Onko TÄYSIN ok viedä 1v yöhoitoon mummolaan?

eli laittaa lapsen nukkumaan mahdollisimman kauas itsestään suljettujen ovien taakse. Jos omat vanhemmat eivä lasta jaksa, niin yleensä ei sitä jaksa mukaan muukaan.

äitien takia toiset äidit ovat toisille kuin susia. Jestas. Mene kiillottamaan kruunuasi muualle jooko? Olet naurettava.

ymmärrä laittaa lasta nukkumaan siten, ettei itse joudu heräilemään pitkin öitä. Hyvin nukkunut mummo on parasta, mitä lapsenlapselle voi antaa.

ja sinä saat nukkua, nukkua ja nukkua.

Mikä ihmeen oikeus aikuisilla on jäädä kotiin, jos lapset sieltä pitää pois saada? Normaalijärkisissä perheissä vanhemmat pitävät vuorotellen viikonloppuvapaata perheestä, ei vain lapsista.

Ootko ihan tosissas! Eli jos lapset lähtee kotoa pois, niin sillon on aikuistenkin lähdettävä? Varsinkin se 1-vuotias tulee kyllä varmasti jälkeenpäin peräämään oikeuttaan olla kotona jos vanhemmatkin ovat, vai?

sisarus ei varmaan yöllä toista herää hoitamaan?



Riippuu ihan yksivuotiaasta ja hänen suhteestaan isovanhempiin, sekä isovanhempien kyvystä hoitaa lapsia.



Itse varmaan osaatte arvioida onko yökyläilystä isompi vai pienempi haitta lapselle kuin teidän väsymyksestänne. Elämä on valintoja.



Tuskin 1v tuttujen ihmisten kanssa rikki menee vaikka yhtenä yönä vähän äidin perään itkisikin.

On TÄYSIN ok viedä 1v. yöhoitoon, jos on hyvä ja tuttu hoitaja. Vaikka ihan vaan siksi, että itse haluat vapaalle ja varsinkin tossa teidän tilanteessanne. Aivan varmaa on, ettei lapsi saa mitään traumoja! Aina löytyy niitä mammoja, jotka ei osaa päästää lapsistaan irti edes kouluiässä, mutta tosiasia on, että on vain ja ainoastaan lapsen etu, jos hänellä on useita tuttuja ja luotettavia aikuisia elämässään.

ja sinä saat nukkua, nukkua ja nukkua. Mikä ihmeen oikeus aikuisilla on jäädä kotiin, jos lapset sieltä pitää pois saada? Normaalijärkisissä perheissä vanhemmat pitävät vuorotellen viikonloppuvapaata perheestä, ei vain lapsista.

Ootko ihan tosissas! Eli jos lapset lähtee kotoa pois, niin sillon on aikuistenkin lähdettävä? Varsinkin se 1-vuotias tulee kyllä varmasti jälkeenpäin peräämään oikeuttaan olla kotona jos vanhemmatkin ovat, vai?

koska se 1v siellä mummolassa on aika yksin ja hädissään hänkin. Jos vanhemmilla ei ole niin paljoa aivotoimintaa, että osaisivat jakaa vanhemmuuden, niin miksi ihmeessä heille ei saisi kertoa, että nukkuminen on yksilösuoritus? Tähän asti eivät ole osanneet valvoa vuorotellen eikä kumpikaan tajua, että toinen voi lähteä pois kotoa lasten kanssa toisen jäädessä nukkumaan. Ei siihen tarvita isoäitiä ollenkaan vaan ymmärrys siitä, että aikuinen nukkuu ihan hyvin yksin. Kannattaa kokeilla.

tai missä tahansa muualla, koska selkeästi olet tehnyt hänestä syntipukin omaan jaksamiseesi. Kannttaisi varmaan käydä perheneuvolassa tms. keskustelemassa ongelmistasi ja hankkia apua terapian muodossa koko perheelle. Vuorovaikutusongelmiin pitää puuttua ajoissa. Ehkä teille olisi avuksi myös tukiperhe, jossa lapset saisivat mallia ihan tavallisesta perhe-elämästä ja kokemusta siitä, millaista on elää lapsena eikä vain taakkana ja ongelmana aikuisille.

Jos ero vanhemmista on lapsen etu, niin miksi se ei ole pakollista?

On TÄYSIN ok viedä 1v. yöhoitoon, jos on hyvä ja tuttu hoitaja. Vaikka ihan vaan siksi, että itse haluat vapaalle ja varsinkin tossa teidän tilanteessanne. Aivan varmaa on, ettei lapsi saa mitään traumoja! Aina löytyy niitä mammoja, jotka ei osaa päästää lapsistaan irti edes kouluiässä, mutta tosiasia on, että on vain ja ainoastaan lapsen etu, jos hänellä on useita tuttuja ja luotettavia aikuisia elämässään.

Miksi on lapsen etu, ettei hän tunne oloaan turvalliseksi muuta kuin omien vanhempiensa seurassa? Onko lapsen etu, ettei hän pysty nukkumaan rauhallisesti missään muualla kuin omassa kotonaan ja omassa sängyssään, ja siten, että omat vanhemmat ovat paikalla? Onko lapsen etu, että hänen vanhempansa ovat rättiväsyneitä, koska eivät saa nukkua? Onko lapsen etu, että hänen vanhempansa eivät saa nauttia myös kahden toistensa seurasta ja keskittyä vain toisiinsa ikinä enää lasten syntymän jälkeen?

Näitä kysymyksiä voisi tehtailla loputtomiin, mutta vastaile nyt vaikka näihin, niin ehkä ymmärrät mitä tarkoitin lapsen edulla.

montaa huonetta jossa nukkua, ja joidenkin vauvojen ääni on niin kova, että korvatulppienkin kanssa siihen huutoon herää. Vitsi mitä idiootteja tällä palstalla on.

tai missä tahansa muualla, koska selkeästi olet tehnyt hänestä syntipukin omaan jaksamiseesi. Kannttaisi varmaan käydä perheneuvolassa tms. keskustelemassa ongelmistasi ja hankkia apua terapian muodossa koko perheelle. Vuorovaikutusongelmiin pitää puuttua ajoissa. Ehkä teille olisi avuksi myös tukiperhe, jossa lapset saisivat mallia ihan tavallisesta perhe-elämästä ja kokemusta siitä, millaista on elää lapsena eikä vain taakkana ja ongelmana aikuisille.

tai missä tahansa muualla, koska selkeästi olet tehnyt hänestä syntipukin omaan jaksamiseesi. Kannttaisi varmaan käydä perheneuvolassa tms. keskustelemassa ongelmistasi ja hankkia apua terapian muodossa koko perheelle. Vuorovaikutusongelmiin pitää puuttua ajoissa. Ehkä teille olisi avuksi myös tukiperhe, jossa lapset saisivat mallia ihan tavallisesta perhe-elämästä ja kokemusta siitä, millaista on elää lapsena eikä vain taakkana ja ongelmana aikuisille.

Ei se ole ihme, että nykyaikana on niin paljon ongelmia, kun joka asiasta tehdään väkisin sellainen. Kyllä se on lapselle etu ja onni, jos elämässä on muitakin läheisiä ja luotettavia aikuisia kuin omat vanhemmat.

Menee jo naurettavaksi ehdotella tukiperheitä ja mallia "tavallisesta perhe-elämästä" vain sen perusteella, että vanhemmat kaipaisi yhden illan ja yön aikaa olla kahdestaan, levätä ja nukkua.

Voi pyhä yksinkertaisuus teidän kanssa. En tiedä miksi koskaan vaivaudun tulemaan tälle palstalle. Täällä todellakin näkee sen, että nainen on naiselle susi, siinä missä toinen äiti äidille, jos nyt vaan jokainen ihan maalaisjärjellä miettii sitä, mikä on itselle ja omalle perheelle hyväksi.

Minä ainakin olen onnellinen siitä, että omat lapseni ovat onnellisia, luottavaisia, avoimia ja kertakaikkisen täyspäisiä. Ja saavat nauttia isovanhempiensakin hellästä hoivasta, samoin kuin läheisten tätien ja setien. Se on surullista jos perheissä ei pidetä yhtä lähisuvun kanssa. Minulle on ainakin hyvin lohdullinen ajatus se, että jos minulle ja/tai miehelleni tapahtuisi jotain kamalaa (sairaus, äkillinen kuolema tms.) meidän lapsilla olisi olemassa muitakin turvallisia aikuisia lähipiirissä.

Uskon, että sun paras paikka on mielenterveyspuolen akuuttipäivystyksessä.

tai missä tahansa muualla, koska selkeästi olet tehnyt hänestä syntipukin omaan jaksamiseesi. Kannttaisi varmaan käydä perheneuvolassa tms. keskustelemassa ongelmistasi ja hankkia apua terapian muodossa koko perheelle. Vuorovaikutusongelmiin pitää puuttua ajoissa. Ehkä teille olisi avuksi myös tukiperhe, jossa lapset saisivat mallia ihan tavallisesta perhe-elämästä ja kokemusta siitä, millaista on elää lapsena eikä vain taakkana ja ongelmana aikuisille.

Jos ero vanhemmista on lapsen etu, niin miksi se ei ole pakollista?

On TÄYSIN ok viedä 1v. yöhoitoon, jos on hyvä ja tuttu hoitaja. Vaikka ihan vaan siksi, että itse haluat vapaalle ja varsinkin tossa teidän tilanteessanne. Aivan varmaa on, ettei lapsi saa mitään traumoja! Aina löytyy niitä mammoja, jotka ei osaa päästää lapsistaan irti edes kouluiässä, mutta tosiasia on, että on vain ja ainoastaan lapsen etu, jos hänellä on useita tuttuja ja luotettavia aikuisia elämässään.

Miksi on lapsen etu, ettei hän tunne oloaan turvalliseksi muuta kuin omien vanhempiensa seurassa? Onko lapsen etu, ettei hän pysty nukkumaan rauhallisesti missään muualla kuin omassa kotonaan ja omassa sängyssään, ja siten, että omat vanhemmat ovat paikalla? Onko lapsen etu, että hänen vanhempansa ovat rättiväsyneitä, koska eivät saa nukkua? Onko lapsen etu, että hänen vanhempansa eivät saa nauttia myös kahden toistensa seurasta ja keskittyä vain toisiinsa ikinä enää lasten syntymän jälkeen? Näitä kysymyksiä voisi tehtailla loputtomiin, mutta vastaile nyt vaikka näihin, niin ehkä ymmärrät mitä tarkoitin lapsen edulla.

1v ikäinen ei kykene moniin turvallisiin ihmissuhteisiin, koska hänen aivonsa ovat vielä kehittymättömät. Hän tarvitsee vähän ja pientä, oma koti vanhempineen ja mahdollisine sisaruksineen riittää. Sen enempään lapsi ei vielä tuossa iässä pysty. Tuossa iässä lapsen ei kuulukaan tuntea oloaan turvalliseksi kuin niiden kanssa, joiden luona hän asuu (eli jos asuu isovanhempien kanssa ja on heidän seurassaan päivittäin, riittävän turvallinen suhde voi kehittyä myös heihin).

Kaikesta päätellen ap: lapsi ei kykene nukkumaan edes omassa sängyssään eli todennäköisesti sängyn paikalla ei nyt ole merkitystä vaan sillä, millaiseksi lapsi olonsa kokee. 1v:n ei tarvitse kyetä nukkumaan missään muualla kuin siellä, missä kokee olonsa turvalliseksi. Joskus se on perhepeti, joskus oma huone. Joka tapauksessa 1a:n ei tarvitse reissata pitkin Suomea vain todistaakseen, että pärjää yksin. Ei hän pärjääkään!

Väsyneet vanhemmat eivät ole lapsen etu, mutta ei ole lapsen vika, että vanhemmat ovat tyhmiä. Heillä on ollut vuosi aikaa opetella siihen, että vuorotellen toinen nukkuu täydet unet vaikka kaukana perheestä ja toinen valvoo lasten kanssa. Ei ole olemassa yhtäkään tutkimusta, jonka mukaan pienten lasten vanhempien tulee aina ja kaikissa tilanteissa nukkua yhdessä. Ehei, sen ovat perheet keksineet ihan itse. Jos muka 1v on tarpeeksi vanha nukkumaan vieraassa ympäristössä, niin miksei myös 30v isä tai äti voisi tehdä samoin?

Lapsen etu ei koskaan ole se, että vanhemmat jättävät hänet ja keskittyvät vain toisiinsa. Eläinkunnassa vastaavassa tilanteessa poikanen kuolisi (siis jos yhtä avuton kuin 1v tyrkättäisiin pois pesästä). Voidaan sanoa, että hyvä parisuhde on lapsen koti, mutta miksi lapsi ei saa kodissa olla vaan hänet pitää viedä sieltä pois?

Ja niin julmaa kuin tämä onkin, niin lapsen syntymän myötä vanhemmille tulee vastuu siitä lapsesta. Jotkut priorisoivat sen vastuun vähemmän tärkeäksi ja luottavat, että lapsi kasvaa ilman vanhempia mummolassakin. Toiset taas ymmärtävät, että he halusivat sen lapsen, lapsi ei välttämättä heitä. Silloin edes yrittää olla lapselleen hyvä eikä heivaa itsekkäästi pois kotoa.

Mutta jokainen tavallaan. Jos 1v:n itku on vanhemmille liikaa, niin tuskin sitä mummokaan kuuntelee. Siinäpä lapsi nyyhkyttää kyyneleet poskillaan yksinäisessä yössä samaan aikaan kun vanhemmat nauttivat toisistaan. Ai niin, heidänhän piti nukkua väsymystään pois, mutta kun sitä ei voi tehdä yksin.

Se on ihan selvä, että kaikkien maailman ihmisten mielestä se ei ole ok, vaikka joidenkin mielestä olisi.



Itsehän sinä sen päätät.

tai missä tahansa muualla, koska selkeästi olet tehnyt hänestä syntipukin omaan jaksamiseesi. Kannttaisi varmaan käydä perheneuvolassa tms. keskustelemassa ongelmistasi ja hankkia apua terapian muodossa koko perheelle. Vuorovaikutusongelmiin pitää puuttua ajoissa. Ehkä teille olisi avuksi myös tukiperhe, jossa lapset saisivat mallia ihan tavallisesta perhe-elämästä ja kokemusta siitä, millaista on elää lapsena eikä vain taakkana ja ongelmana aikuisille.

jotain rajaa sentään. Et kai säkään nyt näin idiootti voi olla? Yksi yö erossa muksusta ei tapa lasta. Eikä siitä traumoja jää. Mistä tiedät, että lapsi ei viihdy mummolassa? Mitäpä jollei edes ajattele vanhempia vaan on niin keskittynyt touhuilemaan mummonsa kanssa? Sitte iloitsee kun vanhemmat tulevat seuraavana päivänä hakemaan? Jokainen on iloinen. Muksulla saattaa olla kivä yö/päivä takana ja vanhemmat ovat saaneet nukkua.

Yksikään mamma ei ole supermamma. Et edes sinä, vaikka jaksaisitkin vähemmillä yöunilla mitä toiset. Arvostusta kiitos, arvostusta toisia kohtaan. Kukaan ei voi tietää toisten elämän tilanteista mitään (ellei joku ole erikseen kertonut) miksi siis kommentoida asiaa noin jyrkältä kantilta?

tai missä tahansa muualla, koska selkeästi olet tehnyt hänestä syntipukin omaan jaksamiseesi. Kannttaisi varmaan käydä perheneuvolassa tms. keskustelemassa ongelmistasi ja hankkia apua terapian muodossa koko perheelle. Vuorovaikutusongelmiin pitää puuttua ajoissa. Ehkä teille olisi avuksi myös tukiperhe, jossa lapset saisivat mallia ihan tavallisesta perhe-elämästä ja kokemusta siitä, millaista on elää lapsena eikä vain taakkana ja ongelmana aikuisille.

jotain rajaa sentään. Et kai säkään nyt näin idiootti voi olla? Yksi yö erossa muksusta ei tapa lasta. Eikä siitä traumoja jää. Mistä tiedät, että lapsi ei viihdy mummolassa? Mitäpä jollei edes ajattele vanhempia vaan on niin keskittynyt touhuilemaan mummonsa kanssa? Sitte iloitsee kun vanhemmat tulevat seuraavana päivänä hakemaan? Jokainen on iloinen. Muksulla saattaa olla kivä yö/päivä takana ja vanhemmat ovat saaneet nukkua. Yksikään mamma ei ole supermamma. Et edes sinä, vaikka jaksaisitkin vähemmillä yöunilla mitä toiset. Arvostusta kiitos, arvostusta toisia kohtaan. Kukaan ei voi tietää toisten elämän tilanteista mitään (ellei joku ole erikseen kertonut) miksi siis kommentoida asiaa noin jyrkältä kantilta?

Kyllä ne univelat voi nukkua pois vaikka mökillä, mummolassa, hotellissa tms. ilman, että on supervanhempi.