Onko kohtuuton pyyntö että lapsipuolet olisivat viikon äidillään lomalla kun vauvan kanssa kotiin?
Ensimmäinen lapseni syntyy heinäkuussa.
Olen alkanut miettiä vauvan kotiintuloa; olisiko ihan kohtuutonta ajoittaa lasten lomailu äitinsä luokse juuri silloin kun laskettua aika lähellä?
Saisin vauvan kotiin kaikessa rauhassa ja elää arkea hetken ihan rauhassa.
Sain neuvolasta vastaukseksi ehdottaman ei:n asialle, kätilö sanoi että lapsipuolet pitää otttaa vauvan arkeen heti mukaan etteivät tunne itseään ulkopuoliseksi.
No kätilö ei tunne lapsipuolia, kuinka hankalia ovat :/
Poika 13v ja tyttö 10v, en jaksa oikeesti vauvan lisäksi sitä rumbaa mitä aiheuttavat.
Kommentit (61)
KAPPALEJAKOA, vaikka tästä on 5154654321 kertaa huomautettu! Älä jaksa!
Jos lapsipuolten koti on teillä, ei heitä oikein voi pois ajaa. Sen sijaan jos koti on äidin luona, ei isällä ole mitään velvollisuutta ottaa heitä teille häiritsemään vauva-aikaa. Älä välitä av-mammoista, jotka ovat katkeria lähiäitejä. Tee kuten parhaalta tuntuu ja MIHIN SULLA ON MIEHESI KANSSA OIKEUS. Siihen mammatkin aina vetoavat.
Minä olen lähi-äitipuoli ja olen tyrmistynyt kommentistasi!
Jos lapsipuolten koti on teillä, ei heitä oikein voi pois ajaa. Sen sijaan jos koti on äidin luona, ei isällä ole mitään velvollisuutta ottaa heitä teille häiritsemään vauva-aikaa.
Älä välitä av-mammoista, jotka ovat katkeria lähiäitejä. Tee kuten parhaalta tuntuu ja MIHIN SULLA ON MIEHESI KANSSA OIKEUS. Siihen mammatkin aina vetoavat.
Jos lapsipuolten koti on teillä, ei heitä oikein voi pois ajaa. Sen sijaan jos koti on äidin luona, ei isällä ole mitään velvollisuutta ottaa heitä teille häiritsemään vauva-aikaa. Älä välitä av-mammoista, jotka ovat katkeria lähiäitejä. Tee kuten parhaalta tuntuu ja MIHIN SULLA ON MIEHESI KANSSA OIKEUS. Siihen mammatkin aina vetoavat.
Missä on lapsen oikeus tavata isäänsä? Minä olen lähi-äitipuoli ja olen tyrmistynyt kommentistasi!
Etävanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata, joten voisi loogisesti olettaa, että tällaista oikeutta ei ole.
On AINA ensin otettava huomioon jo olemassa olevat lapset, ennen uusi lapsia. Hehän ovat jo menettäneet arjen jakamisen toisen vanhemman kanssa, mikä tosiaan on eron järkyttävin seuraus, jonka lapset ovat joutuneet jo kokemaan.
Aikuiselta ihmiseltä ja tulevalta äidiltä pitää jo löytyä kykyä asettua toisen asemaan ja tässä tapauksessä näiden lapsien. Yritä edes ottaa huomioon, miltä heistä tuntuun, kun työnnetään pois jaloista, että uusi saa tilaa.
En jaksa..., voi kyynel. Aikuisen kyllä pitää jaksaa, eikä lapsen maksa hintaa.
ymmärsi sen verran, että ehdottomasti toivoi, että isot sisarukset ovat paikalla kun hän tulee vauvan kanssa kotiin. Juuri siksi, ettei kellekään tulee ulkopuolisuuden tunteita.
Yritä nyt ap vaan kestää ja aikuistua vähän! Ehkä enää 6-10 vuotta niin pääset kokonaan eroon miehesi lapsista ja saat leikkiä kotia sydämesi kyllyydestä!
lainkaan kohtuutonta, JOS asian pystyy järkkäilemään niin, että lapsipuolet eivät ainakaan ihan suoraan tajua, että heidät heivataan pois tieltä. Eli jos ovat muutenkin menossa äitinsä luo viikoksi niin jotenkin puoliepämääräisesti annatte ymmärtää, että kaikille sopii tuo viikko parhaiten heidän lomaansa ajatellen.
Ensimmäinen lapseni syntyy heinäkuussa.
Olen alkanut miettiä vauvan kotiintuloa; olisiko ihan kohtuutonta ajoittaa lasten lomailu äitinsä luokse juuri silloin kun laskettua aika lähellä?
Saisin vauvan kotiin kaikessa rauhassa ja elää arkea hetken ihan rauhassa.
Sain neuvolasta vastaukseksi ehdottaman ei:n asialle, kätilö sanoi että lapsipuolet pitää otttaa vauvan arkeen heti mukaan etteivät tunne itseään ulkopuoliseksi.
No kätilö ei tunne lapsipuolia, kuinka hankalia ovat :/
Poika 13v ja tyttö 10v, en jaksa oikeesti vauvan lisäksi sitä rumbaa mitä aiheuttavat.
ja sinä saisit rauhassa totutella olemana vauvan kanssa? Miehellehän tuo on jo tuttua, hän ei tarvitse erikseen opettelua vauva-arkeen. Varmasti tekisi hyvää isälle ja isommille lapsille olla rauhassa lomailemassa ennen kuin rumba vauvan kanssa alkaa heillekin.
Ei tässä asiassa ole kyse aikuisten oikeuksista vaan nimenomaan lasten. Perehdy vähän asioihin ennen kuin alat kirjoitella omia luulojasi.
Etävanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata, joten voisi loogisesti olettaa, että tällaista oikeutta ei ole.
vastauksia. Ensinnäkin, tuo on ap:n ensimmäinen oma lapsi, joten voi olla että lapsen tulo jännittääkin melkoisesti kun ei ole vauva-ajasta kokemusta. Lisäksi, jos lapset joka tapauksessa lomailevat jossain vaiheessa äidillään niin miksi ei sitten juuri tuossa kohtaa? Tosin voi olla hankala ajoittaa sitä lomailua kun ei sitä tiedä milloin se lapsi sieltä tulee mutta kuitenkin.
pienen sympatian sanan ap:lle, joka on kovasti saanut lokaa niskaan. Olen siis se äitipuoli, joka myös oli sitä mieltä, ettei isompia lapsia ajeta juuri tuolloin pois. Muistan itse hyvin ne ajat vuosia sitten, kun olin kahden lapsen äitipuoli ja odotin esikoistani ja myöhemmin, kun hän oli pieni. Kyllä ne äitiyden vietit ja rakkauden tunteet ovat tosi vahvoja, ja niin sen pitää ollakin. Lapsipuolia (tai millä nimellä sitten haluaakaan kutsua) täytyy kohdella reilusti ja ystävällisesti, siten kuin ihmisiä yleensäkin :) MUTTA sellaista luonnon suomaa hurjaa rakkautta ei tule ainakaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jos asiat sujuvat hyvin, lapsipuoliin kiintyy ajan kanssa, mutta silti se oikea vanhempi eli näissä tapauksissa isä on siinä perheessa se "päävanhempi" näille lapsille. Onhan useimmilla erolapsilla kuitenkin se etävanhempikin eli vanhempia on ihan se tavallinen määrä. Äiti- ja isäpuolet ovat tavallaan ylimääräisiä, eikä ole mitään mieltä vaatia vaikka äitipuolelta mitään leijonaemon omistautumista lapsipuolille, vaikkakin sitä fiksua käytöstä tulee vaatia. Eli ymmärrän nämä ap:n tuntemukset hyvin. Elämä esikoisvauvan kanssa on aika intensiivistä, kaikenlaista on opeteltava.
Mutta silti sanon, että tee kaikkesi, että lapsipuolet kokisivat olevansa osa perhettä. Mietin, voisiko osa teidän hankaluuksista johtua ihan tästä, että he eivät tunne olevansa kotonaan? Tässä on vähän sama tilanne kuin suhteessa mieheen. Pienen vauvan kanssa äiti usein hurahtaa täysillä äitiyteen, imetykseen jne. ja oikeasti alkaa hylkiä miestä. Ja vaikka tässä jylläävät ne luonnon antamat vietit, niin hyvää ei seuraa pitkällä tähtäimellä. Vieteistä pitäisi poimia parhaat puolet, mutta sen lisäksi miettiä järjellä, mitä esim. muut ihmissuhteet vaativat. Miestä, lapsipuolia ja vanhoja ystäviä ei kannata hylätä siksi, että juuri sillä hetkellä kotona on vauva. En tiedä, koskivatko nämä jutut sinua, ap, mutta pohdintaa tämäkin.
Lapsella ON oikeus tavata myös muualla asuvaa vanhempaansa! Ei tässä asiassa ole kyse aikuisten oikeuksista vaan nimenomaan lasten. Perehdy vähän asioihin ennen kuin alat kirjoitella omia luulojasi.
Mitä sillä oikeudella tekee, jos se ei johda etävanhemman velvollisuuteen tavata lastaan? Ei yhtään mitään. Sun kuvitelmissasi ehkä on velvollisuus tavata, mutta ei todellisessa maailmassa. Tuo on ajatuksenakin ihan absurdi, jos vähän käytät päätäsi.
Lapsella ON oikeus tavata myös muualla asuvaa vanhempaansa! Ei tässä asiassa ole kyse aikuisten oikeuksista vaan nimenomaan lasten. Perehdy vähän asioihin ennen kuin alat kirjoitella omia luulojasi.
Mitä sillä oikeudella tekee, jos se ei johda etävanhemman velvollisuuteen tavata lastaan? Ei yhtään mitään. Sun kuvitelmissasi ehkä on velvollisuus tavata, mutta ei todellisessa maailmassa. Tuo on ajatuksenakin ihan absurdi, jos vähän käytät päätäsi.
ei ole munaa sen verran, että tapaisi omia lapsiaan. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan, mutta onhan se hyvä että sinunlaisia löytyy, joille tuollainen sitten kelpaa paremman puutteessa. Toivotaan vain että sinun liittosi on niin vakaalla pohjalle ettet joudu itse koskaan mittimään pitäisikö exäsi olla mukana lastesi elämässä vaiko eikö..
Lapsella ON oikeus tavata myös muualla asuvaa vanhempaansa! Ei tässä asiassa ole kyse aikuisten oikeuksista vaan nimenomaan lasten. Perehdy vähän asioihin ennen kuin alat kirjoitella omia luulojasi.
Mitä sillä oikeudella tekee, jos se ei johda etävanhemman velvollisuuteen tavata lastaan? Ei yhtään mitään. Sun kuvitelmissasi ehkä on velvollisuus tavata, mutta ei todellisessa maailmassa. Tuo on ajatuksenakin ihan absurdi, jos vähän käytät päätäsi.
ei ole munaa sen verran, että tapaisi omia lapsiaan. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan, mutta onhan se hyvä että sinunlaisia löytyy, joille tuollainen sitten kelpaa paremman puutteessa. Toivotaan vain että sinun liittosi on niin vakaalla pohjalle ettet joudu itse koskaan mittimään pitäisikö exäsi olla mukana lastesi elämässä vaiko eikö..
En mä ole itsestäni mitään puhunut, vaan ensin vastannut ap:n kysymykseen ja sitten mammojen lapsellisiin kuvitelmiin.
Lapsella ON oikeus tavata myös muualla asuvaa vanhempaansa! Ei tässä asiassa ole kyse aikuisten oikeuksista vaan nimenomaan lasten. Perehdy vähän asioihin ennen kuin alat kirjoitella omia luulojasi.
Mitä sillä oikeudella tekee, jos se ei johda etävanhemman velvollisuuteen tavata lastaan? Ei yhtään mitään. Sun kuvitelmissasi ehkä on velvollisuus tavata, mutta ei todellisessa maailmassa. Tuo on ajatuksenakin ihan absurdi, jos vähän käytät päätäsi.
ei ole munaa sen verran, että tapaisi omia lapsiaan. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan, mutta onhan se hyvä että sinunlaisia löytyy, joille tuollainen sitten kelpaa paremman puutteessa. Toivotaan vain että sinun liittosi on niin vakaalla pohjalle ettet joudu itse koskaan mittimään pitäisikö exäsi olla mukana lastesi elämässä vaiko eikö..
En mä ole itsestäni mitään puhunut, vaan ensin vastannut ap:n kysymykseen ja sitten mammojen lapsellisiin kuvitelmiin.
mutta etävanhemmalla ei ole tosiaan velvollisuutta tavata lastaan. Mieheni lapsi asui ennen äidillään, mutta tuli niin pahoja ongelmia(äidillä mt-ongelmia), että lapsi viimein pääsi meille asumaan. Näin on parempi lapsen terveyden kannalta, mutta tietysti hänelle olisi tärkeää tavata äitiään edes pari tuntia kerrallaan, mutta äiti ei halua. Eli on lopullisesti lapsensa nyt hylännyt. Lasten oikeudet ovat vain puhetta.
mutta etävanhemmalla ei ole tosiaan velvollisuutta tavata lastaan. Mieheni lapsi asui ennen äidillään, mutta tuli niin pahoja ongelmia(äidillä mt-ongelmia), että lapsi viimein pääsi meille asumaan. Näin on parempi lapsen terveyden kannalta, mutta tietysti hänelle olisi tärkeää tavata äitiään edes pari tuntia kerrallaan, mutta äiti ei halua. Eli on lopullisesti lapsensa nyt hylännyt. Lasten oikeudet ovat vain puhetta.
varustetulla ihmisellä on ihan luontainen halu olla omien lastensa kanssa? Nyt ei vissiin puhuta mistään MT-ongelmaisesta isästä ap:n tapauksessa.
Tapaamisoikeus
Lait: laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 2 §
Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla.
Mitä sillä oikeudella tekee, jos se ei johda etävanhemman velvollisuuteen tavata lastaan? Ei yhtään mitään. Sun kuvitelmissasi ehkä on velvollisuus tavata, mutta ei todellisessa maailmassa. Tuo on ajatuksenakin ihan absurdi, jos vähän käytät päätäsi.
Lapsella ON oikeus tavata myös muualla asuvaa vanhempaansa! Ei tässä asiassa ole kyse aikuisten oikeuksista vaan nimenomaan lasten. Perehdy vähän asioihin ennen kuin alat kirjoitella omia luulojasi.
Mitä sillä oikeudella tekee, jos se ei johda etävanhemman velvollisuuteen tavata lastaan? Ei yhtään mitään. Sun kuvitelmissasi ehkä on velvollisuus tavata, mutta ei todellisessa maailmassa. Tuo on ajatuksenakin ihan absurdi, jos vähän käytät päätäsi.
Luonnollisesti on isejä, jotka eivät tapaa lapsiaan ja nämä tapukset ovatkin saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsitystä, mutta on tavaton määrä myös isejä, jotka tahtoisivat olla enemmän läsnä lasten päivittäisessä arjessa, mutta se on äidin toimesta mahdotonta.
erona, että lapsia oli vain yksi 13v. poika. Mua häiritsi pojan läsnäolo etukäteen kovasti ja ajattelin, että haluan viettää ensi hetket vain mieheni ja vauvan kanssa. Kun tilanne koitti, en kuitenkaan halunnut sanoa ei ja kaikki meni loistavasti. Tuntuu toi lapsipuolikin paljon läheisemmältä nyt ja mies hemmotteli/passasi alussa, eli mulla ei ollut pojasta mitään vaivaa. Olen ollut pojan elämässä neljä vuotta ja olen käynyt tunteissani häntä kohtaan inhosta todelliseen kiintymykseen ja lämpöön. Anna itsellesi mahdollisuus, se kannattaa.