Pk-tädit !! Mikä siinä on niin vaikeeta ulkoillessa olla niiden lasten kanssa!?!
vaan täytyy keskittyä rupattelemaan sen työkaverin kanssa, että lasten naamat on ruvella? Ja ei tiedetä mitä on tapahtunut ja milloin
Teillä on taukonne päikkyaikaan ja on myös päästäjiä talo täynnä myös nukuttajallekin
Kommentit (23)
Kun äidit viitsivät itse hoitaa lapsiaan ensimmäiset vuodet. Usein se huono omatunto tulee sitten esiin siinä, että löydetään koko ajan huomauttelemista päiväkodin toiminnasta.
Noh, korjailen sulle pari väärinkäsitystä...
Olen samaa mieltä siitä, että on typerää juoruilla pihalla työtovereiden kanssa kun voisi leikkiä lasten kanssa... MUTTA, asia on niin, että leikkiessä parin kolmen lapsen kanssa ne 15 muuta jää helposti huomiotta vaikka kuinka yrittäisi katsella. Jos hoitaja seisoo sivummalla seuraamassa lasten leikkejä, hän pystyy säännöllisesti etsimään katseellaan jokaisen lapsen ja laskemaan lapsiluvun. Voimme myös tarkkailla tilanteita sivummalta, seurata miten erityislapselta (ja muiltakin) onnistuu leikki, eihän ketään kiusata, eihän kukaan kiiku vaarallisiin paikkoihin jne jne. Tiltanteiden ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kun pidämme kokonaistilannetta silmällä etäämpää. Tämä on tutkittu tosiasia ja näin meitä on ohjeistettu toimimaan. Jos jotakin tapahtuu ja tulee vastuukysymys "missä olit kun tämä tapahtui", en voi painottaa kuinka väärin olisi, että vastaus olisi "leikin hiekkalaatikolla Nikon ja Riinan kanssa". Tämän lisäksi täytyy mainita, että on aina riski että lapsi luulee jotakuta suosittavan jos hoitaja leikkii hetken muutaman kanssa. Toki annamme vauhtia keinussa samalla kun seuraamme toisten leikkejä, tai jos olemme pienellä porukalla pihalla tai vastaavasti hoitajia on enemmän, yksi voi keskittyä leikkiin.
Tähän loppuun lisään myös sen, että emme suinkaan istu kahvilla koko päiväuni aikaa. Päiväuniaikaan on palavereja sekä paperitöiden tekoa, askartelujen valmisteluja ja suunnittelua. Lisäksi on aina lapsia jotka eivät nuku päiväunia lainkaan.
Lapsen kanssa leikkiminen ja omatoimisuuteen kannustaminen on mielestäni kaksi täysin eri asiaa.
Ensinnäkin lasta voi hoivata vain niin kovin lyhyen aikaa, että itse ainakin haluan jättää lapsilleni vahvat muistot siitä, että äiti on rakastanut, pitänyt huolta, auttanut ja hoivannut.
Sen lisäksi olen huomannut, että kaikkein parhaiten se omatoimisuus kasvaa sillä, että tekee lapsen kanssa yhdessä. Ei siis niin, että vieressä käskyttää väsynyttä lasta eikä suostu auttamaan tämän apua pyytäessä. Vaan niin, että kannustaa ja rohkaisee yrittämään itse tekemistä, ja kehuu aina, vaikka ei kaikki niin nappiin just menisikään.