kun tuttava ei ymmärrä etten halua ystävystyä lähemmin

ettei sulla ole valitettavasti aikaa aloittaa uutta ystävyyssuhdetta, kun nykyistenkin ylläpitäminen on heikkoa, kun on niin paljon lapsiperheen kiireitä...



Mulle sanoi uudella paikkakunnalla naapuri ihan suoraan, että heillä on riittävästi jo kaveriperheitä. En sitten yrittänyt tutustua enempää, vaikka puistossa olimmekin yhtä aikaa, enkä siinä vaiheessa tuntenut vielä ketään.

Hyvää loppuelämää sulle. En mäkään kaipaa sun seuraasi. Mä jo aatteln että olet masentunut, mutta syy olikin siinä että oon liian hyvää seuraa sulle.

Miten se ilmenee, ettei ole mitään yhteistä? Kerro joku esimerkki? Vaikea uskoa, ettei mitään yhdistävää tekijää löydy, jos toinen on niin kiinnostunut seurastasi.

että menen kylään, kokeiltu on. ja on ollut meilläkin. ei mitään yhteistä. uskon että te joilla samoja kokemuksia ymmärrätte. Kiitos. ap

että toisen jutut ei kiinnosta. Kiinnostaa tasan sen verran, että viitsii kuulumiset kysellä, mutta mitään sen tarkempaa ei halua tietää. Ei siis kiinnosta sen ihmisen jutut ja elämä.

Niin sen kai tietää. Ystävyys syntyy aika itsestään ja pakottamatta sellaisten ihmisten välille, joilla synkkaa.

Uudet ystäväthän ovat aina tervetulleita? Oletteko niin erilaisia? Miksi haluat kääntää selkäsi? Itse en niin tekisi jos joku haluaisi minut uudeksi ystäväkseen.

Haluan antaa aikaa jo olemassa oleville ystävilleni ja läheisilleni. Jos otan elämääni liikaa ihmisiä, laiminlyön heistä jokaista, sillä aikaa ei vain yksinkertaisesti oli määrättömiin.

ei ap

Joskus kun aavistan, että on tulossa tällainen epämukava tilanne, niin otan sopivalla hetkellä puheeksi kaikenlaisen arjen kiireen ja valittelen yleisellä tasolla sitä, että miten vähän ehtii pitää yllä sosiaalisia suhteita; kuinka on kulunut jo puoli vuotta kun tapasin sen ja tuon vanhan ystäväni ja kuinka toista ystävää näkee varmaan vasta ensi kesänä. Lopuksi totean, että onneksi pitkät ystävyyssuhteet kestää myös pitkät hiljaisuudet.

Yleensä tällainen jutustelu menee wanna-be-kaverin ymmärrykseen, eikä kukaan ole tullut nolatuksi, eikä kenestäkään ole tehty pahaa ihmistä.

Aika valheellista diplomatiaa, kahdesta syystä: Ensinnäkin, tuollaisella jättää toisen lähinnä ajattelemaan että ystävyys voisi olla mahdollinen vaikkei se sitä todellisuudessa olekaan. Toisekseen ihmiset eivät ole niin tyhmiä että tuollainen ei paljastuisi ennen pitkää.

Joissakin piireissä on tapana käyttää tuollaista tapaa, koska se on muilta yhteisön jäseniltä omaksuttu. Ilmeisesti niissä kuvitellaan, että ollaan jotenkin erityislaatuisia jotta ystävien valikoiminen on tarpeen.

Tästä syystä en juurikaan enää viitsi tutustua ihmisiin, sillä yksin on parempi kuin huonojen kavereiden kanssa. On minullakin paljon kaltaisiasi hyvänpäivän tuttuja, joten tiedän melko tarkkaan mistä puhun.

ym ym.tms.tms.



katoppa ap tota sun tekstiäs!!Toihan on ihan sekava!!

Miten jollakin ihmisellä voi olla ystäviä liikaa?

Siten, että on aina ollut sosiaalinen ja ystävystynyt eri elämänvaiheissa useiden ihmisten kanssa. Kolmikymppisenä onkin jo helposti kerännyt aika monta sellaista ihmistä, joihin mielellään pitäisi yhteyttä. Ja kuten moni täällä on painottanut: aika on rajallista.

Itselläni on sellainen onnellinen tilanne, että ystäviä on niin lukio- kuin opiskeluvuosiltakin, omasta suvusta, miehen läheisistä, harrastusporukoista jne. Välillä oli useamman vuoden tauko, etten kerta kaikkiaan voinut ajatellakaan solmivani uusia läheisempiä ystävyyssuhteita, kun entistenkin ylläpitäminen vei lähestulkoon kaikki illat viikossa. Tuntui kurjalta joutua sanomaan neljään kutsuun "ei" päättäessään, missä vietti vaikkapa vappua tai juhannusta.

Nyt tilanne on rauhoittunut: monella alkaa olla perhettä, osa on muuttanut ulkomaille jne. Kuin varkain ystävystyin uusien työkuvioiden kautta kahteen uuteen ihmiseen, joille olen löytänyt tilaa elämästäni. Se tuntuu mukavalta. Mutta näiden ihmisten kanssa synkkaakin todella voimakkaasti - ystävystymistä ei suorastaan voinut estää. En edelleenkään ole "haku päällä" uusien ihmisten suhteen, sillä sosiaalinen verkostoni on täysi.

Tämä ei tarkoita, ettenkö haluaisi olla ystävällinen ympärilläni oleville ihmisille. Tai etten osaisi arvostaa sitä, että minulla on monia ystäviä, kun jollain toisella ei niin ole. Tiedän olevani onnekas. Mutta ymmärrän ap:n tilannetta ja sitä, ettei ystävyys synny väkisin.

ym ym.tms.tms.

katoppa ap tota sun tekstiäs!!Toihan on ihan sekava!!

Nuohan on lyhenteitä sanoista ynnä muuta, ja niin edelleen.. Ihan normaali tapa lyhentää sanoja. Varsinkin jos asiaa on paljon.

Ei ap.

ym ym.tms.tms.

katoppa ap tota sun tekstiäs!!Toihan on ihan sekava!!

Nuohan on lyhenteitä sanoista ynnä muuta, ja niin edelleen.. Ihan normaali tapa lyhentää sanoja. Varsinkin jos asiaa on paljon.

Ei ap.

eikö muut lyhentele sanoja? minustakin aivan tavallista. ei liity nyt oikeastaan alotukseen, mutta kommentti tämäkin..

ym ym.tms.tms.

katoppa ap tota sun tekstiäs!!Toihan on ihan sekava!!

Nuohan on lyhenteitä sanoista ynnä muuta, ja niin edelleen.. Ihan normaali tapa lyhentää sanoja. Varsinkin jos asiaa on paljon.

Ei ap.

eikö muut lyhentele sanoja? minustakin aivan tavallista. ei liity nyt oikeastaan alotukseen, mutta kommentti tämäkin..

Kyllä ihmisillä riittää aikaa pohtia kaikenlaista...

esim. saman päiväkodin pihassa, jos on vuodesta toiseen tavattu ja juteltu ummet ja lammet, ei saisikaan enää kysyä, että mitä teille kuuluu, koska se onkin heti viesti siitä, että nyt pitää alkaa vaihtamaan puhelinnumeroita ja sopimaan viikottaisista kyläilyistä. Voihan hitsit, täytyy varoa puhumisiaan jatkossa. Minusta kyllä tuntuu, että aika samoilla linjoilla on ne muutkin keskustelijat olleet kuin minä. Eli tuntisin itseni tuppaajaksi, jos alkaisin ehdottelemaan jotain syvällisempää. Ja tällaisia ihmisiä, jotka kaikki ovat tosi hyviä tyyppejä, mutta elämäntilanteet ei kohtaa ystävyydeksi asti, on jokaisella varmasti kymmeniä.

Hankala varmasti sanoa tuollaista. Itse en kehtaisi.