Lapsilukuna vain yksi lapsi - voiko olla aidosti tyytyväinen?

saamiseksi, vaan ei luonto eikä lääketiede sitä meille suonut. Omalta osaltani ole tyytynyt yksilapsiseen perheeseen, mutta kyllä lapseni olisi sen kaipaamansa sisaruksen ansainnut.

Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. Olin ajatellut, että haluan enemmän kuin yhden lapsen, mutta esikoisen vauva-arki (kitinää, rääkymistä, lyhyitä unia...) oli niin raskasta, että en ole siitä vieläkään toipunut (lapsi vajaa 2v). Jotenkin tuntuu, että jaksanko enää ikinä sitä painajaista. Täytyy ajatella asioita aika monelta kantilta, niin itsen kuin lapsenkin kannalta. Mutta vaikka meidän lapsiluku jäisikin yhteen, niin ei se ole lapselle niin katastrofi, kun maailmassa on monilla lapsilla paljon pahempaa kuin jäänti ainokaiseksi. Kaipa sitä lapsilukua täytyy vaan miettiä niin kauan, kunnes on ihan varma asiasta !

Ja niin kuin joku sanoikin, niin on sisaruksista myös paljon harmia! Itse ainakin olen joutunut yhden sisareni systemaattisen kiusaamisen kohteeksi. Sitä voi ihan verrata koulukiusaamiseen :-(

Itselläni on useampi lapsi enkä kyllä itsekään tyytymätön ole, mutta lapsieni luokilla on muutama " ainut lapsi" ja tunnen pari äitiä vähän paremmin. He ovat tosi mukavia ja vaikuttaa, että heillä menee oikein hyvin " vain" yhden lapsen kanssa. Koulujutuissa sekin on tietysti kiva, että näillä äideillä riittää energiaa järkätä kaikkea kivaa luokan yhteistä tapahtumaa.

huoli ja murhe omista vanhemmista muidenkin kanssa. Olen siis se, joka huolehtii kaikki vanhempieni asiat, kun he eivät siihen itse enää pysty. Isäni sairastui vakavasti ollessaan 37-vuotias, siitä lähtien äitini on rankan työn ohella hoitanut ison talon, kaikki kotityöt, hoitanut isääni... Aikaa on kulunut 20 vuotta, äitinikin alkaa sairastella. Vastuu siirtyy siis yhä enemmän ja enemmän minulle. Sisarusten avulla taakka olisi varmasti heiman pienempi.

Meitä on kuusi sisarusta, ja se on mahtava asia etenkin nyt, kun isä on jo kuollut ja äitikin ikääntyy. Aina en ole osannut olla kaikista sisaruksistani niin kiitollinen...

siinä luomisen yhteydessä myös määritelty maaginen, ainoa oikea lapsiluku kaksi? Jos kerran yhden lapsen äidit miettii, " minkälainen se toinen olisi" . Jos ollaan loogisesti täysin luonnonmukaisia tai luomisenmukaisia, silloin kyllä olisi ihan järjetöntä ajatella, että kahden lapsen äidit olisivat saavuttaneet sen mitä pitää ja voisivat olla tyytyväisiä.

Minulla lapsi 2v. ja pohdin parhaillaan, jääkö hän ainoaksi. Iän puolesta voisin tehdä päätöksen myöhemmin, mutta terveyden takia toinen lapsi olisi melkein tehtävä nyt jos sen meinaa tehdä. Silti se on riski, mikä tekee päätöksestä hyvin vaikean.



Meilläkin oli erittäin vaikea vauva-aika ensimmäisen kanssa ja tuntuu, etten jaksaisi sitä enää toista kertaa. Olin pitkään täysin varma, etten yritä enää toista. Nyt kun lapsi alkaa olemaan leikki-ikäinen, joskus viiltää katsella kun hän leikkii yksin. Mikään kaveripiiri ei korvaa sisarusta, joka on läsnä arjessa ja kasvaa toisen rinnalla. Kun meistä aika jättää, sisarukset ovat toisilleen ne ainoat ihminen, joka jakaa saman historian.



Toisaalta lähtöjärjestystähän ei tiedä kukaan saatika sitä, pysvätkö sisarukset edes väleissä;-)

Meilä yksi lapsi, tyttö 2v6kk ja jää varmasti ainokaiseksi. tytön saamiseksi meni yli 5v ja samaan rumbaan en lähde uudestaa.

Ehkä oma kokemus, olen ainoa lapsi, vaikuttaa asiaan. Päätös on vain vahvistunut esikoisen myötä. En halua huhkia enää ikinä 9 kuukautta raskaana ellei ole pakko. Olen todella tyytyväinen : itseeni (myös fyysisesti) ja elämääni.

Mulla on pitkäaikaissairaus ja toista lasta on yritetty 3 vuotta, tuloksena 1 keskenmeno. Olisi varmaan järkevää jättää jo koko homma ja tyytyä yhteen lapseen (nyt 4v) mutta minä ja mieskin haluttaisiin aivan ehdottomasti vielä yksi lapsi. Lisäksi tyttö on nyt alkanut kyselemään miksi hänellä ei ole siskoa ja onko äitillä vauva mahassa ym. Toisaalta myönnän, että tässä yksilapsisuudessa on paljon todella hyviä piirteitä ja yllättävän kivuttomasti tämä on mennyt eli tuntuu, että ainoa lapsemme ei ole kärsinyt siitä, että on ainoa. On toisaalta ihanaa, että hän on saanut molempien vanhempiensa ja isovanhempienkin huomion ja jakamattoman rakkauden. Enää en hankkisi sitä toista lasta tytön leikkikaveriksi, se aika meni jo, vaan haluaisin ihan itsekkäistä syistä vielä kerran kokea tän kaiken. No, meinaan kyllä onnistua!

niin henkisesti kuin fyysisesti, ilman mitään järkevää syytä. Eli ei se sisaruus aina tarkoita sitä, että ollaan läheisiä. Enemmän minulle ovat läheisiä ystäväni kuin sisareni.