Ajattelitko synnärillä, että vauvasi on maailman kaunein?

Mun mielestä vauvat eivät ole kovin kauniita heti synnyttyään. Edes omat vauvat.

Tottakai ajanmittaan aloin tykätä lasteni ulkonäöstä.

Olin aivan huumaantunut vastasyntyneestä, jokaisesta hänen piirteestään.



Jälkikäteen kuvien perusteella ajatukseni olivat kovasti subjektiivisia ;D nyt lapsi on todella suloinen ja ihanan näköinen taapero.

mutta kaikkiin kolmeen rakastuin heti!

Yliaikaisina syntyneet vauvani oli aika ruttuisia, esikoistyttö tosiaan vanhan paapan näköinen ; )

Ei mitään söpöjä isompanakaan vauvana. Kerran tokasin kun joku sanoi tätä kolmosta suloisksi, niin että oli siellä synnärillä suloisempiakin, olisin voinu vaikka vaihtaa ..heh heh, vitsi vitsinä!

Oikeesti niin nätti kuin vaan voi ihmislapsi olla =)

Tyttö oli pienikokoinen, joten pää oli kauniin pyöreä. Raskaus meni kuitenkin lasketun ajan yli, joten lapsen iho oli kaunis ja puhdas. Tyttöäni ihasteli kyllä moni muukin äiti synnärillä ja hoitajatkin sanoivat harvoin näkevänsä yhtä kauniita vastasyntyneitä.

Mielestäni siellä oli paljon söpömpiäkin vauvoja. Omani näytti vähän kummalliselta. Söpö hän ei ollut kuukausiin. Nyt myöhemmin valokuvista katsoessa hän näytti vieläkin rumemmalta kuin silloin tuntui. :D Onneksi ekojen kuukausien ulkonäkö ei ole pysyvä. Eiköhän tuostakin vielä komea tule.

Esikoinen kun syntyi, niin olimme mieheni kanssa aivan ihmeissämme mikä prinsessa sieltä tuli. Nykyään kun ihmiset sanovat, että ihan on äitinsä näköinen niin minun on ollut pakko aloittaa uskomaan että olen kai sitten ihan nätti. Mulla on ollut huono itsetunto ulkonäön suhteen koko aikuisikäni. Mutta tuo tytär antaa jostain syystä mannaa sielulle.



Poika kun saatiin ulos maailmaan, niin häntä ei voinut kauniiksi sanoa. Hän oli suorastaan ruma! Mulla on eräs tosi siro ja kaunis ystävä ja hänen toinen lapsensa oli mielestäni myös ruma ja ihmettelin mielessäni hiljaa asiaa. Mutta nykyisin nämä pikkumiehet ovat kumpikin komeita. Niin se vain aika muuttuu ja vauvat kasvaa ja voivat jopa komistua onneksi:=

Ja edelleen olen sitä mieltä. Katselin yöllä imettäessäni vauvaa ja olin kiitollinen. Maailman Kaunein Vauva oli Minulle suotu. Oli niin söpö kun venytteli herätessä itseään.

Ja niin se kyllä olikin, maailman suloisin nappisilmä tummalla paksulla tukalla.? Äänikin oli niin ihana.



Huonekaverin vauva oli aika ruma, kalju ja vaaleanpunainen. Mutta omathan ne on aina ihanimpia, vaikka minkä näköisiä olisi ;)

Sekin, josta en pysty nyt kirjoittamaan.

Kaikilla tumma, paksu tukka ja ihanan siniset silmät. Osalla myös pitkät, mustat ja kaartuvat ripset.

Ja kuuluipa kerran hoitajakin sanovan toiselle hoitajalle, kun tulin lastenhoitohuoneeseen ja punnitsi meidän vauvaa, että tule nyt katsomaan, kun on nätti.

Meillä toinen poika oli kalju syntyessää ja silloin kaikki vauvat joilla oli hiuksia näyttivät epäsiisteiltä sotkuisine tukkineen:D.Ja oma kalju pienimies niin ihanalta.Toisella pojalla olikin sitten paksu musta tukka syntyessään ja oli maailman ihanin.Ja silloin taas kaljut vauvat näytti "omituisilta".Että kyllä se oma vaan jotenkin oli niin maailman ihanin, ilman hiuksia ja hiusten kanssa

Enemmän ne näyttää sellasilta vanhoilta pieniltä ryppyisiltä ukoilta. Mutta maailman ihanimpia ne on olleelleet kaikki kolme kuitenkin :-)

Tai siis en verrannut vauvaa muihin näkemiini, en ajatellut, että "minun vauvani on kaunein kaikista". Missä kohtaa näiden ajatusten pitäisi tulla mieleen?



Vauvan nähdessäni olin onnellinen ja helpottunut, että synnytys oli ohi. Oli ihana saada oma rakas vauva rinnalle, ihan viereen, suojeltavaksi kaikelta. Oli ihana katsoa vauvaa ja todeta, että se näyttää ihan meidän omalta, juuri siltä miltä pitikin.



Mutta sellaisia ajatuksia, että "vauvani on maailman kaunein" ei tullut. Se tuli mieleen, että vauvani on maailman rakkain ja ihanin pieni tuhisija.

nähnyt synnärillä kauheasti muita vauvoja, enkä muista. Mutta kun aloin käymään vauvahierontaryhmässä kun vauvani oli 6vkoa, mietin siellä ihan tosissani että harmittaakohan muita äitejä, kun mun vauva on suloisin? Oletin siis että muidenkin mielestä minun vauva on kaunein :D

Mutta maailman suloisin, ihmeellisin ja kurttuisin olento kyllä. Myöhemmin vauvoina olen katsellut poikiani että kylläpäs ovatkin kauniita ja niin täydellisiä. Mutta se riippuu aina omasta mielentilasta, ei ne aina ole varmaan muihin verrattuina sen kauniimpia, itse vaan välillä herkistyn.

Ja niin se kyllä olikin, maailman suloisin nappisilmä tummalla paksulla tukalla.? Äänikin oli niin ihana.

Huonekaverin vauva oli aika ruma, kalju ja vaaleanpunainen. Mutta omathan ne on aina ihanimpia, vaikka minkä näköisiä olisi ;)

Huonekaveri puolestaan luultavasti ajatteli juuri synnyttäneensä sen Maailman Kauneimman Vauvan, ja piti hiljaa mielessään sinun vauvaasi aika rumana. :D

Niinhän sen kuuluu mennäkin.