Lue keskustelun säännöt.
Pk-tädit !! Mikä siinä on niin vaikeeta ulkoillessa olla niiden lasten kanssa!?!
06.03.2012 |
vaan täytyy keskittyä rupattelemaan sen työkaverin kanssa, että lasten naamat on ruvella? Ja ei tiedetä mitä on tapahtunut ja milloin
Teillä on taukonne päikkyaikaan ja on myös päästäjiä talo täynnä myös nukuttajallekin
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikinä pysy paikoillaan, eli vaikka juoksisin sen perässä, saa se naamansa ruvelle. Siksi mieluummin pysyn paikoillani, että saan edes suurimman osan lapsista pidettyä silmieni alla suurimman osan aikaa.
jos kaikki valvojat leikkivät parin lapsen kanssa? Tämä etenkin, jos on pieniä lapsia, joita pitää pitää silmän alla joka sekunti.
Ikinä en ole nähnyt, että tädit leikittäisi lapsia esim. Ohjaisi heitä kuurupiilossa tai jossain muussa yhteisleikissä. Olisi tärkeää varsinkin niille lapsille, joille ei löydy kaveria.
päiväkodissa tai muuallakaan. Olen itsekin työssä ja ollut useissa eri päiväkodeissa n.30 vuoden ajan, välillä säitiyslomalla.
Näen esim. ulkoillessa kuinka työkaverini ovat useinkin ryhmässä keskustelemassa.
Erään päiväkodin pihan takaosassa oli aurattu kinos lunta josta lapset laskivat alas.
Ihmettelin mm. miksi eivät aikuiset, ainakin osa, menneet juttelemaan sinne kinoksen viereen.
Olisivat voineet valvoa lapsia edes "toisella" silmällä ja tarvittaessa lapsi olisi saanut apua nopeasti. Mutta ei, siellä ei oltu.
Samoin keinujen läheisyydessä olisi hyvä olla joku tai ne muutamat aikuiset jotka juttelevat niitä näitä, ei juttele siis päiväkotiasioita.
En halua mitään sädekehää pääni ylle, mutta sulaudun lasten pariin niin ulkona kuin sisälläkin. Sehän on työtäni ja pidän lapsista oikeasti.
En mene sekoittelemaan lasten leikkejä tai häiritsemään tai määrääämään mitä pitää leikkiä, mutta tilanteen mukaan otan leikkiin osaa. Samalla koitan pitää hoksottimet auki mitä ympärillä tapahtuuu, itketäänkö jossain jne.
Omalla valppaudellani olen estänyt karkulaisia päääsemästä tielle portin jäädessä auki hakutilanteessa, estänyt lasten välisiä lyömistilanteita, tönimisä pulkkamäessä olemalla lähettyvillä jne.
Usein kävelen pihalla paikasta toiseen. Pyyhin lasten vuotavia neniä, eivätkä ole edes oman ryhmäni lapsia.
Kerrankin seisahdin katselemaan kauemmas, sitten eteeni tuli pieni lapsi ja katsoi minuun sanomatta mitään. Sitten oivalsin -ahaa, nenänalus on ihan märkä, täytyypä pyyhkiä. Lapsi tiesi kuka niitä neniä pyyhkii...
On ap paljon vastuunsa tuntevia hoitajia, oikeesti ap on, mutta ihan varmasti aina pihoilla on myös sellaisia, joiden mielestä sitten ulkona lapset saavat olla vapaasti ja annetaan olla ja eihän ne nyt jos vähän kinastelevat keskenään ja vähän itkevät...
Kurjaa kun näin on.
Oli pakko aikoinaan Helsingissä kertoa päiväkotien tarkastajalle omien lasteni hoitopäivistä.
Puremisjälkiä oli pienelllä kun illalla riisuttiin suihkuun, minä äitinä en saanut hakiessani mitään tietoa puremisista.
Kasvot olivat usein haavoilla, ja harmitti koska olimme joihinkin mainoskuviin menossa. Esim. lapseni kuvat ovat olleet filmikuorien päällä ja välillä on kuvausta siirretty kasvonaarmujen takia.
Kerrankin ohikulkija oli nähnyt ja kertoi että joku tönäisi 1-vuotiaani ruusupenkkaan, muutamat naarmut ja pelästyminen. Hoitaja ei tiennyt kun kysyin.
Joskus oli unohdettu laittaa ulos talvella vaippa 1-vuotiaalle ja selitys oli että eri työntekijä iltapäivällä uloslähtiessä. Myös rukkaset roikkuivat yleensä pois käsistä melkein kokonaan, ranteet paljaina. ostin erilaisia että löytisi hyvin käteen meneviä jne. Eihän ne...
Tarkastajan mielestä päiväkodissa oli "mätää" muutenkin.. Johtaja oli aivan tossun alla. Hänelle olisi ollut turhaa valitella, siksi kerroin suoraan ylemmäs, kun kerran johtaja ei saanut tähänkään asti asioita toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ihmetellyt. Se on vähän kuin villi länsi se piha. Kamalaa jos on aina yksin ja tädit vaan hyväksyvät sen rupatellen iloisesti keskenään.
eikö oikeesti sinne saa sivaria leikittämään jos tädit eivät jaksa?
Ikinä en ole nähnyt, että tädit leikittäisi lapsia esim. Ohjaisi heitä kuurupiilossa tai jossain muussa yhteisleikissä. Olisi tärkeää varsinkin niille lapsille, joille ei löydy kaveria.
että miten samanaikaisesti leikkiä joidenkin lasten kanssa ja valvoa samalla kaikkia? Toki leikkeihin ohjataan, mutta ei siinä kovin syvällisesti voi uppoutua hiekkakakkuja väsäämään, jos on 2 aikuista ulkoilemassa ryhmän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitten tätien kuulukaan leikkiä lasten kanssa, vaan antaa tilaa vapaalle leikille.
Mutta kun ne tädit seisoo siinä ringissä naama toisiinsa päin, vaan kun pitäisi ne silmät olla lapsia kohti!
Ja tätien pitäisi vähän hajautua, että silmiä riittäisi joka kolkkaan.
on se hyvä kun on hoitajat edes ulkona,meidän lapsen hoidossa eivät viitsi aina edes ulos mennä vaan vahtivat sisältä käsin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastuussa 10 alle 3-vuotiaasta pihalla, kun oikeat hoitajat teki jotain sisällä. Tuon työharjottelun ansiosta tajusin, ettei pk ole mun tuleva työpaikka enkä lastani sinne laita ennen kuin tämä osaa kertoa, mitä päivän aikana on tapahtunut.
huh
päiväkodissa tai muuallakaan. Olen itsekin työssä ja ollut useissa eri päiväkodeissa n.30 vuoden ajan, välillä säitiyslomalla.
Näen esim. ulkoillessa kuinka työkaverini ovat useinkin ryhmässä keskustelemassa.
Erään päiväkodin pihan takaosassa oli aurattu kinos lunta josta lapset laskivat alas.
Ihmettelin mm. miksi eivät aikuiset, ainakin osa, menneet juttelemaan sinne kinoksen viereen.
Olisivat voineet valvoa lapsia edes "toisella" silmällä ja tarvittaessa lapsi olisi saanut apua nopeasti. Mutta ei, siellä ei oltu.
Samoin keinujen läheisyydessä olisi hyvä olla joku tai ne muutamat aikuiset jotka juttelevat niitä näitä, ei juttele siis päiväkotiasioita.
En halua mitään sädekehää pääni ylle, mutta sulaudun lasten pariin niin ulkona kuin sisälläkin. Sehän on työtäni ja pidän lapsista oikeasti.
En mene sekoittelemaan lasten leikkejä tai häiritsemään tai määrääämään mitä pitää leikkiä, mutta tilanteen mukaan otan leikkiin osaa. Samalla koitan pitää hoksottimet auki mitä ympärillä tapahtuuu, itketäänkö jossain jne.
Omalla valppaudellani olen estänyt karkulaisia päääsemästä tielle portin jäädessä auki hakutilanteessa, estänyt lasten välisiä lyömistilanteita, tönimisä pulkkamäessä olemalla lähettyvillä jne.
Usein kävelen pihalla paikasta toiseen. Pyyhin lasten vuotavia neniä, eivätkä ole edes oman ryhmäni lapsia.
Kerrankin seisahdin katselemaan kauemmas, sitten eteeni tuli pieni lapsi ja katsoi minuun sanomatta mitään. Sitten oivalsin -ahaa, nenänalus on ihan märkä, täytyypä pyyhkiä. Lapsi tiesi kuka niitä neniä pyyhkii...
On ap paljon vastuunsa tuntevia hoitajia, oikeesti ap on, mutta ihan varmasti aina pihoilla on myös sellaisia, joiden mielestä sitten ulkona lapset saavat olla vapaasti ja annetaan olla ja eihän ne nyt jos vähän kinastelevat keskenään ja vähän itkevät...
Kurjaa kun näin on.
Oli pakko aikoinaan Helsingissä kertoa päiväkotien tarkastajalle omien lasteni hoitopäivistä.
Puremisjälkiä oli pienelllä kun illalla riisuttiin suihkuun, minä äitinä en saanut hakiessani mitään tietoa puremisista.
Kasvot olivat usein haavoilla, ja harmitti koska olimme joihinkin mainoskuviin menossa. Esim. lapseni kuvat ovat olleet filmikuorien päällä ja välillä on kuvausta siirretty kasvonaarmujen takia.
Kerrankin ohikulkija oli nähnyt ja kertoi että joku tönäisi 1-vuotiaani ruusupenkkaan, muutamat naarmut ja pelästyminen. Hoitaja ei tiennyt kun kysyin.
Joskus oli unohdettu laittaa ulos talvella vaippa 1-vuotiaalle ja selitys oli että eri työntekijä iltapäivällä uloslähtiessä. Myös rukkaset roikkuivat yleensä pois käsistä melkein kokonaan, ranteet paljaina. ostin erilaisia että löytisi hyvin käteen meneviä jne. Eihän ne...
Tarkastajan mielestä päiväkodissa oli "mätää" muutenkin.. Johtaja oli aivan tossun alla. Hänelle olisi ollut turhaa valitella, siksi kerroin suoraan ylemmäs, kun kerran johtaja ei saanut tähänkään asti asioita toimimaan.
Et siis laiminlyö hoitolapsia, mutta omiasi kyllä laittamalla ne 1-vuotiaana päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain aika mielenkiintoisen (ja toisaalta ihan varteenotettavan) näkökulman siihen, miksi päiväkodin hoitajat eivät "leiki" lasten kanssa.
Eli siis itse leikin siinä harjotteluni lomassa ulkoillessa lasten kanssa, halusivat mm. että annan vauhtia keinuissa. Ja minä sitten annoin, pitkän aikaa ja monelle lapselle.
Yksi hoitaja sitten ystävällisesti huomautti, että nykyajan lapsia pitäisi kannustaa tekemään asioita itse eikä tehdä heidän puolestaan, koska nykyajan vanhemmat tekevät niin paljon lastensa puolesta, etteivät nämä enää itse viitsi tehdä juuri mitään vaan passuuttavat itseään.
Ja tottahan se muuten onkin.
Ja siis ei hoitaja minua kieltänyt vauhtia antamasta, mutta sanoi että ei nyt kuitenkaan koko aikaa, että lapsille pitää antaa tilaa (kannustaa ja vähän patistaakin) oma-aloitteisuuteen.
Sitä en ollut tullut itse ajatelleeksikaan, kun olin aiemmin myös itse ihmetellyt mikseivät hoitajat juurikaan leiki lasten kanssa.
(ja tässä päiväkodissa lapsia kyllä valvottiin, vaikka heidän annettiinkin leikkiä keskenään).
No, ensinnäkin, me pihalla olevat hoitajat emme vastaa kukaan yksin kaikista ulkona olevista lapsista. Iltaulkoilussa viimeinen hoitaja jää muutaman lapsen kanssa yksin.
Jokaisesta ryhmästä on ainakin yksi oman ryhmän aikuinen ulkoiltaessa tavallisesti kaksi jolloin toinen lähtee hieman aiemmin sissään riisuman itsensä, ottamaan lapsia vastaan pikku hiljaa kun mennään sisälle, lasten kerätessä leluja, putsataan hiekat/lumet ja mennään jonoon...
Eli kun ryhmän aikuisia on vaikka kaksi ulkona, ja toinen leikkii muutamien kanssa, niin johan siinä tulee valvottua ja vahdittua osaa lapsista.
Toki ulkona kaikkien ryhmien aikuiset vastaavat kaikken lapsista noin ykeensä, mutta hyvin voi täti leikkiä joidenkin ryhmänsä lasten kanssa. Minä ainakin leikin esim. laululeikkejä jne. johon alkaa kerääntyä useampia...naruhyppäämistä, pallon kanssa...
Näin ryhmäni toinen aikuinen voi vastata lopuista lapsista. Meidänhän kuuluu ohjeen mukaan laskea välillä lapset, ringissä seisten ei varmaan kukaan niitä laske.
Miksi minun onnistuu leikkiä esim. seitsemän-kahdeksan lapsen kanssa kahvilaleikkejä, kauppaleikkejä jne.
Toki leikkien keskellä muistan aikuisen vastuuni ja pidän hoksottimet auki, tajuan mitä lähioympäristössä tapahtuu...ja usein ihmettelen miksi kukaan ringin naisista ei mene kun lapsi itkee lähempänä heitä kuin minua. Käyn kesken leikin jos on tarve katsomassa tilannetta; oli oman ryhmän lapsi tai naapurin jos apua muut eivät anna.
Hyvin on sujunut. Yleensä poistun leikistä kun se alkaa hyvin sujumaan lasten kesken ja voin lähteä kiertämään ja laskemaan lapsia, aloittaa uutta leikkiä tai vaan ihan jutella...mutta lapsen/lasten kanssa tai vanhempien.
Meillä on erikseen ajat ilman lapsia, jolloin työntekijöinä saamme ja täytyykin puhua lapsista, suunnitella jne. Hoidamme vuorotellen ryhmiemme lapsia esim. palaverien aikana.
Talon palaveri kerran viikossa on nukkariaikaan, mutta vain yksi menee vuorollaan kustakin ryhmästä tehden muistiinpanot, jotka muut lukevat. Joskus jos kukaan ei pääse, lainataan toisesta ryhmästä muistiinpanot, kopioidaan...
Ulkoilusta...olen ollut Helsingisä 1970-luvulla yksityinen puistotäti, jolloin yhdellä tädillä sai olla yhteensä 25 lasta ulkona. Aamupäivisin 2,5h ja iltapäivisin 2,5h.
Siihen aikaan lasten kanssa leikittiin laululeikkejä ja laulettiin. Niitä käytiin opettelemassa yhteisissä tapaamisissa kerran kuukaudessa, ajateltiin että laululeikit ovat osa puistotätitoimintaa. Onnistui valvonta ja leikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkodissa tai muuallakaan. Olen itsekin työssä ja ollut useissa eri päiväkodeissa n.30 vuoden ajan, välillä säitiyslomalla.
Näen esim. ulkoillessa kuinka työkaverini ovat useinkin ryhmässä keskustelemassa.
Erään päiväkodin pihan takaosassa oli aurattu kinos lunta josta lapset laskivat alas.
Ihmettelin mm. miksi eivät aikuiset, ainakin osa, menneet juttelemaan sinne kinoksen viereen.
Olisivat voineet valvoa lapsia edes "toisella" silmällä ja tarvittaessa lapsi olisi saanut apua nopeasti. Mutta ei, siellä ei oltu.
Samoin keinujen läheisyydessä olisi hyvä olla joku tai ne muutamat aikuiset jotka juttelevat niitä näitä, ei juttele siis päiväkotiasioita.
En halua mitään sädekehää pääni ylle, mutta sulaudun lasten pariin niin ulkona kuin sisälläkin. Sehän on työtäni ja pidän lapsista oikeasti.
En mene sekoittelemaan lasten leikkejä tai häiritsemään tai määrääämään mitä pitää leikkiä, mutta tilanteen mukaan otan leikkiin osaa. Samalla koitan pitää hoksottimet auki mitä ympärillä tapahtuuu, itketäänkö jossain jne.
Omalla valppaudellani olen estänyt karkulaisia päääsemästä tielle portin jäädessä auki hakutilanteessa, estänyt lasten välisiä lyömistilanteita, tönimisä pulkkamäessä olemalla lähettyvillä jne.
Usein kävelen pihalla paikasta toiseen. Pyyhin lasten vuotavia neniä, eivätkä ole edes oman ryhmäni lapsia.
Kerrankin seisahdin katselemaan kauemmas, sitten eteeni tuli pieni lapsi ja katsoi minuun sanomatta mitään. Sitten oivalsin -ahaa, nenänalus on ihan märkä, täytyypä pyyhkiä. Lapsi tiesi kuka niitä neniä pyyhkii...
On ap paljon vastuunsa tuntevia hoitajia, oikeesti ap on, mutta ihan varmasti aina pihoilla on myös sellaisia, joiden mielestä sitten ulkona lapset saavat olla vapaasti ja annetaan olla ja eihän ne nyt jos vähän kinastelevat keskenään ja vähän itkevät...
Kurjaa kun näin on.
Oli pakko aikoinaan Helsingissä kertoa päiväkotien tarkastajalle omien lasteni hoitopäivistä.
Puremisjälkiä oli pienelllä kun illalla riisuttiin suihkuun, minä äitinä en saanut hakiessani mitään tietoa puremisista.
Kasvot olivat usein haavoilla, ja harmitti koska olimme joihinkin mainoskuviin menossa. Esim. lapseni kuvat ovat olleet filmikuorien päällä ja välillä on kuvausta siirretty kasvonaarmujen takia.
Kerrankin ohikulkija oli nähnyt ja kertoi että joku tönäisi 1-vuotiaani ruusupenkkaan, muutamat naarmut ja pelästyminen. Hoitaja ei tiennyt kun kysyin.
Joskus oli unohdettu laittaa ulos talvella vaippa 1-vuotiaalle ja selitys oli että eri työntekijä iltapäivällä uloslähtiessä. Myös rukkaset roikkuivat yleensä pois käsistä melkein kokonaan, ranteet paljaina. ostin erilaisia että löytisi hyvin käteen meneviä jne. Eihän ne...
Tarkastajan mielestä päiväkodissa oli "mätää" muutenkin.. Johtaja oli aivan tossun alla. Hänelle olisi ollut turhaa valitella, siksi kerroin suoraan ylemmäs, kun kerran johtaja ei saanut tähänkään asti asioita toimimaan.
Et siis laiminlyö hoitolapsia, mutta omiasi kyllä laittamalla ne 1-vuotiaana päiväkotiin.
mutta 1970-luvulla olin tahtomattani jäänyt yksinhuoltajaksi, nuorin syntyi ilman isää...joka tapauksessa silloin
- ei ollut vielä kotihoidontukea
- ei ollut edes työttömyyskorvausta
Sinä olisit ilmeiseti jäänyt sosiaaliavustuksen kanssa kotiäidiksi, niinkö?
Minä hoidin kolme lastani ensimmäisen ollessa 2v, toisen 1v ja kolmannenkin myöhemmin kun oli syntynyt puistotätityön yhteydessä. Nuorin oli muutaman kuukauden ikäinen kun otin työhöni mukaan...
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1109714/puistotadeis…
Lähdin "sisätöihin" koska lapset sairastelivat. Mutta en tarvinnut yhteiskunnan rahalllista tukea.
-
Itse olin harjoittelijana yhdessä päiväkodissa missä hoitajat kyllä tekivät työnsä! Jokainen lapsi oli huomioitu, jos joku satutti itsensä vahingossa (juoksi vaikka pusikkoon) haavat hoidettiin samantien. Hoitajat eivät rupattelee ulkona vaan valvovat lapsia, tai potkivat palloa heidän kanssa. Muutenkin hoitajat perusteli selkeästi miksi ne tekee näin ja miksi näin. Oli todella hyvät perustelut!
Siihen tarhaan ja niille hoitajille kyllä luottaisin lapseni! Olen antanutkin heille sitä palautetta. He oikeasti tekivät työnsä!
Paitsi minä en vaan pitänyt siitä työstä (suuntaudun vanhustyöhöön)
Toivottovasti tälläisiä hoitajia ja lastentarhaopettajia on enemmänkin!
Hänen on vaikea ymmärtää, koitetaan me häntä.
kun vakkarihoitajat vaan juoruu..
En tiedä kaikkien talojen tilannetta, mutta meillä ei ainakaan keskitytä rupattelemaan. Vaihdamme kyllä työn kannalta tärkeää infoa koko ajan kun aiheellista, esim. Se ja se haetaan, siitä ja siitä soitettiin, että isä möhästyy, viitsisitkö hakea sille ja sille lisätumput, kun nuo sen hanskat on liian ohuet jne.
Syy miksi aikuiset eivät vietä aikaansa lasten kanssa leikkien pihalla on se, että jos olet yksin ryhmäsi lasten kanssa pihalla, vaikkapa 15 ipanaa, niin jos istut yhden tai vaikka viidenkin kanssa väsäämässä lumiukkoa, niin kukas niiden muiden olinpaikat tietää? Jos leikin puoli tuntia parin lapsen kanssa, niin kymmenen on voinut karata tai loukkaantua.
Siksi pihalla on sovitut valvontapaikat. Aikuiset vahtivat yhteisvastuullisesti kaikkien ryhmien lapsia jotka sattuvat olemaan sen valvontapaikan näköpiirissä, välillä käyn kaikki oman ryhmän lapset läpi.
Tervetuloa vain kokeilemaan vastuullisena lastenhoitajana tai opena miten ryhmähallinta onnistuu jos puuhaat jotain parin lapsosen kanssa. Kivaahan se toki olisi ja siksi ihmettelenkin kovasti miksi vanhemmista on muka yhden tai kahden lapsen kanssa touhuaminen niin mieletön urakka.
Kun meillä on oikeus jne...