Mitä sitten, jos lakkaa rakastamasta?

Riippuu siitä mikä rakkauden hiipumiseen johti? Onko kyseessä jokin yksi paha teko minkä hän teki vai onko kyseessä vuosien aikana muodostunut "tylsistyminen" siihen ihmiseen, kun on oppinut tuntemaan tämän persoonan läpikotaisin?

Jos "loppuu", se ei rakkautta vielä ollutkaan. Rakkaus voi heiketä, mennä piiloon tms. Houkuttele se esiin.

on rakkauden hiipumiseen johtanut se, että mies ei koskaan kehu mua tai sano musta mitään hyvää. Ei ehkä kuulosta kauhean isolta asialta, koska mies on muuten enimmäkseen ihan hyvä, mutta pitemmän päälle on oikeasti tosi iso juttu. Jotenkin tuntuu, että mies ei ole vaan kiinnostunut musta ollenkaan. Mä oon vaan joku statisti täällä.



Ap

Jos "loppuu", se ei rakkautta vielä ollutkaan. Rakkaus voi heiketä, mennä piiloon tms. Houkuttele se esiin.

Ap

Annat ajan kulua ja odottelet, että rakkaus taas putkahtaa esiin. Pitkissä parisuhteissa on monenlaisia kausia, tahdollakin mennään pitkälle. Ja sanot sille miehellesi, että naiset kaipaavat erilaista huomiointia kuin miehet, väännät oikein rautalangasta jos se ei ymmärrä. Ei se varmastikaan ilkeyttään jätä kehumatta, vaan mieheyttään.

Rakkaus kemiallisena reaktiona loppuu, oliko se 2-3 vuoden jälkeen. Muistelisin, että olen jostain tutkimuksesta/artikkelista näin lukenut. Eli se kemiallinen reaktio, jota aivoissa tapahtuu (ihastuminen, rakastuminen) niin se kestää pari vuotta eli sen ajan, minkä biologia vaatii lisääntymiseen ja lapsen elossa pitämiseen sen jälkeen "uros jatkaa matkaa" -siis näin eläinmaailmaan viitaten.



Mutta se, että rakkaus kestää tuon jälkeen vaatii töitä. Molemminpuolin -sinulta ja mieheltäsi. On nähtävä vaivaa toisen eteen, kehuttava ja arvostettava. Hellittävä ja myös huolehdittava, että seksiä riittää -ei miehet sellaisen pihtaavan akan kanssa jaksa olla. Ei ainakaan uskollisena!



On eri asia, jos mies on petturi, väkivaltainen ja alkoholiin taipuvainen -silloin on syytäkin napata lapset ja lähteä turvaan. On turha pilata lasten lapsuutta sellaisessa ympäristössä.



Mutta jos olet vain puutunut arkeen ja tylsistynyt niin mitä jos järjestäisitte jotain arjesta poikkeavaa?



Me tehdään jatkuvasti "kivoja juttuja" perheenä eli käydän pienillä reissuilla esim. kylpylässä yö tms. -kun ei talous kestä jatkuvaa ulkomaanmatkailua- rikotaan sitä arkea. Toki arkeahan tää elämä suurimmaksi osaksi on, mutta on aina kiva kun on suunnitelmissa joku reissu 2-3kk päähän, jota odotella.



Lisäksi pyrin kehumaan miestäni säännöllisesti -siitä kuinka hyvää ruokaa hän laittaa, kuinka hyvältä hän näyttää ja kuinka hyvin/taitavasti hän jonkun asian teki. Miehet tarvitsevat kehuja.

Se mitä "pitäisi tehdä" on aivan liian monimutkainen kysymys, eikä antamasi tiedon pohjalta "Olen ehkä lakannut rakastamasta miestäni (siinä kaikki)" voi antaa juuri minkäänlaista pätevää neuvoa. Syyt pitää olla tiedossa. Ja elämäntilanne vähintään.



Elämässä on tärkeää tehdä itsensä onnelliseksi ilman että talloo liikaa toisten onnen päälle, tai vastaavasti niin päin että on tärkeää tehdä kaikki muut onnelliseksi ilman että talloo liikaa oman onnen päälle. Eli on tärkeää tehdä itsensä onnelliseksi ja tehdä muut onnelliseksi. Jos nuo kaksi tavoitetta ovat ristiriidassa jonain päivänä, on joko A) löydettävä uusi korvaava keino tehdä itsesi onnelliseksi tai B) löydettävä uusi korvaava keino tehdä se toinen osapuoli onnelliseksi.

Olen koko suhteemme ajan huomioinut häntä kehumalla ja sanomalla hänestä positiivisia asioita.



Seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan. Mä olin raskaana ollessani koko ajan kipeä, seksiä ei yksinkertaisesti voinut harrastaa. Mies ei koskaan tee aloitetta seksiin, vaikka sitä varmasti haluaa, sekin on jäänyt mun harteille, ja tuntuu enemmän raskaalta kuin mukavalta asialta. Lisäksi olen nyt siinä pisteessä, että inhotan itseäni - se ei ole kovin hedelmällinen alusta seksille.



Mä yritän järjestää meille aina välillä jotain kivaa, mutta en tiedä, miten paljon mieheni sitä arvostaa. Hän on sellainen kotona viihtyvä ihminen, hän ei itse ikinä järjestä tai ehdota mitään.



Mies ei ole väkivaltainen, pettäjä tai ryyppää. Hän on kiltti ja hyvä isä.



Ap

Itsekin olen joskus ap:n ongelmaa miettinyt. Ja todennut, että rakkaus on vain erilaista eri aikoina. Etenkin silloin, kun lapset ovat pieniä, rakkauden määritelmä joutuu koville.



Alkuhuuman ja panovimman saa varmasti miestä vaihtamalla, mutta millaiselta suhde tuntuu kymmenen vuoden päästä - ehkä aika tylsältä alkuun verrattuna?



Omat vanhempani ovat melkein 70 ja "tulisesti" rakastuneita. Halailevat julkisesti ja lepertelevät. Mutta muistan ihan hyvin ajan, kun sisarusparvemme oli nuori ja vanhemmat pyörittivät arkea äärirajoilla. Välillä oli sellainen olo, että mahtavatko erota. Onneksi eivät eronneet.

Annat ajan kulua ja odottelet, että rakkaus taas putkahtaa esiin. Pitkissä parisuhteissa on monenlaisia kausia, tahdollakin mennään pitkälle. Ja sanot sille miehellesi, että naiset kaipaavat erilaista huomiointia kuin miehet, väännät oikein rautalangasta jos se ei ymmärrä. Ei se varmastikaan ilkeyttään jätä kehumatta, vaan mieheyttään.

Olen vain tällä hetkellä niin onneton, että on tosi vaikeaa nähdä valoa tunnelin päässä.

Mä oon kyllä sanonut miehelleni, että musta tuntuu tosi pahalta, että hän ei koskaan kehu mua tai sano musta mitään hyvää, mutta se ei ole auttanut. Vaikka mieheni on ihan fiksu ja ajatteleva ihminen, hän ei osaa puhua tunteistaan, ja sen takia mäkään en oikein voi hänelle niistä puhua. Jos alan avautua jostain, mies on hiljaa. Siis oikeasti, hän ei sano mitään. Mun on pakko pitää kaikki sisällä, ja välillä kuohahtaa yli (ei kovin usein, oon kehittynyt tässä taitavaksi). Oon kyllä alkanut ajatella, että ehkä mussa ei ole sitten mitään, mikä ansaitsisi positiivista huomiota, tai ainakaan mitään sellaisia ominaisuuksia, joita mies voisi arvostaa.

Tähän väliin muuten huomautan, että kiitos teille, jotka viitsitte pohtia tätä asiaa mun kanssa!

Ap

Älä ole aina saatavilla ja palvelemassa, jätä välillä mies ja lapset keskenään. Hanki harrastus. Kerro, että toivot kauniita sanoja. Sano niitä itse.

Rakasta sekä miehesi ominaisuuksien vuoksi että niistä huolimatta.

Älä ole aina saatavilla ja palvelemassa, jätä välillä mies ja lapset keskenään. Hanki harrastus. Kerro, että toivot kauniita sanoja. Sano niitä itse.

että jättäisin tekemättä jotain juttuja, että mies huomaisi niiden olevan jotain muuta kuin itsestään selvää. En ole havainnut mitään vaikutusta. Toisaalta mies ei ole mitenkään laiska, hän on meistä kahdesta ahkerampi.

Meillä on yksi lapsi, vauva. Mies hoitaa vauvaa kyllä, ja mä oon meistä kahdesta se, jolla on kodin ulkopuolisia harrastuksia (käyn jumpassa kerran viikossa ja ratsastamassa epäsäännöllisesti).

Oot oikeassa siinä, että mun pitäisi vielä yrittää sanoa, että toivoisin positiivista palautetta (olen siis sanonut tästä aiemmin). Mutta se on niin vaikeaa, varsinkin kun olen alkanut epäillä, että niiden puute johtuukin siitä, että mussa ei ole mitään hyvää.

Mä oon aina pyrkinyt kehumaan ja huomioimaan miestäni. Hänellä on vaikea suhde lapsuudenperheeseensä, ja musta on usein tuntunut, että olen ainoa ihminen mieheni elämässä. Siksi musta on tuntunut tosi tärkeältä tukea ja kehua häntä. Nykyään se on tosin vaikeampaa, tuntuu, että huomaan hänessä lähinnä vikoja.

Ap

Tuntuu hyvältä, kun saa purkaa tätä asiaa jonkun kanssa. Olette ihania, fiksuja ja empaattisia naisia, jotka viitsivät uhrata aikaansa tuntemattoman ongelmiin.



Ehkä aloitan taas päivän hieman viisaampana. Toivotaan etenkin lapsemme takia, että tämä asia jotenkin menisi eteenpäin.



Ap

miehesi persoonaa sellaiseksi, että hän puhuisi tunteellista kieltä ja huomioisi sinua aloitteellisesti. Sinun on vain hyväksyttävä se. Tiedät kai muuten, että hän arvostaa olmeassaoloasi ja äitiyttäsi, ei ole toiseenkaan naiseen vaihtanut tai ehdottanut eroa.



Sinun täyryy hankkia positiivista palautetta ihmisyydestäsi jotakin muuta kautta. Etsi harrastus, jossa saat onnistumisen kokemuksia ja tapaat sosiaalisia ihmisiä.



Minulla mies taitaa olla samanlainen. Hän on kyllä oppinut vuosien varrella tarjoamaan sitä huomiota, jota olen vailla, mutta se vaatii aina muistuttelua. Kerron, että tulossa on merkkipäivä ja olisi kiva saada vaikka kukkia. Tai että on niin rakkaudenkipeä olo, ota syliin, sano että rakastat mua. Vai rakastatko? Mies tekee mitä pyydän ja todistelee, että kyllä hän välittää, toihan juuri eilen kaupasta limuakin.



Se on liikuttavaa, hän ilmaisee välittämistään niin eri tavoilla kuin romantiikannälkäisenä toivoisin.



Minua vaivaa se, ettei kaipaa ihmsiä ollenkaan. Ei taho käydä missään, tuntea ketään. Ei ikävöi ketään. Olen juuri nyt pureskelemassa tätä. Yritän ymmärtää, ettei se määrittele MINUA. Jos hän ei tahdo lähteä kodista mihinkään ihmisten ilmoille, sitten minä lähden. Mietin mitä se voisi olla käytännössä, kun ei oikein ystäviäkään ole. Päätin, että menen edes kahvilaan lukemaan lehteä, että näen ihmisiä. Ehkä otan auton alleni ja ajan lomareissuille ilman miestä. Jostain on alettava.

tuntuu, että meillä saattaa olla aika samanlaiset miehet.



Mä en tiedä, arvostaako mieheni olemassaoloani tai äitiyttäni - tässähän se ongelma on. Minusta se, että hän ei ole vaihtanut toiseen, ei ole tästä tae. Miehelläni ei ole ollut elämässään paljon naissuhteita, en usko, että hän lähtisi etsimään parempaa jostain muualta. Hän ei oikein käy missään, on yrittäjä ja tekee kotoa töitä.



Mies ja vauva ovat heräilemässä, joten mun täytyy aloittaa aamupalan laittaminen. Kiitos kaikille!



Ap

Jos seksiä ei ole. Mun mies ainakin kohtelee huomaamattaan tylymmin, jos meillä on seksittömämpi kausi. Hän kokee itsensä torjutuksi. Ihan sama vaikka hän tietäisi syyn (esim vuoto - jälkivuoto, kierukan laiton jälkeen tms), hän tuntee silti meidän suhteen laadun huonommaksi. Vaikka olisin kipeä ja ei siksi seksiä, kun sitä jatkuu joku aika, hänestä tulee etäisempi. Sitten se korjaantuu seksillä.



Teistä en tiedä, mutta mä kun olen kotona, myös vetäydyn vähän omaan kuplaan ja pikku maailmaan, asiat saa kummallisia mittasuhteita.

että mies on kiltti ja hyvä isä ei tarkoita että on hyvä aviopuoliso. Isä voi olla eri osoitteessakin itse en ainakaan rupeaisi elämääni kuluttamaan miehen kanssa joka ei minua rakasta. elämä on vaan liian lyhyt siihen.Eletään täysillä se aika mitä täällä ollaan! älkää alistuko kaikkeen paskaan. eikun uutta äijää kierrokseen.

Vaatii kyllä itsetuntoa olla tuollaisen jörrikän kanssa, joka menee puihin, kun tunteista puhutaan. Ihana ja osallistuva isä on, uskollinen, ei ryyppää, hakkaa jne, mutta tosiaan naisena ei osaa huomioida kovinkaan hyvin.



Meillä 6v liitto ja 2 lasta, ja jotenkin olen jo niin tottunut tähän, etten enää osaa niin surra, vaikkei mies huomioikaan sillä tavalla, kuin toivon - sen sijaan huomioi juuri niin kuin 16:n mies, on ostanut suklaata kaupasta tms.



Minä pidän yllä hyviä suhteita ystäviini, ja tyydytän heidän kanssaan pitkällisten keskustelujen ja anlysoinnin tarpeitani, ja hyvää palautetta saan mm. työssä...



Ei se siltikään kokonaan poista sitä surua, että naisten päivänä saan itse leipoa kakkuni, tai hääpäiväksi suunnitella mitä tekisimme, mutta tämä nyt vain on tässä muuten hyvässä liitossa se puute, mikä meillä on. Ja kyllä se mieskin on vuosien varrella jotain oppinut, osaa kertoa rakastavansa kun joskus en voi olla tätä itkemättä sitä kuinka "kylmästi" hän suhtautuu, kun ei koskaan sano mitään ihanaa. :)

Odotat asioita, joiden puutteen koet sitten itse loukkauksena tai hylkäämisenä. Se on sun omassa mielessä syntynyt kierre. Tyypillistä naisille, kun lapset on pieniä. Toi tie ei johda mihinkään.



Sorrun siihen itsekin! Miehen silmissä se näyttäytyy kummalliselta, koska se on niin omassa mielessä rakennettu todellisuus tulkintoineen.