Muita, jotka eivät arvosta sukulaisten kanssa olemista?

omia vanhempia lukuun ottamatta en ole missään tekemisissä sukulaisten kanssa.

Minä en ole missään tekemisissä, mutta vastaan toki puhelimeen, jos soittavat. Ei kiinnosta se porukka ollenkaan.

Minusta se on tärkeää, miten muuten voi olla eri sukupolvien kanssa tekemisissä luonnollisesti? Elämästä tulee kovin yksipuolista, jos on tekemisissä vain oman ikäisten kaverien kanssa.



Ei tutustu eri sukupolvien ajatusmaailmaan, harrastuksiin, musiikkimakuun, ajanvietteeseen, ei kuule sukunsa historiasta omista juurista tai päin vastoin ei pysy nuorisomusiikissa ja nuorison kielessä mukana jne.

Haluan mielelläni tavata sukulaisia. Harmi vaan, suvussa on paljon niitäkin, jotka eivät ole kiinnostuneita sukulaisistaan. Niinpä harvoin kutsutaan häihin tai muuten vain kylään, vaikka itse olen yrittänyt kutsua kaikkia. Jokaisella on silti oikeus elää tavallaan.

Minusta se on tärkeää, miten muuten voi olla eri sukupolvien kanssa tekemisissä luonnollisesti? Elämästä tulee kovin yksipuolista, jos on tekemisissä vain oman ikäisten kaverien kanssa. Ei tutustu eri sukupolvien ajatusmaailmaan, harrastuksiin, musiikkimakuun, ajanvietteeseen, ei kuule sukunsa historiasta omista juurista tai päin vastoin ei pysy nuorisomusiikissa ja nuorison kielessä mukana jne.

kyllähän voi olla eri-ikäisten kanssa tekemississä vaikka ei ole sukua

Ei oikein kiinnosta, kun olemme niin eri maailmoissa. Tekemisissä oleminen ei ole lainkaan luontevaa ja jos jossakin näemme, niin ovat aivan vieraita minulle.

Omien vanhempien kanssa olemme tekemisissä ja sisarusten tietysti, mutta se on aivan eri laatuista mitä muut sukulaiset.

Mulla jo vanhemmat kuolleet ja sisarusten kanssakin pidän tosi vähän yhteyttä. Ei edes joulun toivotuksia laitella. Saatikka tätien, setien ja serkkujen kanssa.



Ei vaan kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Mulla on kaikenikäisiä ystäviä. Juoppojen sukulaisten jorinat eivät sen sijaan kiinnosta paskan vertaa. Siinä on kuule riittävästi tietoa suvun historiasta. :D Muhahaha!!!

oma suku ja perhe on olleet mulle äärimmäisen tärkeitä ennen. Mutta nyt viime vuosina on alkanut tuntumaan, että ehkä en kuulu koko perheeseen. Sukuni on lähinnä vain rasite, haukkuvat lapsiani, minua ja narisevat kun olen niin stressaantunut (mutta eivät kuitenkaan auta lasten kanssa) Joten olen todennut, että turhaa minä heihin aikaani tuhlaan kun saavat minulle vain pahan mielen.

Minusta se on tärkeää, miten muuten voi olla eri sukupolvien kanssa tekemisissä luonnollisesti? Elämästä tulee kovin yksipuolista, jos on tekemisissä vain oman ikäisten kaverien kanssa. Ei tutustu eri sukupolvien ajatusmaailmaan, harrastuksiin, musiikkimakuun, ajanvietteeseen, ei kuule sukunsa historiasta omista juurista tai päin vastoin ei pysy nuorisomusiikissa ja nuorison kielessä mukana jne.

Ei vaan jotenkin kiinnosta, olen aika erakko luonne. Ei ole kavereita, en ole suvun kanssa tekemisissä. Töissä ihmisten kanssa tekemisissä sen verran kun on pakko. Välillä voi kyllä mennä viikkoja etten puhu sanaakaan kellekään.

En tajua miksi pitäisi olla tekemisissä sen takia että ollaan sukua, jos ei ole mitään muuta yhteistä. Sama kun se, etten etsi toisten suomalaisten seuraa ulkomailla (olen asunut kauan pois Suomesta). Ei minua kiinnosta ihmiset sen takia että ne on sukua tai kotoisin samasta maasta kuin minä. Ihmiset kiinnostaa ihan omana itsenään.

Miksi et arvosta sukulaisten kanssa yhdessä oloa?

Minusta se on tärkeää, miten muuten voi olla eri sukupolvien kanssa tekemisissä luonnollisesti? Elämästä tulee kovin yksipuolista, jos on tekemisissä vain oman ikäisten kaverien kanssa. Ei tutustu eri sukupolvien ajatusmaailmaan, harrastuksiin, musiikkimakuun, ajanvietteeseen, ei kuule sukunsa historiasta omista juurista tai päin vastoin ei pysy nuorisomusiikissa ja nuorison kielessä mukana jne.

Sukuni on kuin av-mammat pahimmillaan.

Vain yksi mielipide sallitaan, ihmisiä arvostellaan ulkonäön ja muiden ominaisuuksien sekä varallisuuden mukaan. Käytännössä kaikkia haukutaan sekä selän takana että päin naamaa.

Vaikea semmoisen porukan kanssa on olla tekemisissä luonnollisesti.