Köyhät lapsiperheet - lasten kokemukset

ja kaikki nuo matkat kertovat vain siitä, että vanhemmat eivät oikeasti rakasta. Näin olen palstalla oppinut eli lapsia hankkiessaan ei kannata ajatella rahaa, koska lapsi ei tarvitse sitä.

oletko ottanut selville tuettuja lomia, sekä sellaisia jotka kaupunki maksaa ihan kokonaan? Ei tarvitse olla sossun asiakas että lapset pääsee noille lomille, riittää että on vähävarainen. Kannattaa kysäistä kaupungilta, onko heillä tällaista toimintaa.



Mutta toisaalta on paljon lapsia, jotka eivät pääse matkustamaan joka lomalla. Monilla on asuntolainat ja muita kuluja juurikin silloin kun lapset on pieniä.

kuvaamaan tilannetta, että ei pääse matkustamaan. Itse pääsin ulkomaille ensimmäisen kerran vasta 17-vuotiaana maksaessani itse matkani. Tottakai olisi ollut kivempi päästä aiemmin, mutta en nyt sentän suruksi sitä tunnetta kutsuisi.



Yritä tarjota lapsille niitä elämyksiä joita voit, esim. retkeilkää lähimetsissä jne. Ja paljon on varmaan omasta asenteestasikin kiinni, miten lapset asian lopulta kokevat.

mieheni kärsi vähävaraisuudesta lapsena. Eli vaatteet olivat kirpparilta ja siitä tuli kavereilta sanomista. Yhdet muotifarkut sai ja oli niistä todella onnellinen.Oli kumminkin hieman syrjitty.



Harrastukset olivat halpisluokkaa. Ei niitä trendiharrastuksia.



Kesälomalla pääsi sentään maalle saaristoon sukulaisten luo, eli lomamatkoista ei syntynyt sanomista.

eikä me koskaan matkusteltu. Pari kertaa taidettiin käydä ruotsinlaivalla, matka tosin oli saatu aina lahjaks enolta, joka sai niitä aina sillon tällön ilmaseks.



Olin 12-vuotias kun aloin säästää ulkomaan reissua varten ja 13-vuotiaana lähdinkin Ranskaan. (Mulla kuitenkin on sen verran onnekas tilanne, että mulla on sukulainen Ranskassa, jonka luona pystyin olla.)



Harrastuksen parissa matkustettiin jonkun verran, rahat niihin reissuihin kerättiin talkootyöllä ja siis me lapsetkin aina osallistuttiin.



Mutta siis: en mä koe, että oisin hirveesti mistään paitsi, kun ei reissattu perheen kaa: ite oon reissannu vaikka kuinka paljon nyt "vanhemmiten".

minäkin, 90-luvulla kouluni käynyt ja kärsin todella asiasta. Esim. kiusaamisen muodossa ja siksi ettei ollut kunnollisia välineitä/vaatteita.

Meillä ei ollut ylenmäärin rahaa, ruokaa ja vaatteita oli ja matkoilla käytiin euroopassa junalla kerran viidessä vuodessa.



Koskaan en silti "köyhyttä" itkenyt, ei surettanut. Kaikkea oli, mitä tarvitsin. Vanhempani valitsivat käyhyyden, eli oli aina jompi kumpi kotona ja toisaalta aika matalapalkkaisilla aloilla työskentelivät. Heillä oli myös asenne, että vaikka rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, niin vaatimaton elämä on hyvä elämä. Ekologisuus oli yksi tärkeä arvo.



Voiko siis olla, että sinä suret köyhyyttä, ja tartutat lapseen?



Köyhiähän ette av:llä ole, jos lomamatkan puuttuminen harmittaa. Kyllä sen on vähintään puurolinja ja pakkolainan otto peruselämään oltava.

mutta sitten tuli lama. Toisaalta silloin oli monet muutkin perheet ihan todella köyhiä, joten aika lailla samassa veneessä oltiin monien kavereiden kanssa.



Nyt kasvatan omia lapsiani köyhässä perheessä. Huvittavinta tässä on se, että meidän tilanne ei tule juurikaan helpottamaan. Olemme molemmat töissä, eikä kummallakaan ole odotettavissa mitään ylennyksiä tms. Matalapalkka-aloilla, mutta näillä mennään.



Meidän lapset kaipaa joskus matkoja ja muita hienouksia, mitä muilla lapsilla on. Asumme alueella, jossa merkittävä osa perheistä on erittäin hyvin toimeentulevia ja elävät ihan erilaista elämää kuin me. Olemme lohdutelleet lapsia sitten ja koittaneet tehdä yhteisestä ajasta ja lomista hyviä ja kaikille mieluisia niillä resursseilla, mitä on käytössä. Ehkä he joskus osaavat arvostaa sitä, että vanhemmat ovat paljon kotona ja vietämme paljon aikaa arkenakin yhdessä. Ja aina kun on vähänkään ylimääräistä rahaa tai saadaan vähän säästettyä, niin koitetaan jotain lasten toiveita sillä sitten toteuttaa. Kiusaamista ja muuta sellaista ei ole kyllä ollut, ainakaan vielä. Onneksi.

ja kärsin siitä todella paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että KAIKKI köyhistä oloista tulevat kärsivät ja vanhemmat voivat omilla valinnoillaan ja asenteellaan vaikuttaa siihen, millaiseksi lapsi tilanteen kokee, mutta omalla kohdalla köyhyys johti siihen, että kun muussa elämässä oli vaikeuksia myös, (esim. koulussa ei ollut kavereita, kiusattiin, kärsin ehkä jopa masennuksesta jälkikäteen ajateltuna), niin ei ollut mitään kivaa, millä vaikeuksia olisi voinut kompensoida. Ei varaa tietokoneeseen, mihinkään harrastukseen, ei vaatteisiin, joilla olisi ehkä sulautunut paremmin koulussa, ei mitään, mitä muilla oli. (Tosin vaatepuoli on ehkä nykyään vähän helpompi, kun halpaketjujakin on ja niiden vaatteet hyväksytään.)



Ja tuo niukkuus jatkuvana olotilata oli se pahin asia. Jos kyse olisi ollut vaikka vuodesta tai kahdesta, niin sen olisi sietänyt, mutta kun tiesi, että vanhempien alavalinnan takia edes työpaikan vaihdos ei olisi tuonut lisää tuloihin.



Pitemmällä aikavälillä köyhyys on näkynyt holtittomana rahankäyttönä, holtittomana karkinsyöntinä, ylipäätään hallitsemattomuutena, kun yhtäkkiä asiat tulevat mahdollisiksi. Olen päälle kolmekymppinen, ja tajusin vasta muutama vuosi sitten, että söin edelleen samalla tavalla kuin lapsuudessa jouluna tai kyläillessä: mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, koska ei tiedä, milloin seuraavan kerran saa mitään muuta kuin itse kasvatettua perunaa ja leipää.



Nojoo, voihan näitä asioita sitten aikuisena paikkailla, mutta en silti ikinä vanhempieni rahatilanteessa tekisi itse lapsia. Tietysti elämään kuuluu pettymyksiä, mutta pääsääntöisesti lapsen kohdalla elämän pitäisi olla kaikkea muuta.

vaikka äitini oli köyhä yksinhuoltaja. Asunto oli suhteilla hankittu, mutta siinä ne suhteet sitten olikin. Pääsin ensimmäisen kerran ulkomaille 6. luokalla ja sitä ennen moni kaveri matkusteli tosi paljon. Kurjaahan se oli. Todella kurjaa. Mutta ei siitä mitään traumoja ole jäänyt. Siihen aikaan matkusteltiin tietenkin tosi paljon vähemmän ylipäätään kuin nykyaikana, mutta oli se ikävää kun ei ollut päässyt muualle kun Ruotsin-risteilylle.

Yritä sinä aikuisena käyttäytyä niinkuin matkustamattomuus ei olisi sinulle ongelma, ehkä se ei sitten häiritse lapsiakaan niin paljoa.

olemme köyhä lapsiperhe, mutta lapsi on vasta 3-vuotias, eikä ole vielä tajunnut haluta kaikkea mahdollista.



Mutta tuohon matkustamiseen... toki riippuu vähän tilanteesta, mutta olisiko sitä ongelmaa mahdollista "kiertää" jotenkin? Joku ehdotti tuettuja lomia - mutta mitä olen itse nähnyt ilmoituksia, niin kyllähän niistäkin silti joutuu maksamaan. Mutta entäs lähialuematkat?



Esim. Tukholmaan ja Tallinnaan pääsee aika halvalla (varsinkin, jos asuu Helsingissä tai lähistöllä - tai Turustakin toki pääsee Tukholmaan), joskus risteilyjä saa jopa ilmaiseksi. Pääseehän siinä päiväksi ulkomaille, ja lapsille voi laivamatkakin olla elämys. Joskus hotellipakettejakin noihin kaupunkeihin voi saada aika halvalla.



Jos pystyy säästämään, niin voi tehdä matkan vaikka pitemmälle Viroon - Tarttoon tai Pärnuun - tai vaikka Latvian Riikaan asti. Nämä tulevat verrattain halvaksi, jos etsii itse edullisen majoituksen, ostaa bussiliput itse bussiasemalta ja ylittää meren halvimmalla mahdollisella laivalla.



Samoin, jos saa säästöjä kasaan, voi yrittää metsästää halpalentoa jonnekin Eurooppaan. Itä-Eurooppa ja Saksa ovat halpoja maita. Ja majoituksen saa hotellia halvemmalla, kun majoittuu hostellissa (saa myös omia huoneita) tai jossain B&B:ssa.

Kun olin lapsi niin matkustelimme jonkun verran, mutta jos "reissu" tarkoittanee ulkomaanmatkaa niin ei me koskaan käyty.



En tuntenut surua tästä lainkaan, en tiedä miksi.



Itse olen myöskin "köyhä", emmekä reissaa ulkomailla. Rahaa kyllä pyritään säästämään jos edes kerran kesässä voitaisiin käydä linnanmäellä/korkeasaaressa/tms...

Ei mekään matkustella, vaikka ehkä siihen voisi laittaa rahaa, mutta ei kiiinnosta meitä vanhempia. Mökillä kyllä vietetään aikaa kesällä joitain viikkoja. Matkustaminen ei kiinnosta lapsiammekaan, joten eivät sure. Keksikää siis mitä voitte tehdä lähiympäristössä.

Ajattele postitiivisesti: lapsesi oppivat jo varhain, että raha ei kasva puussa. Oppivat rahan arvon ja sen, että kaikkea ei voi tässä maailmassa saada.



Itse olen lellitelty rikkaan perheen lapsi, tiedän tosiaan mitä tarkoittaa "pumpulissa" kasvatettu. Aikuisuuden kynnyksellä tuli täytenä yllätyksenä, miten kaikki olikin vaikeaa. Mikään ei tullutkaan ilmaiseksi tässä elämässä. Kesti vuosia, että opin käsittelemään rahaa, ja vieläkään säästäminen ei ole parhaita puoliani.



Lapsesi oppivat siis tärkeitä asioita, vaikka se ei heitä lohduta tällähetkellä. Se naapurin rikas ja hemmoteltu kersa taas on ihan hukassa rahankäyttönsä ja elämänvastuksien kanssa kun aikuistuu.

Tavallaan ymmärrän, että ahdistaa ja surettaa, mutta omilla valinnoillaan kukin tekee elämästä sellaisen kuin haluaa. Jos haluaa olla varakas, täytyy opiskella alaa, jolla rikastuu. Jos taas haluaa olla pa, niin tekee lapsia, vaikka ei ole rahaa. Itse valmistuin juristiksi, en aio tehdä lapsia ja elämä hymyilee. Oikeita, eli omannäköisiä, valintoja tekemällä ei tarvitse ahdistua.

Äitini oli valinnut hyvin, sai olla meidän kanssa, koska teki ns. 8-16 työtä, jossa oli pieni palkka, mutta paljon aikaa olla meidän lasten kanssa.



Meillä oli ihana suku ja sen rikkauden lisäksi en ulkomaan matkoja lapsena kaivannut. AIkuisena olen matkustellut, ja mukavaahan se on. Ei se silti voita niitä muistoja joita lapsuuden kesistä esim. sukulaisjuhannuksista on:)

"Tavallaan ymmärrän, että ahdistaa ja surettaa, mutta omilla valinnoillaan kukin tekee elämästä sellaisen kuin haluaa. Jos haluaa olla varakas, täytyy opiskella alaa, jolla rikastuu."



Millä tavoin sinä olet "valinnut" esim. terveytesi? Miten ihminen voi valita sen, ettei sairastu, vammaudu, joudu rikoksen uhriksi tai onnettomuuteen?

Olishan se kiva matkustella, mutta en muutenkaan anna lapsilleni kaikkea kun kaverilla on.



Me nautitaan lomistamme omalla tavalla, toiset nauttii etelässä. Kyllä ei tee lapselle pahaa että kaikkea ei saa ja elämässä joutuu pettymään.



Kyllähän kaikista olis kiva aina matkustella, mutta älä sinä tee asiasta niin isoa numeroa kuin lapsi! Pieniä ilmasia juttujakin voi tehdä ilmaseksi... ei se etelän matkaa vaadi!

koska ihan oikeasti se ei ole, lapselle varsinkaan. Monet ei matkustele, ulkomaille varsinkaan siis, ekologisista syistä. Sukulaisperhe, jolla ei todellakaan ole rahasta puutetta, ei matkusta kuin noin kerran vuodessa Tukholmaan laivalla, koska perheen isä pelkää lentämistä eikä muutenkaan pidä vieraista paikoista, kun on paniikkihäiriö. Syitä sille, ettei matkusta voi olla monia. Ei tarvi lapselle sanoa, että me ei nyt matkusteta mihinkään kun yhyy me ollaan niin köyhiä ja tää on kamalaa kun me tälleen pilataan sun elämä...