Onko pettäminen oikeasti niin paha asia?

Pettäminen tarkoittaa, ettei enää halua olla parisuhteessa.

Sen tekee hirveäksi se, että toinen pettää. Pettää luottamuksen, pettää sen, minkä varaan on rakennettu. Sen, että on voinut tuntea olevansa hyväksytty. Voihan siitä jollain tavalla päästä yli, mutta luottamuksen voi menettää vain kerran.



Alistaminen ja väheksyminen ovat myös huonoja juttuja. Mutta ei se logiikka niin mene, että kun en alista, voin sen sijaan pettää. Kun en potki, niin voin läppäistä.



Ihan turha selitellä katoavasta kansanperinteestä. Tuollaisella asenteella vaan haetaan oikeutusta pettämiselle.

nykymenosta, jossa kysellään tälläisiä. Ette arvosta itseänne, ettekä samalla muitakaan. Miksi luulette, että onnellinen uskollinen suhde ei olisi mahdollinen? Tyydytte niin vähään ja sotkette oman ja läheistenne elämän. Menkää naimisiin ja olkaa uskollisia!

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.



Kaikki pettämisen vahingollisuus perustuu pelkkään kulttuuriseen käytäntöön, jonka mukaan se, että pariskunnat harrastavat seksiä vain keskenään on jotenkin über-tärkeää - näin ihmiset kuvittelevat, että seksi muiden kanssa on jotenkin petollista ja vaarallista ja siitä automaattisesti seuraa ero. Mutta ei niin tarvitsisi olla.



Sen sijaan on ihan selvä, että esimerkiksi väkivallasta - henkisestä tai fyysisestä - on haittaa jo sinänsä, ihan ilman mitään kulttuurisia kuvitelmia, ja niistä pitäisi aina seurata ero.

Mikä on pettämistä? Eri ihmisillä taitaa olla siitäkin eri näkemyksensä. Onko se sitä perinteistä sänkyseksiä vai luokitellaanko pettämiseksi esim. muun kun aviopuolison kanssa suutelu, halaaminen ja ihastuminen yms. Täällä olevista jutuista saa sen käsityksen, että myös suutelu vieraan kanssa olisi pettämistä.

sä et taida paljoakaan ymmärtää seksistä. Sulle se on varmaan vaan, että koneet käy, mutta missä on henkinen puoli...

tietysti se on pettämistä!

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.

Kaikki pettämisen vahingollisuus perustuu pelkkään kulttuuriseen käytäntöön, jonka mukaan se, että pariskunnat harrastavat seksiä vain keskenään on jotenkin über-tärkeää - näin ihmiset kuvittelevat, että seksi muiden kanssa on jotenkin petollista ja vaarallista ja siitä automaattisesti seuraa ero. Mutta ei niin tarvitsisi olla.

Sen sijaan on ihan selvä, että esimerkiksi väkivallasta - henkisestä tai fyysisestä - on haittaa jo sinänsä, ihan ilman mitään kulttuurisia kuvitelmia, ja niistä pitäisi aina seurata ero.

Sinäkö sen päätät, mikä on väärä asenne? Sinäkö ihmisten arvomaailman määräät?

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.

Jos on sovittu, että saa panna muitakin, silloin kyse ei ole enää pettämisestä. Aivan eri juttu.

Jos joku innostuu muutaman kerran vuodessa pettämään puolisoaan, niin onko se oikeasti niin hirveä asia? Mikä sen tekee hirveäksi?

Minusta on paljon pahempaa toisen ihmisen alistaminen, laiminlyönti ja väheksyminen päivittäisessä kanssakäymisessä. Ihanne parisuhde on tietysti sellainen, jossa ei petetä ja eletään vuosikymmenet onnellisina, mutta sellaiset parisuhteet taitavat olla katoava kansanperinne, kuten myös seksiä vasta eka kerran aviovuoteessa.

Helinä

Ei se pettäminen ole niin kamala asia, jos vaan hakee pelkkää seksiä. Eri asia on rakastua. Minulla on perhe ja lapsia, en ikinä haluaisi tietää jos mieheni olisi pettänyt minua.. koska perhe ja meidän rakkaus on ihan eri asia kuin jokin seksi. Minun mieheni on erittäin hyvännnäköinen, niin minäkin olin ennen. En yhtään ihmettele jos häntä lähestyy naiset. Jos käy panemassa muita naisia niin käy, kuhan tekee sen kondomin kanssa niin ei mua haittaa. Kuhan en vain saa tietää siitä...

Molemmilla pitää olla samat säännöt. Jostain syystä ne puolisoaan pettävät eivät yleensä halua tulla itse petetyksi.

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.

Jos on sovittu, että saa panna muitakin, silloin kyse ei ole enää pettämisestä. Aivan eri juttu.

itsepetoksen juhlaa! Arvostaisit itseäsi vähän enemmän.

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.

Kaikki pettämisen vahingollisuus perustuu pelkkään kulttuuriseen käytäntöön, jonka mukaan se, että pariskunnat harrastavat seksiä vain keskenään on jotenkin über-tärkeää - näin ihmiset kuvittelevat, että seksi muiden kanssa on jotenkin petollista ja vaarallista ja siitä automaattisesti seuraa ero. Mutta ei niin tarvitsisi olla.

Sen sijaan on ihan selvä, että esimerkiksi väkivallasta - henkisestä tai fyysisestä - on haittaa jo sinänsä, ihan ilman mitään kulttuurisia kuvitelmia, ja niistä pitäisi aina seurata ero.

Kyse ei ole pinnallisesta kulttuurisesta ilmiöstä, vaan biologisesta ilmiöstä. Ihmislajin ratkaisu hengissä selviytymiseen on laumojen luominen. Ihmislapsi on poikkeuksellisen avuton poikkeuksellisen pitkään. Siksi on ollut evoluution kannalta järkevää, että seksi ja lisääntyminen suoritetaan luotettavan ihmisen kanssa.

Tutkimusten mukaan seksi tietyn partnerin kanssa tuottaa tunteita tätä partneria kohtaan. Tämä biologinen reaktio selittyy yllä mainitulla evolutiivisella kehityksellä. Toisaalta se selittää myös sitä, miksi pettäminen tuntuu suhteelle vahingolliselta - ja sitä yleensä onkin.

tunteet tulevat mukaan, ellei ole sairas eli tunnevammainen. Terveellä ihmisellä mieli toimii, kuten 15 kirjoitti.

Mikä on pettämistä? Eri ihmisillä taitaa olla siitäkin eri näkemyksensä. Onko se sitä perinteistä sänkyseksiä vai luokitellaanko pettämiseksi esim. muun kun aviopuolison kanssa suutelu, halaaminen ja ihastuminen yms. Täällä olevista jutuista saa sen käsityksen, että myös suutelu vieraan kanssa olisi pettämistä.

Ensi pitäisi tosiaan määritellä käsite "pettäminen".

Suorastaan naurettavaa pitää pettämisenä toisen naisen halaamista tai salaista ihailua.

Minusta pahinta pettämisessä on pettyminen.

Siinä siis pettyy toiseen jollakin tavalla.

Ihan sama, onko pettymisen syy se, että on tuhlannut yksinään yhteiseen käyttöön varatut säästöt, vai onko pussaillut työkaveria.

Jos parisuhde perustuu siihen, että satunnaiset seksisuhteet ulkopuolisten kanssa eivät haittaa, niin sillä selvä. Jompi kumpi osapuoli liittää seksisuhteeseen muutakin kuin fyysistä mielihyvää, eli kiintymystä, yhteistä tulevaisuutta ja sellaista, niin ei se käy.

Miksi yleensä olla parisuhteessa, jos seksiä pitää hakea muualta?

osaatko lukea, mitä 15 kirjoitti. Halaamiset, pussamiset ym. ovat portti eteenpäin ja tunteet alkavat tälläisistä vähitellen vahvistua. Kuin antaisi pirulle pikkusormen. Miksi, oi miksi! Tai ehkä olet niin tunnevammainen, että tunteesi eivät toimi kuin normaalilla ihmisellä.

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.

tarvitsisi olla.

...

Sen sijaan on ihan selvä, että esimerkiksi väkivallasta - henkisestä tai fyysisestä - on haittaa jo sinänsä, ihan ilman mitään kulttuurisia kuvitelmia, ja niistä pitäisi aina seurata ero.

Minkä ikäinen kirjoittaja on? Ja montako todella tyydyttävää seksisuhdetta on takana päin?

Kun ikää ja kokemuksia kertyy enemmän, useimmat meistä havaitsevat, että pitemmän päälle seksi tuntuu mukavammalta kun siihen liittyy tunteita.

Ei elimet kulu, mutta "tärkein sukupuolielin on aivot". Hyvin harvalla seksi on pelkästään fyysistä. Liittynee evoluutioon sikäli, että mahdolliset jälkeläiset selviytyvät paremmin jatkamaan sukua, kun molemmat vanhemmat huolehtivat yhdessä.

jos ihmisten asenne vaan muuttuisi sen verran, ettei sitä pidettäisi tärkeänä. Siis OIKEASTI se sukupuolielin ei kulu siitä, että sitä käytetään.

Kaikki pettämisen vahingollisuus perustuu pelkkään kulttuuriseen käytäntöön, jonka mukaan se, että pariskunnat harrastavat seksiä vain keskenään on jotenkin über-tärkeää - näin ihmiset kuvittelevat, että seksi muiden kanssa on jotenkin petollista ja vaarallista ja siitä automaattisesti seuraa ero. Mutta ei niin tarvitsisi olla.

Sen sijaan on ihan selvä, että esimerkiksi väkivallasta - henkisestä tai fyysisestä - on haittaa jo sinänsä, ihan ilman mitään kulttuurisia kuvitelmia, ja niistä pitäisi aina seurata ero.

Kyse ei ole pinnallisesta kulttuurisesta ilmiöstä, vaan biologisesta ilmiöstä. Ihmislajin ratkaisu hengissä selviytymiseen on laumojen luominen. Ihmislapsi on poikkeuksellisen avuton poikkeuksellisen pitkään. Siksi on ollut evoluution kannalta järkevää, että seksi ja lisääntyminen suoritetaan luotettavan ihmisen kanssa.

Tutkimusten mukaan seksi tietyn partnerin kanssa tuottaa tunteita tätä partneria kohtaan. Tämä biologinen reaktio selittyy yllä mainitulla evolutiivisella kehityksellä. Toisaalta se selittää myös sitä, miksi pettäminen tuntuu suhteelle vahingolliselta - ja sitä yleensä onkin.

Maailmassa on paljon kulttuureja, joissa avioliitto ei ollenkaan perustu sille, ketkä harrastavat seksiä keskenään, ja joissa avioliitto ei myöskään säätele seksin harrastamista. Näissä kulttuureissa avioliiton ja parisuhdejärjestelyjen tarkoitus on vain järjestää se, mihin ennen pitkää väistämättä (sama se mistä seksitapahtumasta) syntyvät lapset kuuluvat.

Ja lauma-ajattelun kannalta tuo että seksi tietyn partnerin kanssa tuottaa tunteita tätä kohtaan ei mitenkään erityisen selvästi edellytä yksiavioisuutta lauman toimimisen kannalta. Pikemminki nvoidaan ajatella, että mitä enemmän seksipartnereita, sitä enemmän tunteita on laumaa koossapitämässä - ihmisten lauma kun yleensä on ollut sitä selviytymiskykyisempi, mitä useammista yksilöistä se koostuu ja siksi "ydinperhelaumat" ovat äärimmäisen lyhytikäisiä.

suomalaisessa kultturissa esim. neljä miestä ja neljä naista elävät kaikkien sekasuhteiden kautta syntyneiden lastensa kanssa jossain jättimäisessä kommuunissa ja kaikki ovat yhtä suurta perhettä