!
Minusta olisi kamalaa, jos isovanhemmat eivät olisi läsnä lasteni elämässä. Kuitenkin luulen, että jos tilanne olisi ollut tällainen alusta asti, se olisi lapsille aivan normaalia, eivätkä he kokisi menettäneensä mitään, eihän heillä koskaan isovanhempien seuraa ollutkaan. Suru olisi minun, ei lasten.
Eli jos lasten vanhemmat onnistuvat olemaan tartuttamatta omaa suruaan ja kipuaan lapsiin, nämä eivät kärsi lainkaan isovanhemmattomuudestaan. Toki olen sitä mieltä, että on hyvä, että ihmiset ovat tekemisissä eri-ikäisten kanssa, joten siinä mielessä varamummo tai -vaari olisi hyvä juttu.
Ihme ruikutusta.
Minun isäni kuoli kun olin 14, äitiäni eivät ole minun asiani ikinä kiinnostaneet!
Kerran vuodessa on ihan hyvä ja normaali tapaamisväli.
Sulla on hieno empatiakyky!
Jokaisen ihmisen murheet ovat uniikkeja, omanlaisiaan. Jokaisen ihmisen tilanne on erilainen. Nämä asiat eivät ole vertailukelpoisia.
Ja kyllä tuo, että isovanhemmat eivät välitä tippaakaan, on todella traagista.
Mutta ei ehkä sulle kun sinä ajattelet kaikista vain "ihme ruikutusta" koska SULLA on SUN OMASTA MIELESTÄSI asiat huonommin.
Tsemppiä AP:lle - kamala tilanne :(
En todellakaan usaltanut polkea jalkaa lapsena tai vaatia mitään, oli niin kova kuri ja kurituksen uhka, että olin ylikiltti ja hiljainen lapsi. Kiukkusyndroomasta ei ole kyse, en ikinä ole saanut vanhemmiltani "tahtoa läpi" enkä odota sitä nytkään. Mutta sinällään viestisi sisälsi ratkaisuehdotuksen, eli ostomummo 35e tunti, kiitos siitä (vaikka vittuilua olikin).
Olen valmis maksamaan mummolle jos sellaisen löydän. En odota ilmaista apua.