Miksi teillä pitää olla "ystäviä" kun ne aiheuttaa niin paljon vaivaa ja murhetta?
Sellaisen käsityksen saa kun tätä palstaa seuraa. Itselle tärkein ja läheisin ystävä on oma aviomies, tietää minusta kaikki, tuntee minut läpikotaisin ja silti hyväksyy ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. Seuraavaksi tärkeimpiä ystäviä ovat omat sisarukset ja sitten tulevat tutut, jotkut ovat läheisempiä kuin toiset. Toisia tapaan useammin kuin toisia, mutta en silti pidä heitä minään "bestiksinä". He ovat osa kaveri- ja tuttavapiiriäni. Mutta tuollaisia ihmeellisiä ystävyyssuhteita kuin palstalaisilla on, en todellakaan kaipaa. Olen varmaan outo!
Kommentit (4)
Ajattelin sita itsekin jo vuosia sitten, kun otin etaisyytta yrittaen samalla sailyttaa valit niin, ettei olisi avoimia konflikteja.
Lahden nyt vahaksi aikaa saitilta (ehka 15min-3t) ja yritan keksia jonkun yhta hyvan lauseen.
Taalla jutut toistaa samaa ja aika tylsaa ollut paitsi joku kangasalalainen (alainen?) runoilija ja sitten Aristoteles.
Hankalista ihmisistä haluan pysyä erossa ja ns. ystäviä ei sitten paljon olekaan. Oma perhe ja nuutamat läheiset on tärkeimpiä, sitten on tuttuja ja työkavereita jne.Se on vaan joistain niin hienoa kun on paljon "ystäviä"...
olla 5 ystävää aviomiehen lisäksi. Ei mun mies ole kiinnostunut ihmissuhteista, kirjoista, lasten kasvatuksen hienouksista, puutarhasta tai monesta muustakaan asiasta. Minä taas en ole kiinnostunut kaikista hänen harrastuksistaan, niin että jaksaisin puhua niistä tunteja.
Ihmissuhteessa on paljon enemmän tilaa hengittää ja vähemmän vaatimuksia, kun on ympärillä muitakin ihmisiä, joiden kanssa vatvoa ja nauraa asioille.
Harrastan myös käsitöitä ja haluan keskustella niistä, joten on parempi, että etsin ympärilleni ihmisiä, jotka ovat yhtä kiinnostuneita niistä.