Äidin ahdistus: lapsen pahat oppimishäiriöt - mitä mä enää voin tehdä :(

Kakkosluokkalainen poika lukee TODELLA työläästi, ei laske sujuvasti edes 0-10-alueella, ei tunnu jotenkin sisäistävän ns. reaaliaineiden opeteltavaa aineistoa. Tuskainen taival alkoi heti ekaluokan alkaessa, eskarissa eivät osanneet uumoilla mitään tai eivät suuressa viisaudessaan siitä meille vanhemmille mitään huomauttaneet. Vähän siinä ja tässä, voiko tuon edes ajatella osaavan lukea :/



Koulun tukikeinot alkavat olla käytetty. Onneksemme pojalla on aivan ihana, kokenut ja aiheesta lisäkoulutustakin saanut luokanopettaja, joka tarjoaa tukiopetusta 2 h/vko (toinen äikkää ja toinen matikkaa), lisäksi poika saa laaja-alaiselta erityisopettajalta opetusta em. aineissa. Mutta kun eivät edes nuo tukikeinot saa poikaa oppimaan sillä tavalla, että kakkoselta pois pääsyä olisi syytä pitää millään tasolla todennäköisenä.



Erityisluokalle siirrosta luokanopettaja ja erityisopettaja olivat yksimielisiä: ei kannata, koska pojalla ei ole ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, perhesuhteissa tai käyttäytymisessä. Eivät ihan suoraan sanoneet, mutta antoivat ymmärtää, ettei tässä keskikokoisessa kaupungissa ole tarjolla sellaista erityisopetusyksikköä, josta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.



Onneksi tuo on sentään liikunnassa ihan järjettömän hyvä, onpahan edes yksi juttu josta saada onnistumisen elämyksiä :( Silti masentaa niin paljon, jotenkin tuntuu, että olemme tehneet tuon kasvatuksessa jonkun perustavanlaatuisen virheen. Järki toki sanoo, että tokkopa mitään sen suurempaa kuin missä tahansa ihan normaalissa suomalaisperheessä, mutkun :(