Lue keskustelun säännöt.
kun tuttava ei ymmärrä etten halua ystävystyä lähemmin
04.03.2012 |
Harvakseltaan nähdään, jutellaan niitä näitä. itselleni tämä riittää. ollaan ns. eri aaltopituudella. hlö soitteleekin välillä, usein viestiä laittaa.olen huomannut, että haluaa läheiseksi kaveriksi, aina vihjailua kylään tulosta ym ym. itse en aina viestiin vastaa ym mutta jos en vastaa lisää tulee viestejä jne..en haluaisi päin naamaakaan sanoa että kuule en kaipaa seuraasi,riittää kun kadulla törmätään. vaikka en moneen kk laittaisi viestejä ym niin toinen sinnikkäästi ehdottelee näkemistä/kyselee miksi en vastaa jne jne. muilla kokemusta samantapaisesti?
Kommentit (72)
ikäväähän se on. Yritän olla kohtelias ja ystävällinen, mutta inhottaa keksiä tekosyitä, miksi en voi lähteä syömään tai kyläilemään. En vaan voi sanoa päin naamaa, ettei mua kiinnosta ja lisäksi ajtuksemme ovat niin erilaisia.
Olen myös joskus huomannut, että itse haluaisin ystäväksi jonkun, joka onkin viileä. Tajuan kyllä jättää asian sitten siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäväähän se on. Yritän olla kohtelias ja ystävällinen, mutta inhottaa keksiä tekosyitä, miksi en voi lähteä syömään tai kyläilemään. En vaan voi sanoa päin naamaa.
Tekosyyt ei kivoja...toinen ei silti luovuta. isekin ymmärrän vähemmästäkin jos jotakuta ei mun seura kiinnosta..
ap
kun vallan liikaa ystäviä on : ((
miten toiset pääsee noin helpolla.....
elämä on... epäreilua : (
itse taistelen syöpää vastaan... ja todellakin olisin ikionnelline, kun minulla olisi ystäviä..edes yksi ...
hävetkää......
kun vallan liikaa ystäviä on : ((
miten toiset pääsee noin helpolla.....
elämä on... epäreilua : (
itse taistelen syöpää vastaan... ja todellakin olisin ikionnelline, kun minulla olisi ystäviä..edes yksi ...
hävetkää......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on siitä että ei halua loukata toisen tunteita. eli miten ilmaista että ystävyyttä ei synny. ja onko se ystävyyttä jos alkaa näyttelemmän toiselle että joo olet mukava ja onpa kiva jutella sun kanssa. en häpeä enkä sano että tämä asia on elämääni HAITTAAVA ONGELMA. mutta kukin ymmärtää tekstini tavallaan.
'
ap
Missäpäin Suomea asut? Onko lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et en halua ystävystyä.
ja ihmettelen myös, miten tuollaisilla ihmisillä niitä ystäviä aina riittää, ihan valittaviksi asti : (
ihmeessä miten NÄTISTI sanotaan että en halua ystäväksi. olen itse huomaavainen enkä haluaisi loukata.ja mulla ei ole liikaa kavereita/ ystäviä, niin en ole väittänyt. ihme kommentteja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmeessä miten NÄTISTI sanotaan että en halua ystäväksi. olen itse huomaavainen enkä haluaisi loukata.ja mulla ei ole liikaa kavereita/ ystäviä, niin en ole väittänyt. ihme kommentteja.
ap
ehkäpä hän lähemmin tutustuttuasi olisikin vallan ihana tuttava???
eli etkö voisi kutsua häntä kylään, tai mennä hänen luokse ja kokeilla ????
minusta on ilkeää vaan jättää vastaamattta puheluihin ja / tai viesteihin.
parempi on sanoa, et esim : minulla on nyt kovin kiireistä, minulla ei ole aikaa tutustua . tms vastaavaa
toki tuokin loukkaa häntä, mutta on rehellistä ja reilumpaa kuin se, et jättä kylmästi vastaamatta ja odotat että toinen kyllästyy ja lopetta viestien lähettelemisen....
Itselläni samanlaisia kokemuksia. En kaipaa kauheasti ystäviä, mulla on pari lapsuudesta/nuoruudesta asti ollutta, lisäksi mieheni on hyvä ystäväni. Naisseuraa saan työpaikalta sen verran, etten ainakaan arki-iltaisin halua tavata ketään perheen ulkopuolisia....
Ja se, että jollakin on syöpä ei vähennä toisten ihmisen ongelmia noin ylipäätään.Silti olen pahoillani syövästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin yksinkertaista se on. Tuttavuutta voi yllä pitää juuri noin kun ap kertoikin, eli törmätessä vaihtaa kuulumisia yms. Mutta ei ole todellakaan pakko ystävystyä enempää, jollei tunne ihmistä "omakseen". Eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävääkään. Ystävyyteen kun yleensä kuuluu se, että ollaan rehellisiä ja luottavaisia puolin ja toisin. Ap:n kuvaamasta tilanteesta sellaista ystävyyttä on vaikea kuvitella syntyvän.
Itsellä on vähän sama tilanne yhden tutun kanssa. Ollaan vuosia sitten tutustuttu yhden hyvän ystäväni kautta, ja alusta asti tuo toinen halusi ystävystyä enemmän. Olen kuitenkin onnistunut pitämään tietyn etäisyyden välillämme, koska en todellakaan tunne tätä ihmistä sillä tavalla omakseni, että voisin hänen kanssaan olla lähemmin tekemisissä. Olemme niin totaalisesti eri aaltopituudella kaikessa. Noin pari kertaa vuodessa tämä tuttu soittaa ja ehdottelee useammin yhteydenpitoa ja kyläilyjä yms, ja aina kiertelen ja kaartelen ja lupailen kun en pysty sanomaan, että ei -tämä riittää. Siitä tulee luonnollisestikin huono mieli.
En kuitenkaan suostu väkisin kenenkään ystävä olemaan, enkä myöskään myönnä olevani sen takia huono ihminen.
Ap:lle en osaa muuta neuvoa antaa kuin että joko töksäytät päin naamaa tai jatkat kärvistelyä. Minä valitsen kärvistelyn, koska ei ole pokkaa sanoa suoraankaan. Eikä näissä asioissa musta ole sellasta tapaa sanoa "nätisti" etteikö toinen loukkaantuisi tai tuntisi itseään jotenkin petetyksi.
Mutta en silloin tajunnut sitä. Vasta myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt asianlaidan.
Lyhyesti sanottuna en ymmärtänyt sosiaalisia signaaleja nuorempana ollenkaan. VIlpittömästi uskoin kaikki "en ehdi nyt nähdä, olen lähiaikoina tosi kiireinen"-jutut ja kaikki sen variaatiot. Olin tosi sitkeä ja yritin muutaman viikon päästä uudestaan, kun ajattelin että jos nyt olisi kaverilla paremmin aikaa.
Se mistä tämä sosiaalisten taitojen kehittymättömyys johtuu on sitten oma tarinansa, ei siitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olishan se ihan kiva nähdä, mutta muu elämä vie niin paljon aikaa ja voimia, että muuta ei oikeen nyt kerkee...
että menen kylään, kokeiltu on. ja on ollut meilläkin. ei mitään yhteistä. uskon että te joilla samoja kokemuksia ymmärrätte. Kiitos.
ap
on selvästi yksinäinen ja kun erehtyy kerran vastaamaan niin soittelee sitten ihan tikusta asiaa.
on ihan mukava mutta ei oikeastaan tee muuta kuin rutisee asiasta, toisesta, kolmannesta ja keksii jatkuvasti valituksen aiheita. itse olen positiivinen ihminen ja koen raskaaksi istua vaikkapa hiekkalaatikon vieressä kuuntelemassa jatkuvaa valitusta ja minun mielipiteeni tivaamista asiasta. sitten hän ihmettelee etten olekaan samaa mieltä..
Kysy "vilpittömästi" onko hän kenties toivonut että teistä tulisi lähempiä ystäviä, että olet viime aikoina huomannut hänen ehkä tavoittelevan lähempää ystävyyttä kanssasi. Jos hän vastaa myöntävästi, huokaiset surullisesti ja pahoittelet, että niin mukava ajatus kuin se olisikin, niin elämäntilanteeseesi ei vaan juuri nyt mahdu uusia ihmisiä. Kiirettä ja stressiä yms, mikä nyt tilanteeseen parhaiten sopiikin.
Parempi huono tekosyy kuin roikottaa toista löysässä hirressä.
Itselläni on yksi työkaveri, joka haluaisi ystävyyttä. Hänelle ei riitä, että nähdään töissä ja puhutaan kahvitauoilla.
En halua häntä kotiini tai viettää hänen kanssaan vapaa-aikaa. En voi sille mitään, että kyseinen ihminen on suorastaan ällöttävä. Koko olemus, sekä fyysinen että psyykkinen. Inhoathan sinäkin ehkä pedofiileja tms. Minä inhoan tätä ihmistä. Koska en halua olla työpaikkakiusaaja, olen hänelle ystävällinen, mitä muutakaan voisin. En voisi tutustua häneen lähemmin, ei kiinnosta. Olen iloinen, että hänellä on kuitenkin muita ystäviä, joten en ole hänen viimeinen toivonsa.
ihmeessä miten NÄTISTI sanotaan että en halua ystäväksi. olen itse huomaavainen enkä haluaisi loukata.ja mulla ei ole liikaa kavereita/ ystäviä, niin en ole väittänyt. ihme kommentteja. ap
ehkäpä hän lähemmin tutustuttuasi olisikin vallan ihana tuttava??? eli etkö voisi kutsua häntä kylään, tai mennä hänen luokse ja kokeilla ???? minusta on ilkeää vaan jättää vastaamattta puheluihin ja / tai viesteihin. parempi on sanoa, et esim : minulla on nyt kovin kiireistä, minulla ei ole aikaa tutustua . tms vastaavaa toki tuokin loukkaa häntä, mutta on rehellistä ja reilumpaa kuin se, et jättä kylmästi vastaamatta ja odotat että toinen kyllästyy ja lopetta viestien lähettelemisen....
Kerro joku esimerkki? Vaikea uskoa, ettei mitään yhdistävää tekijää löydy, jos toinen on niin kiinnostunut seurastasi.
että menen kylään, kokeiltu on. ja on ollut meilläkin. ei mitään yhteistä. uskon että te joilla samoja kokemuksia ymmärrätte. Kiitos. ap
muuta kuin jättää vastaamatta..mutta olisiko sitten kiusallista törmätä kadulla?