Miksi ette arvosta itseänne?
Kitkuttelette ties missä suhdevirityksissä vuosikausia ja ette edes usko, että onnellinen, uskollinen loppuelämän kestävä avioliitto voisi olla mahdollinen. Kyllä se on, jos sitä haluaa ja elää itsekin siihen uskoen. Älkää alentuko vain käytettäviksi ja sitten pois heitettäviksi pikku vappuheiloiksi. On paljon kiinni omasta käytöksestä ja itsearvostuksesta, miten tässäkin asiassa onnistaa.
Kommentit (9)
Tuota mäkin aina ihmettelen näitä palstan parisuhdejuttuja lukiessa, että miten ihmeessä jotkut pystyykin olemaan ihan käsittämättömiä kynnysmattoja vätysmiehilleen!
No, onneksi ei ole mun ongelma :)
ei myöskään näy kuuluvan kyky ymmärtää toisia ihmisiä.
Ollaan kotiorjia, ei vaadita kunnioitusta eikä osallistumista, ei mitään itselle. Pelätään sitä että mies lähtee, tai ei uskalleta itse lähteä kun 'mitä jos ei kukaan enää huoli'. Siitäkö se onni tulee että joku edes huolii, vaikka minkälainen tollo?
Mua säälittää ja suututtaakin että ihmiset on valmiita heittämään oman ainutkertaisen elämänsä hukkaan. Kärsimään, kestämään, sietämään, tylsistymään, ikävöimään. Vaikka vaihtoehto olisi ihan helposti saatavilla.
En kirjoittanut tätä pilkatakseni tai haukkuakseni, vaan toivon että edes jollakin silmät avautuisivat. Ymmärrän, että on kaikenlaista vaillejäämistä ehkä jo lapsuudesta lähtien, mutta suosittelen, että ne asiat pitäisi selvittää itsensä kanssa. Jos tämä kierre vain jatkuu, niin siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää.
Tuota mäkin aina ihmettelen näitä palstan parisuhdejuttuja lukiessa, että miten ihmeessä jotkut pystyykin olemaan ihan käsittämättömiä kynnysmattoja vätysmiehilleen!
No, onneksi ei ole mun ongelma :)
ei myöskään näy kuuluvan kyky ymmärtää toisia ihmisiä.
Hah hah, hyvin sanottu! Helppo aina joidenkin ihmetellä b-ihmisinä pitämiensä ongelmia.
Elämä ei ole niin yksinkertaista kuin jotkut kuvittelevat.
Onnellisuus muuten periytyy tutkimusten mukaan. Kai tääkin ihmettelijä on joku kultalusikka suussa syntyny. Kumma että empatiakyky on jääny kehittymättä. Liekö sit ihan niin balanssissa lopulta itsekään.
Tylsä ja kurja olisi elämäni ilman miestä.
ei myöskään näy kuuluvan kyky ymmärtää toisia ihmisiä.
mutta sitä en suoraan sanottuna ymmärrä miksi joku antaa vapaaehtoisesti talloa itseään.
sama
sittenhän elämäsi on hyvin. Missä siis pointtisi?
ei myöskään näy kuuluvan kyky ymmärtää toisia ihmisiä.
mutta sitä en suoraan sanottuna ymmärrä miksi joku antaa vapaaehtoisesti talloa itseään.
sama
ettet oikeasti ymmärrä. Väkivaltaiset - myös henkinen väkivalta on väkivaltaa - suhteet toimivat ihan omalla dynamiikallaan, jossa suhteen jatkumisen mahdollistaa juuri se, että alistettu osapuoli lakkaa arvostamasta itseään - kuten ap otsikossaan toi esille. Integriteetin puute saa ihmisen kestämään vaikka mitä. Harvoin se murretaan kertarysäyksellä, oikeasti se tapahtuu vähitellen.
Tuota mäkin aina ihmettelen näitä palstan parisuhdejuttuja lukiessa, että miten ihmeessä jotkut pystyykin olemaan ihan käsittämättömiä kynnysmattoja vätysmiehilleen!
No, onneksi ei ole mun ongelma :)