Esikoisen syntymästä lahjoja satelee, muiden lasten syntymää ei sitten muistetakaan...
Onko tämä ihan yleinen ilmiö? Esikoinen kun syntyi, tuntui vauvalahjoja ja kortteja tulvivan ovista ja ikkunoista. Nyt kun kuopus syntyi, on muistamisia tullut to-del-la paljon vähemmän. Miten mahtaisikaan olla asia kolmannen, neljännen, viidennen jne... lapsen kohdalla :/. Ei nyt maata mullistava huolenaihe, mutta jotenkin harmittaa kuopuksen puolesta kuitenkin. Ja omasta puolestakin tietysti. Ikäänkuin se kuopuksen syntymä olisi ollut melko merkityksetön juttu kun jo yksi lapsi on :(.
Kommentit (29)
että olet vain lahjojen perässä. Minä odotan esikoista, eikä ole tullut mieleenkään, että ihmiset lähettelisivät jotain kortteja ja lahjoja, onko se oikeasti yleinenkin tapa?
Laita esikoisen saamat lahjat kakkoselle pakettiin, jos oikein kovasti harmittaa.
että olet vain lahjojen perässä. Minä odotan esikoista, eikä ole tullut mieleenkään, että ihmiset lähettelisivät jotain kortteja ja lahjoja, onko se oikeasti yleinenkin tapa?
Itse kanssa mietin toisen kohdalla, että onko sitä edes mitään laitettavaa muistojen laatikkoon. Vauvaonnittelukortit ja ristiäiskortit olen säästänyt molemmista.
Viidettä odotan kohta syntyväksi. Luulen että kortteja saattaa tulla muutama ja lahjoja ei varmaan ollenkaan. Mutta sillä nyt ei ole mitään väliäkään. Meille tämäkin on hyvin toivottu lapsi ja isommat sisarukset odottavat innolla :)
Kummeiksi laitan perheemme kaksi vanhinta poikaa, niin ei tarvii kummejakaan koittaa haalia suvusta. Tuntisin vaan olevani vaivaksi. Tuntuisi oudolle pitää vain nimeämisjuhla nuorimmalle, kun muut lapset saaneet kirkollisen kasteen. Ne kaksi kummia kun on pakolliset kasteessa.
Ja seuraavalle ei juuri mitään. Mutta ne esikoisen lahjat (lelut ja vaatteet) olivat kyllä tallessa, että ei sinänsä haitannut vaikka niitä pehomonalleja ei enää tullutkaan :D
Saa nähdä miten nyt kun ikäeroa tulee yli 7-vuotta.
Hyvä, jos toisesta lapsesta edes onnitellaan. Minuakin ihmetytti tuollainen.
mutta ihmetyttää kyllä, miten suuri ero tuolla muistamismäärällä on. Ihan siis niiden korttienkin osalta. Kiva aikanaan lasten kanssa katsoa kortteja "juu, Esikoinen, sinä sait nämä 50 korttia ja Kuopus, sinulle tuli sitten nämä 5 korttia"... Itse olen kyllä aina vienhyt vauvalahjan ja kortin vauvaperheessä kyläillessä, oli sitten miten mones lapsi tahansa kyseessä. Kuuluu mielestäni tapoihin. Kun joku siis ihmetteli sitä, että kuuluuko yleensä tapoihin kortit ja lahjat. Mielestäni kyllä kuuluu, ihan siinä kuin vaikka häälahjakin.
Lahjoja ja onnitteluita sateli jokaiselta kumminkaimalta. Kolmannen kohdalla kukaan ei edes muista, että olen raskaana:D
....mutta kuopuksen kannalta harmittaa (juuri kuten joku aiemmista kirjoittajista jo mainitsikin).
Kai se nyt on oikeasti vähän eri juttu!! En minäkään jaksa väsätä lahjoja kaikkien lasten kohdalla, että sori vaan kaverit jotka pukkaatte ipanaa ipanan perään.
Elämänmuutoksen kohdalla niitä lahjoja annetaan. Ja sitten tietty, jos kutsutaan ristiäisiin tms. Ja tähän vielä vaikuttaa sellainenkin juttu, että niitä kavereita ja tuttuja on varmaan enemmän vielä silloin kun lapsia ei ole. Lapsiperheellä on varmaan vaan enemmän perhetuttuja tms.
Ja annatteko te valittajat sitten lahjoja ja kortteja kaikille ystäville ja tutuille kaikista lapsista?
En muista, milloin se la on, ja kun jutellaan puhelimessa, pölötän aina milloin mistäkin, mutten muista melkein ikinä kysellä hänen voinnistaan mitään tai kysellä potkiiko, onko ollut ultrassa jne :O Noloa! Miten siinä käykin näin.
Lahjoja ja onnitteluita sateli jokaiselta kumminkaimalta. Kolmannen kohdalla kukaan ei edes muista, että olen raskaana:D
lahjan jokaisen lapsen kohdalla. Jos siis kyseessä ystäväperhe, jolle vein lapsen ensimmäisen lapsen kohdalla, niin aivan varmasti vien myös sen kolmannen tai neljännen kohdalla :)
onneksi kuopuskin jotain sai. Ja siis nimenomaan ne pari korttia, jotka voi laittaa vauvakirjaan. En olisi edes halunnut mitään tavaraa, kortti olisi ilahduttanut.
Mäkin kyllä ajattelin niin, että suurin osa muistamisista on lähinnä vanhemmille onnitteluksi, tiestä tuli isä ja äiti. Ristiäislahjat sitten lapselle.
Mutta mutta vikaa se on minussakin. Esikoisen vauvakirja on huolella täytetty, kuopuksen ei. Ei ole vaan ehtinyt.
Elämä on. Itsekin keskilapsena ikäeroa 2 ja 1 vuotta muistan kun välillä jäin vähän väliin ja huomiotta, mutta lohdutukseksi täytyy sanoa, että koskaan ei ole se harmittanut, että vanhempani saivat vähän kortteja kun synnyin. Että ei se varmaan ole niin iso asia enää kohta.
Meillekin tuli esikoisen vauvalahjoja vaikka kuinka paljon. Sitten 4 seuraavaa lasta sai melko vähän lahjoja, vain lähisuku muisti.
Kutosen kohdalla tilanne taas muuttui ja paketteja alkoi tulla enemmän. Seuraavat kolme ovatkin sitten saaneet toistakymmentä lahjaa eri ihmisiltä.
Itse kanssa mietin toisen kohdalla, että onko sitä edes mitään laitettavaa muistojen laatikkoon. Vauvaonnittelukortit ja ristiäiskortit olen säästänyt molemmista.
Meidän toinen lapsi ei saanut postitse yhtään korttia :( Esikoinen sai 20-30 korttia ja lisäksi kukkalähetyksiä töistä, yhdistyksistä, sukulaisilta, kavereilta.
Omasta puolestani ei harmita, mutta lapselle ei tosiaan tullut mitään muistoja laatikkoon laitettavaksi. Nykyään ihmisille ilmeisesti riittää, jos on FB:ssa laittanut onnittelut.
että lapsiperheet eivät muista minua mitenkään. Vain toisia lapsiperheellisiä kutsutaan ristiäisiin ja muihin juhliin. Jokaista lasta olen kyllä muistanut, olen onnitellut syntymistä jne.
Mitä siis vielä pitäisi tehdä?
On kyllä äärimmäisen itsekeskeinen aloitus. Kuka ihan oikeasti miettii, kuinka moni onnitteli ja lähetti lahjoja/kortteja, kun syntyi? En minä ainakaan. Pistä, ap, ne esikoisen kortit piiloon äläkä vertaile lastesi saamaa huomiota. Toisten ihmisten elämä ei pyöri teidän ympärillänne!
Itse lähetän onnittelukortin ja -lahjan vain ensimmäisestä lapsesta. Silloinhan se uusi vaihe elämässä alkaa! Kortti on myös osoitettu uusille VANHEMMILLE, ei lapselle.
Ei tulisi mieleenkään lähettää kortteja tai lahjoja 2., 3. jne. lasten johdosta, poikkeuksena toki lähipiirin lapset, joiden nimenantojuhliin osallistun.
Ihan sama juttu kuin jos suorittaa kaksi samantasoista tutkintoa (vaikka maisteri); ei sitä toista varten enää pidetä juhlia, korkeintaan juodaan lähipiirissä kahvit.
Ekan lapsen saadessanne teistä tuli perhe = uusi iso juttu.
Sitten se vain kasvoi.