Köyhät lapsiperheet - lasten kokemukset

Mua ei sureta. Olen köyhästä duunariperheestä.

Ei käyty ulkomailla kuin Ruotsin risteilyllä ja tietty joka kesä autolla Norjassa ja Ruotsissa.



Mieheni vielä köyhemmästä perheestä ei ole käynyt sitäkään.

Nyt on poika 5 v ja reissattu kerran vuoteen perheenä ja kerran kahdestaan Euroopassa ja ulkopuolella. Risteilyjä en laske ulkomaanmatkaksi.

Emme ole rikkaita emme köyhiä. Olemme kai keskiluokkaa.

Käsittääkseni ap ei ole sairastunut, vammautunut jne. Hyvällä vakuutuksella jää myös hieman taskunpohjalle, vaikka jotain sattuisi.

Valittaa varmasti kun ei pääse samoihin paikkoihin kun kaverit, mutta vaikka pääsisikin aina ne lapset osaavat jostain marista. Minä en ollut lapsena edes kateellinen, mielessäni haaveilin sitten toteuttavani ne matkat vanhempana. Minä olin aina ylpeä äidistäni, joka kaikkien kavereiden mielestä oli tosi kiva. Nautin ihan pienistä asioista äitini kanssa puuhasteluista, retkistä, elokuvien katselusta, saunailloista, lettujen paitamisesta, pitkistä keskusteluista nautin kun äitini oli vain läsnä..minua varten. Rakasta lastasi ja anna aikaa..auta lastasi pärjäämään koulussa ja toteuttamaan hänen haaveitaan..jos lapsesi kovasti haluaa matkustella..keskustelkaa että hankkimalla hyvän koulutusen ja ammatin hän voi itselleen taata hyvän toimeentulon ja täten voi sitten aikuisena toteuttaa matkahaaveet.

Ei ne matkat ja raha oikeesti tuo onnea. Siihen kun tottuu sitä haluaa aina enemmän kaikkea. Tärkein lapselle olet sinä ja sinun onnellisuus heijastuu lapsiin. Lapset ovat näissä asioissa tosi viisaita. Katso dokumentti yleltä Tuntematon emäntä saat vähän uutta näkökulmaa elämääsi. Meillä on kuitenkin aikahyvin asiat.

Meidän lapset kaipaa joskus matkoja ja muita hienouksia, mitä muilla lapsilla on. Asumme alueella, jossa merkittävä osa perheistä on erittäin hyvin toimeentulevia ja elävät ihan erilaista elämää kuin me. Olemme lohdutelleet lapsia sitten ja koittaneet tehdä yhteisestä ajasta ja lomista hyviä ja kaikille mieluisia niillä resursseilla, mitä on käytössä. Ehkä he joskus osaavat arvostaa sitä, että vanhemmat ovat paljon kotona ja vietämme paljon aikaa arkenakin yhdessä. Ja aina kun on vähänkään ylimääräistä rahaa tai saadaan vähän säästettyä, niin koitetaan jotain lasten toiveita sillä sitten toteuttaa. Kiusaamista ja muuta sellaista ei ole kyllä ollut, ainakaan vielä. Onneksi.

Lapset ovat kyllä tähän asti sanoneet, että on kivempi, että olen kotona heidän kanssaan ja meillä perheenä paljon aikaa yhdessä, kuin että pääsisivät matkustelemaan.

Olen itse myös vähätuloisesta perheestä ja kyllähän se silloin kultaisella 80-luvullakin harmitti, mutta en nyt todellakaan mitään surua tai kärsimystä asiasta kokenut.

kerätkää yhdessä rahaa. Vaikka jokainen omista viikkorahoista, lapsilisistä tms. Etteköhän voi säästää jo talvella esim kesälomareissua varten.

Tästä on kokemusta.



Omassa lapsuudessa ns. köyhyys alkoi siitä kun ostettiin omakotitalo. Korot nousivat pilviin ja elämästä tuli kituuttamista. Vaatteet olivat mitä olivat, yleensä kammottavia ryysyjä. Meikkejä ei saanut. Matkustelu ei tullut kuuloonkaan. Kouluaineista inhosin etenkin maantietoa. En halunnut tietää vieraista maista mitään koska niihin en pääsisi käymään, kuten koulukaverini.



Ehkä suurin ongelma kotonamme oli kuitenkin henkinen köyhyys ja huono ilmapiiri. Kaikki olivat toisiaan vastaan. En tiedä mitä oli oikeasti tapahtunut, olivatko työelämän ja elämän paineet vanhemmilleni liikaa vai miksi heistä tuli niin kammottavia? Tunne-elämän ongelmia heillä ainakin oli, mutta toisaalta ne olivat kovin yleisiä suurten ikäluokkien ihmisissä muutenkin. Voitiin me lapsetkin siinä perheessä huonosti.



Myöhemmin oli tilanne se, että olin itse köyhän lapsiperheen vanhempi. Halusin lapsen parempiin hoitopaikkoihin ja parempiin kouluihin, koska tiesin omasta kokemuksesta slummien ongelmista joilta lapsen halusin säästää.



Käytännössä kuitenkin jo alle kouluikäisenä lapsi alkoi havaita erilaisuutta verrattuna kavereihin. Muilla oli hienot omakotitalot, autot, tavarasta ja vaatteista ei pulaa. Vapaa-ajoilla matkusteltiin. Muita köyhiä ei niissä piireissä oikein näkynyt.



En kuitenkaan tehnyt sitä mitä vanhempani, eli numeroa rahapulastamme. Itseasiassa vältin koko raha-aihetta. Olin opiskelija ja jos tiukka paikka tuli, kerroin lapselle että myöhemmin meilläkin on kunhan opinnot ovat takana. Toin esille aina vahvuuksia mitä meillä oli.



Opintojen jälkeen sitten päästiin leveämpään elämään kiinni. Alettiin matkustelemaan ja käyttämään rahaa, kun sitä vihdoinkin oli.



Ensimmäinen lomamatka oli aika huvittava, tai pikemminkin sen jälkeinen aika. Lapsi halusi laittaa kouluun turistimuistopaidan, jotta kaikki huomaisivat että hän oli käynyt ulkomailla. Niin ja sitä ennen pelkkä Ruotsin risteily oli aivan mahtava kokemus, olihan sekin ulkomaanmatka!



Huonommuuden tunnetta lapsi tuntui potevan muihin verrattuna. Kuvitelma oli, että kaikilla muilla on ja meillä ei. Käsityskyky ei tahtonut päivittyä edes siinä vaihteessa, kun olimme jo hyvätuloisia niihin kavereidenkin perheisiin verrattuna.



Toisaalta, lapselle oli yllätys kuulla jälkikäteen että olimme aikoinamme olleet todella köyhiä. Hän ei ollut osannut arvatakaan todellisuutta.



Vaikka tilanne teillä on nyt tiukka, niin kannattaa pitää toivoa ja tunnelmaa yllä. Pahinta mitä voi olla, on henkinen köyhyys; se että ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan, se ettei välitetä tai kunnioiteta toinen toistamme. Sellaisessa ilmapiirissä energiakin tahtoo loppua kesken eikä hyvää saa enää aikaiseksi.



Jos vaan on mitenkään mahdollista, keskity eteenpäinvieviin ja positiivisiin asioihin. Jos on jotain ikäviä asioita, hoida ne pois päiväjärjestyksestä ja unohda. Tavoitteiden saavuttamista auttaa se, että jättää kaikki turhat ja toisarvoiset asiat pois. Näkee oleellisen ja keskittyy siihen - oli se sitten vaikka miten saada enemmän rahaa.



Minua on myös auttanut aina unelmointi. Kun olen elänyt puutteessa, olen ajatellut mitä haluaisin. Ennemmin tai myöhemmin ne unelmat ovat tupanneet aina toteutumaan. Unelmat ovat vaikuttaneet toimintaani, jotka sitten ovat konkretisoituneet.

ex.n kanssa viikko-viikko systeemi, 2 lasta. Ex matkustaa lasten kanssa kivasti, koska menee itse työmatkalle ja ottaa lapset mukaan. Vahtina toimii hänen vanhempansa tai tyttöystävä. Ja yleensä jäävät vielä kohdemaahan pidemmäksi aikaa, niin että viettää todellakin laatuaikaa lasten kanssa.

Nyt sitten tuli aikamoinen ehdotus. Viime kesänä ex otti lapset heinäkuuksi, olivat koko kuukauden ulkomailla. Vuokrasivat asunnonn, ex teki jonkin verran töitä, mutta pääasiallisesti lomailivat ja paikassa vieraili paljon ex.n sukulaisia. Lapset rakastivat siellä oloaan !

Nyt sitten ex ehdotti että mä tulisin mukaan. Lapset lähtee isän kanssa 3 viikoksi Sveitsiin, mä tulen vikaksi viikoksi ja maksan siis omat lentolippuni, ex lupas maksaa lapset, koska hänhän sinne lähtee, mutta majasta saan maksaa osuuden. Kuljetukset ja muut ovat vielä epäselviä, mutta olen hyvin yllättynyt. Ex siis on töissä vikan viikon kohdemaassa ja kuulemma meillä on ihan oma rauha, eli luultavasti ei asu asunnolla vikaa viikkoa.



Viikosta voi tulla tosi kallis, joten päätin miettiä mistä rahat taiotaan. Mulla on ns vararahasto, eli teen leipäkoneilla ( 5 kpl )yöllä leipää ja myyn ne töissä työkavereille ja tienaan tästä n 80 - 100 e kuussa käteen. Lisäksi olen joulukuusta alkaen tehnyt muutaman työkaverin km-korvausilmoituksia,veloitan 50e / tunti.

Pääsiäisenä myyn työpaikan ruokalassa pääsiäiskoristeita, viime vuonna tienasin toista tonnia ja myytävä loppui heti kesken, tänä vuonna olen varautunut 5 x määrään. Raaka-aineet olen pääasiallisesti tehnyt kierrätystavarasta, viime vuonna rahaa meni materiaaleihin alle 20 euroa.

Ja extrana pohjana teen jatkuvasti käsitöitä ja olen saanut nyt kahtena jouluna yhteensä yli 10 tonnia käteen.

Tämä kaikki vaatii minulta tosi paljon. Jatkuvasti materiaalin keräämistä, työstämistä, eli telkkari-iltoja en vietä. Mutta ilman näitä tuloja en saisi laskuja maksettua. Tällä hetkellä pakolliset laskut kuussa maksaa enemmän kuin palkkani. Lisäksi tulee päälle ruokakulut ja muut ns ylimääräiset, jotka lasten kanssa ovat kuitenkin lähes pakollisia.



Mä omassa elämässäni pidän rahan kanssa filosofiaa pienistä puroista kasvaa suuri joki.



Mieti voisitko kehittää jotain ? Pääsiäiskoristeita, joulukoristeita ? Mun suurin materiaalipankki on läheinen kierrätyskeskus, jossa on ilmaisosasto.

Tilanne on mitä on, teette parhaanne. Lapset voivat oppia hyödyllisiä asioita tilanteestanne. Esimerkiksi taloudenpidosta.



Lapsille on tärkeää säilyttää usko parempaan, antaa keinoja, miten saavuttaa sitä, mitä ehkä kaipaavat. Avainasemassa on koulutus, ohjatkaa aloille, joissa pääsee paremmille palkoille. Olkaa tarkkoja sukupuolittuneesta ohjauksesta, ettei esim. tyttö mene jonnekin hoiva-alalle. Tähtäys korkealle.



Teidän köyhyytenne olkoon väliaikaista lapsille, anna se perspektiiviksi.

Laittakaa 20 e kuussa sivuun ja säästäkää!Sitten vaan kyttäätte halpaa Bulgarian matkaa esim.250 e viikko!

Mun veli yritti saada kaiken ja teki rikoksia vanhempana. Minä jotenkin totuin siihen etten saa mitään eikä minusta ole mihinkään.

Jotenkin se köyhyys ajoi passiivisuuteen. Ei ollut, kuin kirjasto ja kirjat. Koulukaan ei kiinnostanut tai koulutus.



Veli taas varasti ensimmäisen moponsa jo 12v ja auton 15v. Hän tienasi nopeasti omaisuuden, mutta jäi kiinni ja myöhemmin kuoli epäselvissä olosuhteissa. Köyhyys tuntuisi lannistavan osan ja osaa se tuntuisi innostavan oikopolkuihin. Eihän köyhyydestä tavallaan voi nousta rehellisin keinoin. Ensikertaa rahaa sain vasta sossusta täytettyäni 18v. Se pieni raha tuntui suurelta ja riittävältä ja siihen olenkin tottunut. Enempää en kaipaisi. Luulen etten kykenisi enempää käsittelemäänkään.

Ymmärrän että tuntuu ikävältä jos lapset marisee kavereiden käydessä lomamatkoilla ulkomailla ja teillä ei ole siihen varaa, mutta ei se teistä vielä köyhiä tee. Jos teillä on varaa maksaa vuokra ja lapsilla on ruokaa jota syödä ja vaatteet päällä niin turha surkeilu pois. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Älä lähde mukaan lasten marinaan "kun kaikki muutkin menee Thaimaahan", vaan yritä opettaa rahan arvo ja antaa heille sitä kallisarvoista aikaa, retkeillä omassa lähiympäristössä, matkailla kotimaassa tai käydä vaikka Ruotsin risteilyllä tai Virossa. Halpalentoyhtiöilläkin voi olla edullisia tarjouksia tai äkkilähtöjä. Toisaalta ehkä olisikin hyvä viedä lapset johonkin näkemään oikeaa köyhyyttä niin oppisivat arvostamaan sitä mitä heillä itsellään on eikä aina valittaa.



Koita siis äitinä pitää pää kylmänä, sillä ei ole hyvä kasvattaa lapsia tuollaiseen materialistiseen ajattelutapaan, kasvattaa heitä näkemään ja kokemaan tämän maailman niin että vaan rahalla on väliä.



Jos lasten vaatteet on kirppikseltä ostettuja, eihän sitä tarvitse kaikille kertoa, tosin nythän kirppiksetkin on muotia :) Ja jos ostaa siistejä vähän pidettyjä vaatteita, niin ihan samoja merkkejä siellä kirppikselläkin on mynnissä kun uutena kaupassa. Alennusmyynneistä tekee myös hyviä löytöjä ja esim H&M:stä, eikä H&M ole mikään nolo kauppa jonka vaatteet aiheuttavat kiusaamista tms, lähes kaikkihan niitä käyttää...

Joskus saatta joku lapsista, lapsi on kolme, sanoa että haluaisi johonkin tiettyyn maahan ja toki se otetaan huomioon kun mietitään lomia.



Kaverin lapsi taas kärsii. On koulussa ja luokalla jossa reissataan paljon, siis kanssa oppilaat reissaa vanhempien kanssa. Kaverin tyttö kärsii, syyllistää tavallaan äitiään kun he eivät reissaa samaan tahtiin ja samoissa paikossa. Äiti on yh, ei kovin iso palkka käsittääkseni mutta vie lapsiaan kuitenkin ainakin kerran vuodessa ulkomaille, lisäksi on tallinnan reissuja jopa monesti vuodessa ja kotimaan matkailua. Silti tuo tyttö jaksaa valittaa äidilleen kun ei pääse mukamas ikinä mihinkään.

Mulle tulee tosta tilanteesta mieleen lähinnä se että tyttö on kiittämätön. Toki on nuori ja ajattelematon vielä joissain asioissa, mutta toisaalta eikö 16-vuotias muka ymmärrä mihin riittää rahat ja mihin ei, varsinkin kun hänelle on asiat selitetty moneen kertaan.

Äidillä ei ole mitään hävettävää!

lapsuudessa ei juuri kukaan matkustellut, ei osattu kadehtia.



Äkkilähdöllä voi saada halvankin loman, voit sanoa lapsille että aletaan säästämään, niin joskus päästään... Älä jyrkästi kiellä lapsiltasi mitään. Aina saa haaveilla ja suunnitella, katsella oppaita jne. Äkkilähtö on äkkilähtö, tulee nopeasti jos tulee eikä sitä odotella.



Itse köyhän perheen lapsena ahdistuin siitä, kun aina sanottin "ei ole rahaa" joka asiaan.



Vaikka mulla ei ole rahaa, sanon lapsen ehdotuksiin aina iloisena "hyvä idea, voidaan harkita" tms. Niitä kalliita ehdotuksia tulee monta kertaa päivässä, jos kaikki tyrmäisin suoralta kädeltä, olispa ikävä ilmapiiri meillä. Lapsi tosin niin pieni, ettei kohta muista mitä pyysi:D



Itse ihannoin boheemia elämäntyyliä, ihailen ihmisiä jotka pukeutuvat kirpparivirityksiin ja näyttävät hyviltä, ja sisustavat halvalla persoonallisesti, ja syövät halvasti ja terveellisesti päivästä toiseen. Multa itseltäni puuttuu mielikuvitusta, en vaan pysty/osaa. Opettelen koko ajan :)



Sen verran olen matkustellut, etten pidä matkustelua enää minään. Samalla tavalla, jos ei enemmänkin, voi nauttia oman kaupungin upeasta hiekkarannasta, kierrellä omilla hoodeilla, shoppailla "turistina" ja käydä ulkona syömässä. Lapsille upeita juttuja. Sillä rahalla mikä palais reissuun, voi tehdä paljon kivoja juttuja kotiympyröissä. Viikko kaksi reissussa on nopeasti ohi, ja rahat meni.



Ei kannata ahdistua.

vaikka ei omistaisi senttiäkään rahaa.



Rohkaisen kasvattamaan lapset kristilliseen uskoon niin hekin saavat elämäänsä todellisen rikkauden.

Lapset haluavat aina miellyttää vanhempiaan.. Noin minäkin sanoin, kunnes parikymppisenä uskalsin kertoa totuuden.. Nimim. Nykyinen luokkaloikkari

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset kaipaa joskus matkoja ja muita hienouksia, mitä muilla lapsilla on. Asumme alueella, jossa merkittävä osa perheistä on erittäin hyvin toimeentulevia ja elävät ihan erilaista elämää kuin me. Olemme lohdutelleet lapsia sitten ja koittaneet tehdä yhteisestä ajasta ja lomista hyviä ja kaikille mieluisia niillä resursseilla, mitä on käytössä. Ehkä he joskus osaavat arvostaa sitä, että vanhemmat ovat paljon kotona ja vietämme paljon aikaa arkenakin yhdessä. Ja aina kun on vähänkään ylimääräistä rahaa tai saadaan vähän säästettyä, niin koitetaan jotain lasten toiveita sillä sitten toteuttaa. Kiusaamista ja muuta sellaista ei ole kyllä ollut, ainakaan vielä. Onneksi.

Lapset ovat kyllä tähän asti sanoneet, että on kivempi, että olen kotona heidän kanssaan ja meillä perheenä paljon aikaa yhdessä, kuin että pääsisivät matkustelemaan.

Olen itse myös vähätuloisesta perheestä ja kyllähän se silloin kultaisella 80-luvullakin harmitti, mutta en nyt todellakaan mitään surua tai kärsimystä asiasta kokenut.