Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, luokan kaunotar 20 vuoden takaa oli lihonut muodottomaksi!
08.03.2012 |
Pyysi Facebook-kaveriksi. En kyllä tiedä miksi, ehkä haluaa vain lisätä kavereiden määrää. Missään nimessä emme olleet ystäviä. Mutta kyllä nauratti makoisasti nähdä, miten valtava entisestä aerobic-kaunottaresta oli tullut! Tosi moni muukin ennen niin nätti on päästänyt itsensä lihomaan ja kulahtamaan ihan hirveäksi. Hm, hassua.
Kommentit (29)
On kyllä ihmeellisiä hurskastelijoita tämä ketju pullollaan! Yleensä ne, jotka eivät siedä muissa pikkumaisuutta, ovat sitä itse oikein big time. Mä kyllä tunnen vahingoniloa tällaisissa tapauksissa. Johtuu varmaan siitäkin, että myös itse saan välilä samaa ylleni. Sitä ihmettelen enemmän, miten jotkut kehtaavat suoraan sanoa päin naamaa, että oletpas sä MUUUUTTTUNUT ja katsoo merkitsevästi ylhäältä alas. Se on todella loukkaavaa. Mieluummin näin, että tullaan vaikka jollekin palstalle sanomaan. Se ei satuta ketään oikeasti.
Ei ole noinkaan. Itse olen nähnyt parikin entistä koulukaveria, jotka kiusasivat muita, he olivat aika surullisessa kunnossa. Toinen alkoholisoitunut ja toisella menee muuten vaan huonosti. En todellakaan tuntenut vahingoniloa, tuli vaan tosi ikävä olo ja surullinen. Kyllä kaikille toivoisi mukavaa aikuisikää vaikka he nuoruudessaa saattoivatkin tehdä hölmöjä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten ihan itse valittua. Elämä yllättää monin tavoin ja vaikuttaa ihmiseen. Joku kasvaa henkisesti jo nuorena, toinen vanhempana, joku ei koskaan. Ap:n tappioksi täytyy sanoa et aikuisena luulisi katsovan nuoruuden elämää jotenkin armahtavasti ja ymmärtäen. Mut onhan vahingonilokin tapa ratkaista omat ongelmansa, joo.
En iloitse hyvien ihmisten huonosta tuurista. Mutta jos todella koppava ihminen saa vähän nenilleen, niin siitä kyllä. Nyt pitää tietysti sirotella tuhkaa päälle...
Jos valikoit, kuka on myötätunnon arvoinen ja kuka ei, olet pikkumainen.
Minulle on opetettu pienestä pitäen että vaikka jostakin ihmisestä ei niin pitäisikään, niin silti pitää käyttäytyä hyvin ja ystävällisesti.
Haukut ignoorasin, enkä lähtenyt "leikkiin" mukaan.
sitten ihan itse valittua. Elämä yllättää monin tavoin ja vaikuttaa ihmiseen. Joku kasvaa henkisesti jo nuorena, toinen vanhempana, joku ei koskaan. Ap:n tappioksi täytyy sanoa et aikuisena luulisi katsovan nuoruuden elämää jotenkin armahtavasti ja ymmärtäen. Mut onhan vahingonilokin tapa ratkaista omat ongelmansa, joo.
tuntea vahingoniloa. Se on inhimillistä jopa niissä tapauksissa, joissa kohde on ystäväsi. Eri asia on, miten pitkälle tämän tunteen päästää. Jos et ilmaiset toiselle vahingoniloasi, niin mitään harmia ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole noinkaan. Itse olen nähnyt parikin entistä koulukaveria, jotka kiusasivat muita, he olivat aika surullisessa kunnossa. Toinen alkoholisoitunut ja toisella menee muuten vaan huonosti. En todellakaan tuntenut vahingoniloa, tuli vaan tosi ikävä olo ja surullinen. Kyllä kaikille toivoisi mukavaa aikuisikää vaikka he nuoruudessaa saattoivatkin tehdä hölmöjä asioita.
Kun on tullut kaltoinkohdelluksi, sitä toivoo niille urpoille kyllä ongelmia,että hekin saisivat tuntea, miltä tuntuu kurjuus. Mutta sitten kun se kurjuus on tapahtunut ja jäljet on näkyvissä, niin tulee kyllä surullinen olo niiden puolesta.
ap:lle: on mielestäni ihan inhimillistä tuntea vahingoniloa, mutta toivottavasti se ei jää ainoaksi ja viimeikseksi tunteeksi siitä asiasta.
Totuus on että jumppasin aerobicciä 14-20 tuntia viikossa, enkä syönyt koskaan karkkia. Nykyisin nautin elämästä, eikä 20 kiloa ole tehnyt minua rumemmaksi. Kauneus on katsojan silmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan sanoin että käyttäydyin ihan kohteliaasti ja ystävällisesti. Se mitä ajattelen, ei läheskään aina näy käytöksessä: vaikka joku olisi mielestäni typerä, en sano sitä hänelle vaan kohtelen kuten muitakin.
Vai tarkoitatko että kaikista pitää ajatellakin kivasti ja ihanasti, vaikka toinen käyttäytyisi kuinka ilkeästi?
Harmi ettei oppi ole mennyt perille :D
Minulle on opetettu pienestä pitäen että vaikka jostakin ihmisestä ei niin pitäisikään, niin silti pitää käyttäytyä hyvin ja ystävällisesti.
Haukut ignoorasin, enkä lähtenyt "leikkiin" mukaan.
Googlaan usein vanhoja tuttuja ja nautin suuresti, jos ovat rupsahtaneet. Kummallista kyllä en ole silti ulkonäkökeskeinen, mutta tämä minun vahingoniloni saattaa johtua siitä etten ole menestynyt työelämässä enkä pariutunut ja saanut lapsia. Olen siis vain kade.