Kuinka monilapsisen perheenäidin näkemyksiin alat jo luottaa?

vaan äidin puheet ja teot.



Mutta nelilapsisten äitejä karsastan, sori :)

joiden lapsilla selvästi samankaltainen luonne kuin omillani. Saa olla ihan yksilapsinenkin (itsellä 3), mutta jos lapsi selvästi erityyppinen, ei samat metodit uppoa.



Tuttavapiirissä neljän lapsen ja viiden lapsen äidit ja heillä taatusti eri tyyli kotona. Toisen lapset pääsääntöisesti olleet vailla uhmaa, muttei koulussa mitään älykköjä. Toisella fiksuja, mutta osa myös vaikeita tapauksia (ulkopuolisen silmin adhd-tyyppisiä). Ihan eri juttuja näiltä kyselen.



Ja he ihmettelevät minun lasteni ominaisuuksia tyyliin "että voiko lapsi noinkin tehdä, ahaa". Ei tässä mitään guruja olla kuin omien kokemusten osalta.



Kun omat olivat pieniä, mielellään tenttasin kaikkia, joilla vanhempia lapsia, ihan mielenkiinnosta, että mitä voi olla edessä. Jotain olikin ja jotain meni omien kanssa aivan toisin.

äideistä "vain" kasa poikia ja hän itse sanoo, ettei älyä tytöistä mitään, ovat ihan mystistä porukkaa hänelle. Ihan hyvällä sanoo siis, itsellä kun on molempia.



Että enpä häneltä tyttöjen kasvatusvinkkejä lähtisi kyselemään sen syvemmin.

vaikka tiedänkin olevani väärässä.



Yleensähän neuvot on muotoa, että lasten kanssa pitää tehdä näin. Ja jos kysyt miksi, niin vastausta ei tule.



Voi toki kysyä yksittäistä asiaa, kuten miten lasta rohkaisisi esim. sukeltamaan, mutta samalla tiedosta, ettei niksi välttämättä toimi, vaikka se olisi toiminut jo neljän tai viiden kanssa. Mutta ideoita toki voi saada.

helpoista että vaativista lapsista.

vaikuta. Huonoimmin lapsiaan olen nähnyt kohtelevan juuri sen tolkuttoman määrän lapsia maailmaan pukanneen, laiskan, itsekkään äidin, jonka lapset hoitivat keskenään toisensa. Kyllä se on ihmisen korvien välissä- myöskään ammatilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä- melkein tuntuu että mitä enemmän tietoa sen vähemmän viisautta.

vaan ennemminkin arvomaailmalla ja kasvatusnäkemyksillä -- lapsentahtisuuteen uskovan on turha kysellä superrytmittäjältä yms. Paras sparraajani kasvatusasioissa on fiksu ja empaattinen kahden äiti, eniten karsastan tuttavapiirin neljän lapsen äitiä. Yhden yksilapsisen erheen kanssa myös keskustellaan paljon kun lapset saman ikäisiä ja samoista asioista kiinnostuneita. Itselläni on 3 jälkeläistä :)

En mielelläni edes keskustele lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista muiden kuin mieheni kanssa.

että ymmärtää, että lapset ovat yksilöitä, ja ei ole olemassa automaatteja, joilla saa kaikista lapsista muokattua samanlaisia. Ja että lapsista ei pidäkään muokata persoonaa tasapäiseksi.



Jotkut ymmärtävät sen ilman yhtään omaa lasta, joillakin se vaatii aika monta lasta, ja vuosia oppia hyväksymään erilaisuus.

joku voi antaa huonoja neuvoja vaikka olisi 20 lasta, ja joku hyviä vaikka olisi vaan 1. Molemmista kokemusta (itsellä 2 lasta).

äidistä itsestään! Kysyn neuvoa omalta äidiltäni (3 lasta), kälyltäni (1 lapsi), naapuriltani (4 lasta) sekä serkultani (3 lasta).

ei vaikuta, lähinnä jutut menee niin että tapaan jonkun äidin esim. puistossa ja juttu lähtee luistamaan tyyliin "minkäs ikäinen teillä on?" "meillä näin, mites teillä?" ja tykkään puhua eri ihmisten kanssa, on kuitenkin erilaisia lapsia ja erilaisia vanhempia ja sit saa useamman vinkin et miten vois toimia esim. oman uhmiksen kanssa :)

helpoista että vaativista lapsista.

Muutenkin koen, ettei se lapsiluku mitään vaikuta vaan elämänkokemus yleensä ja ihmisen luonne ym muut seikat.

Itse olen neljän lapsen äiti mutta en koe olevani mikään täydellinen. Monesta on kokemusta mutta en silti kuvittele, että samat neuvot toimisivat jokaisella. Joka lapsi on yksilö ja hänen kanssaan toimivat erilaiset tavat. Mukava on kuitenkin asioista ja tavoista keskustella monienkin tuttujen kanssa, viisaita neuvoja voi soveltaa ja tyhmät jättää huomioimatta. Eli tavallaan minäkin viime kädessä luotan eniten itseeni vaikka en aina onnistukaan. Ihminenhän minäkin olen enkä joku täydellinen kone.

Itse olen neljän lapsen äiti mutta en koe olevani mikään täydellinen. Monesta on kokemusta mutta en silti kuvittele, että samat neuvot toimisivat jokaisella. Joka lapsi on yksilö ja hänen kanssaan toimivat erilaiset tavat.

Jotkut yhden lapsen vanhemmat eivät tätä ymmärrä, ja voihan olla, että joku 15 lapsen äiti onnistuu säilyttämään illuusionsa hyvästä äitiydestään, mutta itse sanoisin, että en kuuntelisi ketään, joka luulee olevansa täydellinen äiti.

En ole neuvoja saanut missään vaiheessa, paitsi vauva-aikana neuvolasta. Otan asiasta selvää ja kuuntelen kyllä muiden kokemuksia. Yhdistelen omiin ajatuksiini jos on tarvetta.



Yleensä se, että on paljon lapsia antaa päinvastoin epäluotettavan kuvan. Omien kokemusten mukaan suurten perheiden vanhemmat eivät todellakaan niitä parhaita äidin ja isän malleja.