Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä ja lapsella samat luonnehäiriöt - en kestä
16.03.2012 |
Olen vähän alle nelikymppinen nainen. Isäni on narsistinen ihminen ja tämä on vaikuttanut voimakkaasti elämääni, mm. etsin edelleen itseäni ja mietin mihin ammattiin alkaisin. Minulla on tutkinto ja töitä, mutta koen olevani väärällä alalla. Olen myös todella haavoittuvainen, huono puolustamaan itseäni ja asetan usein toiset itseni edelle.
Jossain vaiheessa parisuhdetta aloin aavistella, että mieheni on jossain määrin kuten isäni. Eli erittäin huomionkipeä, epävakaa persoonallisuus, kova määräilemään, pitää aina saada sanoa viimeinen sana, ei koskaan näe vikaa/ongelmaa itsessään jne. Tämä oli kova isku minulle, ymmärrän nyt, että olen toistanut lapsuudenkuviotani avioliitossani.
Meillä on yksi lapsi, kohta yhdeksänvuotias, joka omaa huomattavan paljon isänsä luonteenpiirteitä. Ei huomioi muita, on itsekäs, hyökkäilee ja komentaa minua (saanut mallia isältään?) jne. Koen, että lapsi on ”samasta puusta veistetty” kuin isänsä.
Olen todella väsynyt elämääni. Narsismi ja alistaminen tuntuvat olevan jotenkin kohtaloni elämässä; ensin vanhempi, sitten puoliso, ehkä lapsikin. Useasti olen ajatellut eroa ja sitä, että aloittaisin elämäni ”alusta” eli eroaisin ja hankkisin uuden ammatin. Tämä on kuitenkin vaikeaa, koska on lapsi ja toisekseen olen itse hyvin läheisriippuvainen, eli irtautuminen on/olisi vaikeaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette toimineet/pärjänneet?
Kommentit (5)
Kertomasi perusteella sinulla on päällä synnytyksen jälkeinen, mahdollisesti hoitamaton, masennus tai vastaavan masennuksen oireet. Yleensä taustalla herkistävänä tekijänä on juuri lapsuudessa koettua traumaa ja näitä lapsuudessa koettuja "väärintekoja/-sanoja" koetaan voimakkaana myös myöhemmin.
Kolme sanaa:
Hakeudu ammattilaisen hoitoon.
Voimia ja paranemista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suolla isällesi suorat sanat, potkaise miehesi pihalle ja penskalle koivuniemen herraa jos tulee sun silmillesi.
Suolla isällesi suorat sanat, potkaise miehesi pihalle ja penskalle koivuniemen herraa jos tulee sun silmillesi.
Selkäranka jees, mutta muuten. Toki hankalasta suhteesta erota kannattaa, mutta väkivalta ei ketään kasvata.
Olen myös nelikymppinen nainen ja erosin narsistimiehestäni turvakodin kautta pari vuotta sitten. Eron jälkeen varsinainen helvetti sitten onkin ollut irti miehen jatkuvine kiusantekoineen ja kyttäilyineen, jopa kimppuunkäymisineen ja toistuvine oikeudenkäynteineen. Kostaa joka tavalla. Meilläkin yksi lapsi, 3-v., josta en usko tulevan narsistia, mutta pelkään kyllä häikäilemättömän isän kielteistä vaikutusta häneen, koska joudun antamaan lasta välillä isälle. Elatuksia isä ei ole mittavasta varakkuudestaan huolimatta maksanut yhtään koko aikana, peruu lapsen tapaamisia viime hetkellä, silti vaatii lasta luokseen oikeusteitse. Teki kuitenkin välittömästi lähtöni jälkeen lapsen toisen naisen kanssa.
Minulla on myös "korkea" tutkinto, mutta aivan väärältä alalta. Minä olen myös todella huono puolustamaan itseäni ja asetan helposti muut itseni edelle. En ole saanut ikinä kerättyä mitään säästöjä tai omaisuutta itselleni, aina joku mies on kupannut rahani, tavalla tai toisella.
Nyt aion kuitenkin lähteä opiskelemaan sitä alaa mitä haluan. Olen yli nelikymppinen rahaton yksinhuoltaja, ja opiskelu tietää köyhyyden jatkumista. Silti sisälläni on nyt sellainen vapaus, jonka vuoksi tämä kaikki on kannattanut kestää. Olen kasvamassa henkisesti, olen vihdoin löytämässä itseäni ja omaa arvoani.
Alue: Aihe vapaa
mutta voisiko nyt olla, että psykologisoit liikaa? Tunnut näkevän narsisimia kaikkialla ja läheisriippuvuus päälle?
Narsismi yleensä johtuu varhaislapsuuden heikosta vuorovaikutuksesta tunnetasolla. Toinen asia on tietysti ns. lellitty lapsi, joka on aina tottunut saamaan tahtonsa läpi - tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti narsismia.
Mitähän jos nyt kuitenkin koettaisit kasvattaa sitä lasta? Lapset ottavat mallia vanhemmistaan, mutta komenteleva lapsi ei ole narsistinen - siis vältäämättä. Se voi ihan oikeasti olla vain huonosti kasvatettu.