Mies ei huomioi enää

Paljonko vauva vie sinun tai miehesi aikaa?



Avuksi ei ole muuta tarjolla kuin puhuminen asiasta.

Joutuuko hän hoitamaan vauvaan paljon? Heräilemään öisin? Vai oletko sä ihan tukkapystyssä ja vihaisena hänen tullessaan kotiin?

En syytä vauvaa enkä vaihtaisi häntä mihinkään, ikinä, kuvittelen vain ainakin että muutos tapahtui vauvan syntymän aikoihin. Olen laittautunutkin joka päivä vauvan syntymän jälkeen, en kulje vanhoissa verkkareissa. :D Mielestäni rakkautta vain pitäisi riittää yhtä paljon sekä lapselle, että puolisolle, toisen huomion ei pitäisi pitkässä juoksussa olla toiselta pois. Aivan aluksi toki asiat hieman muuttuvat, sen ymmärrän ja siihen varauduinkin. Puhuimme asiasta jo ennen lapsen syntymää ja olimme yhtä mieltä siitä, että toista ei unohdeta kun on romantiikka ja "alun huuma" saatu jo näin monta vuotta säilytettyä.



Kyllä mies minua yhä rakastaa, mutta huomiointi on minimissä. Välillä tuntuu melkein siltä, että mies kuvittelee huomioivansa kovastikin, mutta huomiota saa vain vauva. Olen yrittänyt olla nalkuttamatta asiasta, mutta välillä on ollut pakko yrittää puhua tästä miehelle kun se kerran vaivaa ja surettaa. Olen ollut tämän ensimmäisen vuoden aikana todella hormonien vietävissä välillä ja sen vuoksi välillä kiukkuinenkin, mutta monet kai ovat. Ja olen ollut aiemminkin romanttisuuden lisäksi temperamenttinen luonne ja pyydellyt nytkin kyllä kiivastumisiani anteeksi.



Haluaisin uskoa, että tilanne vielä paranee, mutta pelottaa. Toisen huomioiminen vaatisi vielä enemmän panostusta mielestäni nyt, ei se aina tule aivan itsestään. Etenkin, kun niitä kauniita sanoja ei arjessa juuri ole.



-Ap

Kokemuksia kenelläkään?

Kokemuksia kenelläkään?

tosi kiihkeää ja huomioitiin toisiamme vielä toisenkin lapsen jälkeen, mutta kun kolmas syntyi, niin lopahti.

Vuosikausia itkin ja juttelin asiasta miehelle ja sitten aivan yht'äkkiä, tänä vuonna hän muuttui. Olen kuin uudestaan rakastunut. Harkitsin niin kauan eroa ja nyt hän on taas entisensä. Itse hän ei tiedä syytä aikaisempaan käytökseen, mutta sanoo, että on ihanaa, kun mä olen nykyään niin hymyileväinen ja iloinen. Sanoinkin tässä yhtenä iltana hänelle, että tää mun iloisuus on täysin hänen aikaansaannostaan.

Ehkä miehillekin vain tulee vaisuja kausia, meillä se tosin kesti kohtuuttoman kauan, mutta olen äärettömän onnellinen, että jaksoin sinnitellä.

ap.



ainoastana miehelläsi on vastaus tähän kaikkeen.

Joutuuko hän hoitamaan vauvaan paljon? Heräilemään öisin? Vai oletko sä ihan tukkapystyssä ja vihaisena hänen tullessaan kotiin?

no onko se nyt ihan hirveää jos mieskin joutuu osallistumaan lapsen hoitoon? ja entä sitten jos on tukka pystyssä kotiin tultaessa? mulla oli kuule monet kerrat tukka pystyssä äitiyslomalla ja silti mun mies jaksoi aina muistuttaa, miten kaunis ja ihana olen...

aplle tsempit...aika saattaa auttaa tohon asiaan. Puhuminen myös kannattaa!

että jos vaimo on tosi väsynyt lasten hoidosta, niin vaikka hän itse ei sitä välttämättä huomaakaan, niin saattaa suhtautua asioihin negatiivisesti, olla haluton tekemään asioita mistä ennen nautti ja taas jos mies hoitaa paljon vauvaa, niin hän voi väsymyksen kautta oireilla noin. En mä mitään pahaa tarkoittanut. Mä meinaan olen ollut joskus juuri sellainen kamala verkkarihousu, joka ei ole edes kerinnyt kampaamaan hiuksiaan. =)

Kiitos tsempeistä! Aivan ihana kuulla, 7, sinun tarinasi! :) Antoi toivoa ja olen todella onnellinen puolestasi! Ehkä meilläkin voi vielä käydä noin. Ei sitä välttämättä aina voi keksiäkään ehkä mistä tuollainen hiljainen kausi voi johtua, voi varmaan olla monia syitä. Rankkaa kyllä pitkään odottaa, että muuttuuko tilanne ja mielestäni vaimoa pitäisi huomioida (siis kuten miestäkin, mutta niin olen tehnyt) vaikka olisi väsynytkin itse tai vaikka vaimo olisi tukka pystyssä tms. kuten joku (sori en muista nyt sun numeroa!) sanoi. Siten kai suhde voi paremmin ja on vahva yhä silloinkin, kun ns. vauvaelämä tasaantuu. Muuten kai helposti suhde muuttuu eikä toista tunne enää, kun aikaa toiselle olisi taas enemmän. Tai jotain tuollaista. Väsymyskin on helpompi jaksaa, kun se tehdään yhdessä toista entiseen tapaan huomioiden. Haluan olla äidin roolin lisäksi yhä yhtä paljon myös rakas, ihana nainen miehelleni.



Sinänsä minulla on kovasti halua yrittää, kun se ihana rakkaushuomioiminen on saatu kuitenkin jo niin pitkään säilytettyä. Kaikilla pareilla, mitä olen asiasta kavereiden kanssa yleisellä tasolla keskustellut, ei tuollaista romantiikkaa ole suhteessa aivan alun jälkeen ollutkaan oli lapsia tai ei. Mutta kun meillä on ja kun siihen on tottunut! Kun tietää, että se on meillä mahdollista ja että molemmat ovat pohjimmiltaan sen luonteisia. Joku varmaan ymmärtää, mitä tarkoitan.



10, selvennän vielä varmuuden vuoksi, että minusta siis verkkareissa ei ole mitään vikaa! :) Se oli vain stereotypinen kärjistys, eikä minusta pienen lapsen äidillä sinänsä ole velvollisuuttakaan joka päivä laittautua. Itse vain teen sen siksi, koska pidän silloin itsestäni enemmän. Varsinkin, kun olen ollut tämän vuoden aikana välillä masentunutkin, hormonit vaikuttavat minuun todella voimakkaasti.



-Ap