Kiusaajan ja kiusatun kohtaaminen vuosien jälkeen

Olin aika pahastikin kiusattu aikanaan.

Ei mulla nykyisin ole mitään tunteita näitä ihmisiä kohtaan. Olen päässyt yli ja jatkanut elämääni, koska järkeilin että se on viisainta - jos antaisin kiusaajien vaikuttaa loppuelämääni, olisin antanut heidän voittaa. Olen nähnyt heitä kadulla, kaupassa, työkuvioissa, eikä mitään tavanomaisesta poikkeavaa reaktiota kummaltakaan osapuolelta.

En ajattele mitään. Tervehdin kun vastaan tulevat. Osa on pyytänyt anteeksi myöhemmin, monesti humalaisen tunnustuksia ollut, että nolottaa kun sinua kiusattiin. En ole katkera kenellekään. Lapsiahan hekin olivat. Lähinnä syytän aikuisia, opettajien olisi pitänyt puuttua kun näkivät mitä tapahtui.

Luulin vuosia, että käänsin huonot kokemukset voitoksi. Mutta omien lasten myötä haavat ovat auenneet. Pelkään lasteni puolesta, että tulevat kiusatuksi kun tiedän miten p..kaa kiusatun elämä voi olla. Mutta omille kiusaajilleni en ole enää vihainen.

Minua kiusattiin 6. luokasta eteenpäin aktiivisesti 9. luokan loppuun. Silloin varsinaiset kiusaajat meni eri kouluihin kuin minä. Lukiossa sitten jatkui "kiusaaminen" syrjimisenä. Nämä "suositut" ei ottanut ryhmätöihin mukaan, naureskeli salaa, ei ollut menemistä edes koulun bileisiin... Olen aktiivisesti vältellyt kiusaajiani. Kun olen heidän kuulumisiaan saanut kuulla, heillä on mennyt todella huonosti. Moni tuli isäksi jo 15v. eikä ottanut lapsesta mitään vastuuta. Ilmeisesti nyt vanhemmiten ovat saaneet jonkinnäköiset välit solmittua jälkikasvuunsa. Baarissa olen vältellyt porukkaa koska tiedän että sieltä voisi tulla kommenttia känniläisen suulla. En välitä tietää millaista. Anteeksipyynnöt eivät kiinnosta ja julkinen nöyryytys vielä vähemmän. Sen sijaan sain kuulla ystävältäni, joka oli jo kouluaikoina kaverini ja myöskin hieman syrjitty tällaista: oli päätynyt pahimman kiusaajan kanssa samoille jatkoille. Siellä tää kiusaaja oli ihmetellyt miten kaverini "ei ole enää niin ruma" ja "suostuisiko panemaan". Kaverini häipyi paikalta aika vikkelään ja myöhemmin olen kuullut että kys. miekkonen on huumehörhö. Käyttää piriä ja vaikka mitä mömmöjä. En kaipaa anteeksipyyntöä kun tiedän että hänellä menee huonosti. Karma is a bitch.

Mulla kans kokemus ettei suostu käsittelemään ongelmiaan ja ei tiedosta käytöstään. Kymmeneen vuoteen en ollut tyyppiä nähnyt, sit baarissa näin. Sama läppä jatkui siitä mihin jäi yläasteelta. Totesin että nyt riitti. Nappasin kaveria niskasta tiukasti ja kysyin muistaako millainen kusipää oli ja on edelleen... Maksaako kenties osan terapioista joita käyn edelleen? Säälittävä tapaus. Toivon että miettii omia motiivejaan ja mikä on itsessä vikana seuraavat 10 vuotta. 

Olen kuin en tuntisikaan, koska luulin että välimme ovat ok, mutta kiusaajallani silti jäi ilmeisesti jotain hampaankoloon.

Kiusaaja tuli kerran baarissa grindaamaan taakseni, ja siis ihan tunnisti minut. Mietin että onko sekin jotain pilkkaa mutta sitten tajusin ettei se ääliö edes varmaan ymmärrä että kiusasi minua monta vuotta putkeen. Siis lähinnä nimittelystä ja jatkuvasta pilkasta oli kyse. Jotain tavaroiden 'varastelua' tapahtui myös, siis että tunnilla reppuni katosi paikaltani kun kävin taululla ja sitä sai sitten etsiä tai vaihtoehtoisesti katsoa kun tavaroitani heiteltiin kiusaajien välillä. Kutsuivat minua myös erään seksilelun nimellä. En ikinä tehnyt mitään ilmoitusta sillä en silloin ymmärtänyt että ei-väkivaltainen kiusaaminen on tarpeeksi pahaa. Ja myöskin häpesin ja paljon.

Kaikki kiusaajani ovat muuten todella menestyneitä elämässä, minä en.