Miksi lapsettomuushoitoja hävetään?
Miksi ne koetaan vieläkin häpeällisiksi ja asiaa salaillaan, ettei vaan kukaan saa tietää jos on hoidoissa joutunut käymään?
Kommentit (35)
sairastaisitte esimerkiksi syöpää? Voihan sitäkin pitää merkkinä huonoista geeneistä ja ajatella että mitä ne ystävätkin tästä ajattelevat jos tietäisivät.
Eikös kannattais harkita kenen kanssa kaveeraa ja kenen ei?
Itse puhuimme ihan avoimesti toiveesta saada lapsia ja siitä, että se ei ole helppoa. Kun aloitimme hoidot, kerroimme siitäkin heti avoimesti. Olis ollut kamalaa elää salailun kanssa. Mierrellä ja kaarrella miksi ei nyt ota viiniä illanistujaisissa, miksi pitää käydä siellä ja täällä mut ei voi kertoa miksi.
No mun ystävät ovatkin fiksuja ja empaattisia. Ihanaa kun pystyi itkemään epäonnistumisia ystävienkin kanssa ja iloitsemaan sitten kun onnistui.
ilman vanhempia.Ei ollut ketään joka olisi minut halunnut omaksi lapsekseen.Isäni sairastui skitsofreniaan ja äitini hylkäsi minut.
Lähipiirissäni oli pariskunta joka halusi biologisen lapsen eivätkä onnistuneet ja se oli sitten maailman suurin suru jota kaikki kävivät itkemässä heidän kanssaan.Katselin siinä pikkutyttönä vieressä että miksi ette voisi ottaa minua.Ai niin,en ole "biologinen lapsi". Kasvoin sukulaisten nurkissa kun minusta saatiin työntekijä taloon ja yhteiskunnan rahaa. 18 vuotiaana kun rahantulo loppui lensin ulos.Isäni omaisuuden takia mitään sosiaalitukia ei herunnut, ei edes kämppää.isä oli ulkomailla mielisairaalassa.
Minusta tuolainen ylenmääräinen lapsettomuuden hoito on hyvin itsekästä ja sairasta.Kaikkea ei voi saada, ei lasta tai ei vanhempia.Mistä saisi tukea vanhemmattomuudesta kärsivä.
Kaksi pahaako sitten tekisi yhden hyvän?
Luuletko, että lapsettomat voivat vain valita lapsia surkeista oloista itselleen?
Ongelma ei ole itse lapsettomuus vaan tunne siitä että ei ole täydellinen eikä voi saada haluamaansa.Jotkut asiat vaan pitää hyväksyä.Lapseton ei ole menettänyt mitään. Lapsia voi adoptoida mutta vanhempia ei. Lapsettomuus ei tarvitse siis mitään hoitoa. Hoito tosin on erittäin hyvää ja tuottoisaa liiketoimintaa joten ihmisiä oikein kannustetaan kalliisiin hoitoihin.
Se että jollain ei ole vanhempia ei tuo kellekään liiketoimintaa. Siksi tämä nurinkurinen maailma ei välitä.Raha ratkaisee.
on luotu ulkoapäin. Lapsettomuushoitoja kauppaavat tahot oikein viljelevät informaatiota siitä että kuinka tuskallista on jäädä ilman lasta. Tehdään kirjoja ja dokumentteja aiheesta.Sitten päästään kehumaan että kyllä meidän firman hoidoilla tehdään sinustakin äiti.
Uskokaa vaan, liikemiesten luomaa harhaa koko juttu.
Lapsia edelleenkin saadaan eikä tehdä tai hankita.
joku on asiasta erimieltä.
En tiennyt että saa olla vain yhtä mieltä.
Lisäksi sinä "sonta" kommentteinesi et ole kertonut mitään omasta näkemyksestäsi. Olisi oikein mukava kuulla.
on kummallista kyseenalaistaa biologisen lapsen tarvetta, ja erityisen kummallista kyseenalaistaa se vain tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien kohdalla. Ihan yhtä lailla kuka tahansa pari voisi sitten jättää lapsentekoyritykset kokonaan väliin ja adoptoida.
Biologisen jälkeläisen saamisen tarve on hyvin perustavaa laatua ja syvällä ihmisessä. Lisäksi on ihanaa yhdistää geeninsä rakkaansa kanssa, ja nähdä, millaisia lopputuloksia tulee.
Oletteko oikeasti koskaan miettineet adoptiota? Se maksaa kymmeniä tuhansia, kestää vuosia, ja kaikki eivät täytä kriteereitä. Jopa diabetes voi olla adoptiovanhemmuuden estävä sairaus!
Raskauden, synnytyksen ja imetyksen kokeminen on monelle lapsesta haaveilevalle merkittävä juttu. Lisäksi adoptiolapsista ei koskaan tiedä, onko bioäiti vetänyt viinaa tai huumeita raskausaikana, ja mitä vaurioita varhaislapsuuden hylkäyskokemukset ja lastenkodissa olo ovat aiheuttaneet. Eikö olisi aika houkutteleva vaihtoehto odottaa ja synnyttää itse oma lapsensa ja tarjota lapselle alusta asti niin hyvää hoitoa kuin mahdollista?
sitten mennään hoitoihin, KUKA haluaa sanoa, että on maho, tai miehellä ei ole hyviä siittiöitä?
Ihme, jos lapsettomuudesta ylpeiltäisiin...
vaihtoehdot on tasan häpeäminen tai ylpeily.
Lapsettomuus on nykyään niiin yleistä, että jokainen tuntee useampiakin lapsettomuudesta kärsiviä. Meillä esim. molempien vanhempien yksi sisarus kärsii lapsettomuudesta, kumpikaan ei ole sitä lasta edes vielä saanut, vaikka 10 vuotta asiaa jo takana.
Mä en koskaan utele asiasta mitään, en anna ohjeita tms. mutta tsemppaan, jos asia tulee puheeksi.
Enkä näe, että siinä ikinä olisi mitään hävettävää.
voi lisääntyä! Ja mikä onni, että sinun lapsesi ei maksa yhteiskunnallesi pennin penniä!
terv. puolestasi onnellinen
ps. lapsettomuushoidot maksetaan yleensä aina omasta pussista yksityisellä.
haukkua toisia ihmisiä ominaisuudesta, joille he eivät voi mitään. Ja ylpeillä omasta ominaisuudestaan, jolle niinikään ei voi yhtään mitään.
Mutta jos niitä todellisia itse saavutettuja ansioita ei ole, niin johonkin on pakko tarrautua. Ymmärrän sen, esim nro 15 on hyvä esimerkki tästä.
Eikös kannattais harkita kenen kanssa kaveeraa ja kenen ei? Itse puhuimme ihan avoimesti toiveesta saada lapsia ja siitä, että se ei ole helppoa. Kun aloitimme hoidot, kerroimme siitäkin heti avoimesti. Olis ollut kamalaa elää salailun kanssa. Mierrellä ja kaarrella miksi ei nyt ota viiniä illanistujaisissa, miksi pitää käydä siellä ja täällä mut ei voi kertoa miksi. No mun ystävät ovatkin fiksuja ja empaattisia. Ihanaa kun pystyi itkemään epäonnistumisia ystävienkin kanssa ja iloitsemaan sitten kun onnistui.
Mulla epäempaattinen äiti jolle ei voi puhua koska kommentit voivat olla mitä vaan...
ja gynekologin tarkastuksissa ja tavallisellakin lääkärillä, joten en koe, että minulle tehdyt inseminaatiot, IVF ja PAS olisivat sen kummempia lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Pidän moukkamaisena sitä, joka niitä taivastelee. Toki jokainen saa itse tykönään päättää, kertooko ja kenelle kertoo, mutta jos joku minulle niitä hoitoja alkaa IRL taivastella, niin sen ihmisen kanssa en kamalasti välitä enää olla tekemisissä. Moukka mikä moukka.
niin varmasti olisivat suhtautuneet eri tavalla ja lopettaneet tuollaiset kyselyt. Miksi ystävien tuki ei ole tärkeää lapsettomuuden kohdatessa?