Olen raskaana enkä ymmärrä miksi raskautta ihannoidaan.

raskaana oloa. Mulla tosin oli ihan normiraskaus, ei mitään ongelmia. Mutta se oli vaan jotenkin niin ikävää. Maha ei onneksi ollut iso kuin vasta viimeisessä kuukaudessa. En vain tykännyt yhtään. Nyt harkitaan yritetäänkö edes toista, koska raskaana olo on niin epämiellyttävää.

Minulla ainakin loppua kohden muuttunut miellyttävämmäksi tämä raskaana olo :)



Alkuraskauden pahoinvointi oli välillä raskasta. Alkuun oli myös kauhea stressi päällä elämäntilanteesta yms, vaikka raskaus sujuikin hyvin. Sitten kun ymmärsi ettei asioihin voi vaikuttaa, vain ainoastaan omaan oloonsa, niin lakkailin stressailemasta turhia ja aloin nauttimaan raskaudesta ja asiat vähän niinkuin luonnostaan järjestyivät.



Mutta asiaan:

Parasta on kun tuntee kuinka lapsi potkii ja möyrii mahassa. Ja paranee loppua kohden kun tuntee paremmin liikkeet niin ei tarvitse huolehtia kun ei kuulu mitään.



Kun maha alkaa olemaan niin näkyvä että kaikki näkee että olet raskaana, tulee tutut ja tuntemattomat ihmiset herkästi juttelemaan. Ja kuka nyt ei haluaisi itsestään puhua.



Lähentyy ystävien kanssa joilla jo lapsia.



Kun vauvan tulo alkaa tuntua todelliselta, ja sen on sisäistänyt aukeaa ihan uusi maailma. Millaista on perhe-elämä, millainen äiti tulee olemaan jne.. Vaikea pukea sanoiksi..



Ihmiset kantaa painavat kassit ja pitää ovia auki.



Saa luvan kanssa hieman lihoakin, ja kaikki vaan sanoo että näytät upealta.



Pääsee miettimään vauvan nimeä ja kummeja ja ostelee vauvantavaroita ja -vaatteita.



Laitoin vain jotain esimerkkejä mitä itse on huomannut ja ajatellut tässä raskaana ollessaan, vaikka pikkujuttujahan monet olivat. Alkuraskaudessa en itse ainakaan osannut nauttia raskaudesta samoin mitä lopussa. Mulla se ainakin johtuu siitä, että vauvan olemassa olo on loppuraskaudessa niin paljon konkreettisempi ja todellisempi.



Että toivoa on ja tsemppiä odotukseen!

raskauden ihannointia. Ja inhoan sitä, että niistä raskauden huonoista puolista vaietaan. Mulla alkuraskaus oli pahoinvointia ja masennusta. Nyt olen puolivälissä ja mieliala parempi. Jo olemassaoleva ihosairaus pahentui heti alkuraskaudessa, edelleen vaikeaa. Lisäksi ollut ahdistusta, ummetusta, muuten vaan vaikea olo. En pidä painonnoususta enkä kasvavasta vatsasta. Ja kyllä, raskaus on toivottu ja odotan kovasti vauvan syntymää. Tämä raskaana oleminen on vain ihan perseestä.

No kuule, raskauden hyvä puoli on se että sun käsiisi lasketaan ELÄMÄ. Siis uusi, armosi varassa ponnistava ihmisyksilö. Saat mahdollisuuden itse kasvaa, muuttua vanhemmaksi, osaksi sukupolvien ketjua, saat vastuullesi kasvattaa ihmiselle siivet ja juuret. Kyllähän joku voi raskaudenkin ottaa prinsessaleikkinä, mutta kyseessä on elämän päätarkoitus, suvun jatkaminen ja vaaliminen. Raskauden ihme on paljon suurempi kuin se sun oma pikku napasi. Kaikki eivät saa noita ihmeitä kokea vaan jäävät sukunsa viimeiseksi, jäävät vaille kaikkea sitä mitä lapsi antaa ja mihin haastaa. Elävänä syntyvä lapsi on ihme, ei itsestäänselvyys. Ja sinä saat kokea kaiken tuon. Toimia välikappaleena ihmeelle.

Se vielä piti sanomani että saat kokea kaiken tuon Suomessa, hyvän terveydenhuollon ja neuvolan tuen piirissä. jos lapsen isä osoittautuu idiottiksi, saat tukea siihenkin että selviät lapsen kanssa yksin. Vähän suhteellisuudentajua, niin kyllä se siitä paremmaksi muuttuu.

Miten niin ihannoidaan? En minä ainakaan ole koskaan ajatellut, että raskautta jotenkin ihannoitaisiin, ihan normaali elämään kuuluva asia.

t. 2:n äiti

Ihan kauhea raskaus on ollut tämä nykyinen. Masennus, pahoivointi, useampi oksennustauti samaten flunssaa on pukannut usein. Alkoi helpottaa raskausviikolla 18 kunnes anemia iski.

Esikoisen raskaus oli todella helppo ja sitä voisi vaikka ihannoida tähän nykyiseen verrattuna :).

Miksi kaverit kommentoi, että voi kun itsekin saisi olla taas raskaana ja täälläkin on näitä aloituksia, joissa joku haikailee raskaana olemisen perään? Haluaisin oikeesti ymmärtää, niin ehkä voisin nauttia tästä omastakin raskaudesta enemmän! Tähän asti (rv 18) tämä raskaus (olen siis ekaa kertaa raskaana) on mennyt niin, että n. rv 12 asti olin aivan järkyttävän väsynyt, oksetti koko ajan ja hormonit pisti mielen jotenkin apeaksi. Lisäksi tietty keskenmenon pelko, vuosin verta välillä. Tuon jälkeen alkoi flunssakierre, en yleensä ole koskaan kipeenä ja nyt raskaana ollessa näköjään saan kaikki pöpöt. Lisäksi migreeni tulee paljon useemmin nyt raskauden aikana kuin yleensä. Mielialakaan ei ole ihan normaali, alan itkeä ihan mitättömistä asioista, tiuskin miehelle ja olen usein ahdistunut. Maha ei ole kasvanut yhtään vielä eikä liikkeitäkään tunnu kuin satunnaisesti, joten edelleen vaivaa myös epävarmuus raskauden jatkumisesta. Myös väsymys vaivaa ja öisin nukun huonosti. Mitähän seuraavaksi? :)

Ja lapsi on todella toivottu ja haluttu, siitä ei ole kyse.

Mitkä siis ne raskauden hyvät puolet on? Alkaako ne vasta puolivälin jälkeen?

normaaleita raskauksia ja varsinkin ekassa voin todella loistavasti, toisessa ainut vaiva oli järkyttävät liitoskivut rv 20 eteenpäin eli en pystynyt enää käydä kävelyllä ja jalkojen nostelu ilman käsiä oli erittäin hankalaa...



Mutta, tämä kolmas, jos eka olisi ollut tälläinen niin oisin kylä harkinnut teenkö toista laisinkaan... tai no, ei tämä nyt niin kamalaa ole mutta pahoinvoiti, väsymys, päänsärky, jalkojen särky yms...



Vatsa koko ajan kipeä, supistuksia, verenvuotoa ekat 10 viikkoa ja siitä kauhea stressi kun ei päässyt minnekään tutkimuksiin kun ei ollut kipuja...



Nyt rv 23 ja väsymystä eitällä hetkellä ole niin paljoa mutta nyt tullut uusi oire, ei voi maata selällään eikä edes kyöjellään kauaa kun tuntuu että tulee paine päähän ja se räjähtää kohta???



En tiedä painaako joku jonnekin sitten niin ettei happi kulje noissa asennoissa kunnolla päähän...



Kunto aivan älyttömän huono vaikka käyn säännöllisesti kävlyllä mutta esim rapujen nouseminnen on todella hengästyttävää yms yms yms



joka tapauksessa ÄRSYTTÄVÄÄ!!!!

Mä olen raskaana rv 19+ jotain ja tämä on ihanaa. Alussa väsytti, mutta pahoinvointia ei ollut. Tuossa rv 15 kieppeillä väsymyskin katosi ja voin tosi hyvin. Masu on todella kaunis, iso, ihana :) Iho ja hiukset hyvässä kunnossa, olen tosi "säteilevän" näköinen.



Liikkeitä ei vielä tunnu, mutta enpä jaksa siitä stressata, ne tuntuu sitten ajallaan :)



Tämä on minulle kolmas raskaus (ja viimeinen!) ja vasta nyt osaan nauttia.

että ei ole kukoistava fiilis vaan valittaa vaivoistaan. Äitikin kuunteli ihmeissään mun valitusta kommentoiden "mä ainakin olin raskausaikana elämäni kunnossa". Mutta siltikin, vaikka näitä vaivoja ei olisi, niin en silti ymmärrä, miten raskaana olo voi viedä voiton normaalista olotilasta? Kyllähän useimmilla ainakin väsymystä on, ei varmaan jaksa liikkua samaan tapaan kuin ennen, joutuu kyttäämään syömisiään ja juomisiaan, pelkäämään keskenmenoa ja kohtukuolemaa...



Kukaan ei ole vielä vastannut varsinaiseen kysymykseen, eli miksi raskausaikaa ihannoidaan?!



Haluaisin oikeasti ymmärtää, koska uskon että se vois parantaa omaa (henkistä) olotilaa, jos vois yrittää keskittyä niihin raskauden hyviin puoliin, kun tietäis mitä ne on :)



ap

Toinen raskaus menossa viikolla 32, ja toivon vain että aika menisi nopeasti ja vauva syntyisi. Tämä raskaus ei edes ole ollut yhtä kamala kuin eka, mutta en kyllä tästä olotilasta nautikaan. Jos joskus erehdyn haluamaan kolmannen lapsen, niin se todellakin adoptoidaan. Raskaana en halua olla enää ikinä.

ihmiset ja raskaudet on erilaisia. Mä itse rakastin raskaana oloa. Ei ollut kremppoja eikä mitään.



Kaverini inhosi jokaista hetkeä, voi huonosti ja kärsi kivuista. Mä rakastin sitä että masu alkoi kasvaa. Tunsi potkut ja pikkuihminen elämöi. Sai kuvitella millainenkohan vauva meille tulee. Totta kai pelkäsin keskenmenoa ja kohtukuolemaa etc. MUTTA lopeta heti keskustelupalstojen lukeminen niitä koskien. Lietsoo vain turhia pelkoja.



Sitä miksi sitä ihannoidaan, niin liittyisikö jotenkin uuteen elämään.

Kolmas oli vaikea raskaus, ei mitään hengenvaaraa kummallakaan mutta sain varmaan kaikki oireet mitä vaan voi olla.



Mä en ole ikinä tykännyt olla raskaana, en edes kahden ekan lapsen kohdalla. On kivojakin puolia, ultrat ja ensi potkut, mutta siihen se melkein jääkin. Parasta raskaudessa on mielestäni se että siitä pääsee eroon ja saa vauvan palkaksi.

Miks sanotaan et raskaudessa on enemmän hyviä kuin huonoja puolia ei silti esim googlaamalla "raskauden hyvät puolet" tulee vain linkkejä siitä miten paskaa kaikki on? Voisko joku ny sanoo ees jotain positiivista?!

kai sitä raskautta ihannoidaan siksi että sitte syntyy laåsia. Sitäpaitsi aika kultaa muistot. Ainakin mun kohalla. Oikeesti tämä on ihan perseestä alusta loppuu , onneks enää muutama viikko jälellä.

Mulla on paha migreeni ja raskaana ei voinut käyttää siihen tehoavaa lääkettä. Jatkuva kamala närästys.

Häpyliitoskipu esti kävelyn.

Silti minusta raskaana olo oli mukavaa.

En minäkään ymmärrä. Olen viikolla 24 ja kaikki potkut ja möyryäminen ärsyttää. Yritän nukahtaa ja aina alkaa ikävä möyryäminen, samoin kokouksissa kun pitäisi keskittyä. Liikunta jää jokaisella yrityksellä puolitiehen supistuksien vuoksi, todella ärsyttävää. 

En keksi mitään mikä raskaana olossa olisi hyvää. Pelkkä rasite kropalle ja normaalille elämälle.

Olen viikolla 32 ja kyllä tämä on ollut elämäni ihaninta aikaa, voin rehellisesti sanoa! Olen ollut sikäli onnekas, etten ole kärsinyt pahoinvoinnista tms. hankalista oireista. Alkuraskaudessa olin tavallista väsyneempi 2-3 ekaa kuukautta, mutta onneksi silloin oli kesä ja valo antoi energiaa, töissä oli tosi hiljaista ja pidin 5 viikon kesäloman. Nyt tämä syksy on ollut ihanaa ja energistä aikaa, olen pystynyt liikkumaan koko raskauden ajan lähes normaalisti, vasta nyt alkaa maha olla hiukan tiellä ja olen saanut pieniä liitoskipuja välillä. Luulen myös että välillä saan ns. harjoitussupistuksia. En kuitenkaan ole antanut noiden häiritä, koska olo on muuten ollut mitä mainioin. Painoa ei ole tullut kuin vähän, turvotusta ei lainkaan. Iho ja hiukset ovat olleet loistavassa kunnossa koko raskauden ja näytän muutenkin mielestäni tosi hehkeältä. En ole saanut myöskään raskausarpia, suonikohjuja tms. En myöskään närästystä tai ummetusta.

Olen tosi onnellinen siitä, että olen ollut näin onnekas. Ymmärrän etteivät kaikki ole ja olen ap:n puolesta tosi pahoillani...

Mä en keksi mitään hyvää raskaana olemisesta vaikka olen ollut sitä kolme kertaa...ihan yhtä painajaista oli koko aika YÖK! Välttämätön paha jotta sai lapsen.

aiva vitu hirviää rv 15 ja voisin laittaa masun ja hormoonit hetkeksi hyllylle ja palata tähän ku oon saanu nukuttua ja syötyä :'( en tee toista vaikka ison perheen halusinki!

nooh katotaa parin vuojen päästä :/