Lue keskustelun säännöt.
"Läksyt tehdään autossa" - opetkin varmaan tykkää ton tv-Marjon tyylistä.
09.03.2012 |
Minusta läksyihin keskitytään ja lapsille tulisi opettaa, että se on rauhallinen oppimishetki eikä niitä vain huitaista äkkiä jotenkin.
Toinen mikä hieman särähti oli se, että äidin mukaan ainakin 1 harrastus on lapsilla pakko olla. Harrastukset on hienoja, entäs jos tytöt haluais jättää ne kaikki ja keskittyä olemaan vain lapsia kavereidensa kanssa? Itkupakolla vietäisi sinne?
Toivottavasti eivät lapset uuvu liikaa hakiessaan hyväksyntää noilla suorituksillaan.
Kommentit (32)
että ihmiset eivät enää osaa vain olla. Ja se ei tarkoita laiskuutta vaan, vaan sitä että ollaan rauhassa ihan itsekseen aina välillä. Jos koko ajan juoksee paikasta toiseen ja vähintäänkin on kännykän tavoitettavissa, niin jotain oleellista jää puuttumaan. Tämän Marjon lapset hyvä esimerkki, miksi koko ajan pitää olla menossa, miksei saisi vaan olla?
Menestymiseen voi päästä sillä että koko ajan ylittää itsensä, mutta lopputuloksena on burnout. Menestyä voi myös niin, ettei unohda sitä tärkeintä eli itseään. Loppujen lopuksi, jos vaikka sairastuu vakavasti niin on hyvä että osaa olla ihan itsekseen omien ajatustensa kanssa. Jos koko ajan on kymmenen rautaa tulessa, ei sitä missään vaiheessa ehdi elämään ja miettimään kuka minä olen ja miten minulla menee jne. vaan elämä on ns. "suorittamista".
Vexi Salmi on hyvin kiteyttänyt tämän näihin biisin sanoihin sen mitä ajan takaa :)
"Maailma on kaunis"
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä
refrain
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takahuonetta ja autoa toisiinsa. Jos harrastaa jotakin missä ns. luppoaikaa (ennen/jälkeen tai harrastuksen aikana) niin ihan ok tehdä läksyjä esim. pukuhuoneessa.
Mutta AUTO (ja nimenomaan auto, ei koulubussi jossa syrjäseuduilla asuvat saattaavat istua pitkiäkin aikoja joka koulupäivä) yleensä on väline tehdä lyhyitä siirtymiä paikasta A paikkaan B (esim. kotoa jäähallille) eikä siinä ole rauhaa läksyihin keskittyä. Ja kyllä: varsinkin pienillä ne läksyt ovat usein helppoja =tekee vasemmalla kädellä hetkessä, mutta kyse on siitä että pitäisi keskittyä siihen mitä tekee eikä suorittaa hutaisemalla.
ja järkyttävää käsialaa. Olen ihmetellyt, miksi koko 2000-luvun yhä heikompaa materiaalia ilmestyy kouluumme. Onko opettajankoulutus heikentynyt? Onko lapsiaines heikentynyt? Ei osata tavuttaa sanoja, ei laittaa isoja alkukirjaimia, ei yhdyssanoja, ei välimerkkejä. Käsiala on sotkuista, ja kaikki tehtävät vain sutaistaan pikaisesti sinnepäin.
Tämä keskustelu avasi tilannetta itselleni lisää. Kun on pienestä pitäen tehty tehtävät autossa, bussissa tai pukuhuoneessa, kun on tiennyt, että sen lyhyen siirtymän ajan on ehdittävä läksyt tehdä, ei ole yksinkertaisesti opittu panostamaan oikeanlaisiin vastauksiin ja oikeinkirjoitukseen. Pahinta on se, että täälläkin (ala)koulun opet pitävät sitä ihan normaalina ja hyvänä tapana tehdä läksyt. Minkälaista on käsiala, kun läksyjä väännetään autossa? Mitä lapsi oppii läksyistä? Laittaako tuo lyhyt hetki autossa lapsen pohtimaan aihetta ja kokemaan ahaa-elämyksen tai ainakin kertaamaan aihetta? Ei. Lapsi oppii laittamaan sanoja peräkkäin, että näyttäisi siltä kuin läksy olisi tehty. Tätä samaa lusmutyyliä käytetään sitten läpi peruskoulun. Toivon todellakin, että tällaisista lapsista ei ainakaan tule lääkäreitä!
Niin, läksyjä voi silloin tällöin tehdä vähän oudommassakin paikassa. Kotonakin jotkut tekevät läksyt lattialla tai sängyn päällä. Tärkeintä on kuitenkin se, että niihin läksyihin on aikaa paneutua ja että asento on siinä mielessä miellyttävä, että pystyy kirjoittamaan selkeää ja ymmärrettävää tekstiä. Läksyjen funktio ei saa olla pelkkä sutaisu open hämäämiseksi. Toivoisin kovasti, että alakoulun opettajatkin sisäistäisivät tämän. On turhauttavaa yrittää opettaa yläkouulaiselle opiskelutaitoja.
Ei ainakaan lapsia, tänään IL:n sivulla julkaistun jutun mukaan. Jos haluaa julkisuutta, niin ehkä pitäisi miettiä hieman etukäteen, mitä julkisuus pahimmillaan tuo.
ja siellä neuvottiin että jos parasta tulosta syntyy lattialla maaten, musiikkia kuunnellen tai päällä seisten niin antaa mennä vaan. Mikä tyyli vaan oppijan itsensä kannalta on tehokkain.
Kaikilla on erilainen tyyli ja yhdelle voi sopia ryhdikkäänä tuolilla istuminen kun taas toinen oppii parhaiten sängyllä jalat kattoa kohti maaten.
jo ekalla siis meille vanhemmille, että läksyjä ei tehdä lattialla maaten eikä keittiön pöydän ääressä vaan kunnollisella tuolilla ja pöydällä, rauhallisessa paikassa. Ja joka vuosi tuonut tän esille. Läksyjen teolla opiskellaan myös tulevia työtapoja ja open mukaan kyllä se työasento ja keskittyminen näkyy oppimistuloksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin meistä yrittää parhaansa ja tää äiti tekee just sen mihin pystyy, mikä nyt taas sitten ei välttämättä kaikkien mielestä ole ihan kaikkein paras vaihtoehto lasten kannalta. Mutta koska lapsethan ei tunne kuin sen elämän jota joutuvat elämään, niin hyvinhän heillä menee. Kunnes sitten lapset ehkä joskus aikuisena tajuavat (toivottavasti eivät) mitä heille on lapsena tehty ja mitä ovat joutuneet kestämään.
Eiköhän se ero ole siinä, saako lapsi olla KOTONA ja päättää ITSE tekeekö läksyt tänään omassa huoneessa, keittiössä vai olohuoneen lattialla. Vert. lapsi joka PAKOTETAAN koulun jälkeen harrastukseen X =ei paljon kysellä MITÄ teet koulun jälkeen (menetkö kaverille, teetkö läksyt vai treeneihin) vaan koulun jälkeen mennään treeneihin ja siinä matkalla pitää tehdä ne läksyt, sairasta.
KOTONA jos ollaan, niin ei ole vläiä MISSÄ lapsi kotitehtävnsä tekee. Mutta jos vaihtoehtoina on tehdä läksyt autossa TAI olla tekemättä kokonaan, niin sitten ollaan väärillä urilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en lapsena osannut sanoa ei, kun äiti edellytti minua lukemaan läksyjä niin kauan (ala-asteikäisenä!), että lukuaineissa osasin pätkiä kirjasta ulkoa! Kokeista oli tultava 10. Kun joskus sain 10-, äitini oli pettynyt. Aikaa läksyihin meni jo 10-vuotiaana monta tuntia illassa. Harrastuksia minulla ei ollut, vaikka olin liikunnallinen. Vanhemmat eivät vain halunneet. Olin ahdistunut, kun en päässyt "toteuttamaan itseäni". Uskallan väittää, että tällä oli vaikutusta siihen, että sairastuin murrosiässä syömishäiriöön ja vakavaan masennukseen.
Jos Marjon lapsilla olisi liikaa harrastuksia, en usko, että he olisivat noin iloisen/tyytyväisen oloisia.
Mun lapsi on 11 v, ja ei se voisi läksyjä autossa tehdä. Aika usein joutuu käyttämään tietokonetta, ainakin parina iltan viikossa. Etsimään tietoa, lukemaan läksyjä nettisivulta, tekemään esseitä ja lyhyitä selostuksia.
Nyt pitää etsiä netistä tietoa 50 eri asiasta suomen läksynä.
Eikö autossa voi olla nettiä? Varsinkin tietokoneella tehtävä työ on helppoa tehdä autossa, kun käsialalla ei ole niin väliä.
Siirtykää nykyaikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on 11 v, ja ei se voisi läksyjä autossa tehdä. Aika usein joutuu käyttämään tietokonetta, ainakin parina iltan viikossa. Etsimään tietoa, lukemaan läksyjä nettisivulta, tekemään esseitä ja lyhyitä selostuksia.
Nyt pitää etsiä netistä tietoa 50 eri asiasta suomen läksynä.Eikö autossa voi olla nettiä? Varsinkin tietokoneella tehtävä työ on helppoa tehdä autossa, kun käsialalla ei ole niin väliä.
Siirtykää nykyaikaan!
Ihan kaikilla maaseudun lapsilla ei ole toimivaa nettiä, vaikka kotona tietokone olisikin.
Esseiden kirjoitus kyllä onnistuu vaikka kynällä, mutta tietojen etsiminen voi mennä toisinaan mahdottomaksi.
ja siellä neuvottiin että jos parasta tulosta syntyy lattialla maaten, musiikkia kuunnellen tai päällä seisten niin antaa mennä vaan. Mikä tyyli vaan oppijan itsensä kannalta on tehokkain.
Kaikilla on erilainen tyyli ja yhdelle voi sopia ryhdikkäänä tuolilla istuminen kun taas toinen oppii parhaiten sängyllä jalat kattoa kohti maaten.
jo ekalla siis meille vanhemmille, että läksyjä ei tehdä lattialla maaten eikä keittiön pöydän ääressä vaan kunnollisella tuolilla ja pöydällä, rauhallisessa paikassa. Ja joka vuosi tuonut tän esille. Läksyjen teolla opiskellaan myös tulevia työtapoja ja open mukaan kyllä se työasento ja keskittyminen näkyy oppimistuloksissa.
No joo, lukea ehkä voi monenlaisissa asennoissa, mutta kyllä kirjoitustehtävät pitää suorittaa pöydän ääressä, jos ne haluaa tehdä siististi!
Mun veljelläni oli oma rauhallinen huone, hyvä pöytä ja tuoli jne. Ja raahasi aina ne koulukirjansa keittiön tai olohuoneen pöydän ääreen ja teki läksynsä siinä. Vuodesta toiseen, peruskoulun ekalta aina lukion viimeiselle saakka. Ja ihan mukavasti pärjäsi.