kun tuttava ei ymmärrä etten halua ystävystyä lähemmin
Harvakseltaan nähdään, jutellaan niitä näitä. itselleni tämä riittää. ollaan ns. eri aaltopituudella. hlö soitteleekin välillä, usein viestiä laittaa.olen huomannut, että haluaa läheiseksi kaveriksi, aina vihjailua kylään tulosta ym ym. itse en aina viestiin vastaa ym mutta jos en vastaa lisää tulee viestejä jne..en haluaisi päin naamaakaan sanoa että kuule en kaipaa seuraasi,riittää kun kadulla törmätään. vaikka en moneen kk laittaisi viestejä ym niin toinen sinnikkäästi ehdottelee näkemistä/kyselee miksi en vastaa jne jne. muilla kokemusta samantapaisesti?
Kommentit (72)
Uudet ystäväthän ovat aina tervetulleita? Oletteko niin erilaisia? Miksi haluat kääntää selkäsi? Itse en niin tekisi jos joku haluaisi minut uudeksi ystäväkseen.
lähempää ystävyyttä? Ei kai se haittaa jos olisi yksi ystävä lisää. Ihmettelen kyllä.
Sitten minua alkaa ahdistaa kun ei ole aikaa kenellekään, vanhoille ystävilekään tai muille läheisille. Vika ei ole muissa vaan elämäntilanteessani. On tosi vaikea sanoa että en ehdi tavata puoleen vuoteen kun on jo jonoa.
lähempää ystävyyttä? Ei kai se haittaa jos olisi yksi ystävä lisää. Ihmettelen kyllä.
Kaikki ei vaan viihdy kenen tahansa seurassa. Miksi pitäisi väkisin olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jonka kanssan ei koe oloaan kotoisaksi eikä koe itse saavansa siitä mitään?
Siis joo, en mun maailma siihen kaatuisi jos joskus harvoin kävis vaikka kahvilla jonkun kanssa, mutta jos toinen ihan selkeästi "roikkuu" ja tekee itseään tykö vaikka huomaa ettei toinen ole niin innostunut...
lähempää ystävyyttä? Ei kai se haittaa jos olisi yksi ystävä lisää. Ihmettelen kyllä.
Mutta mikä ystävä se on jonka kanssa ei ole aikaa puhua edes puhelimessa? Säästän molempien aikaa turhalta tutustmisen vaivalta kun ei kumminkaan olla tekemisissä.
t. ei se jolle kysymys esitettiin
Opetan aikuisia. Pidin myös pari tuntia yhdelle ryhmälle, jota en normaalisti opettanut. Sieltä yksi nainen (vähän yksinkertainen, ehkä lievästi kehitysvammainen) keksi, että hän rupeekin mun ystäväksi. Sai vielä koulun toimistosta mun puhelinnumeron!
Nainen alkoi soitella ja lähetellä viestejä. Tuli aina koulun käytävässä juttelemaan ja tunki toimistoonkin. Kyseli neuvoja epäonnisiin miessuhteisiinsa jne.
Sitten nainen alkoi kutsua mua luokseen. Lähetteli jopa kirjeitä ja kortteja, kutsui synttäreilleen. Kun en mennyt, sain kiukkuisia tekstiviestejä ja välillä nainen tuli koulussakin sanomaan, että hän niin odotti, että olisi tullut synttäreille ja pettyi kamalasti.
Sitten hän alkoi kerjätä rahaa. Oli ostanut osamaksulla jollekin huumeenkäyttäjäpoikaystävälleen kännykän ja läppärin. Mies oli rikkonut läppärin, mutta se piti silti maksaa. Yhtäkkiä mun olisi pitänyt maksaa niitä osamaksuja. Sain kamalat haukut, kun en auta!
Lopulta laitoin tälle naiselle tekstiviestin, että jätä mut rauhaan, en ole ystäväsi, en tunne sinua, en halua sotkeutua elämääsi. Pari kertaa kahden vuoden sisällä nainen yritti vielä lähestyä viestein, mutten vastannut. Onneksi jäi siihen.
Mielenkiintoista, jos toinen ei ymmärrä vihjailuja. Ehkä kun et halua loukata, olet antanut ymmärtää ikäänkuin kuitenkin haluaisin ystävyyttä. Onko tämä tyyppi jotenkin luonteeltaan rasittava? Varmaan vaan vilpittömästi haluaisi lisää ystäviä, mutta luulen, että jättäisi sut rauhaan, jos tietäisi mitä oikeesti ajattelet. Jospa vaan kylmästi otat etäisyyttä. Mullakin on jokunen "ystävä" hävinnyt elämästä näin. Onneksi heidän tilalleen on aina löytynyt jotain muuta, vaikka alkuun olisi tuntunut pahalta, kun yhteydenpito vähenee tai katkeaa kuin seinään ilman että toinen tietää, mitä väärää tässä nyt on tehnyt.
Kerro että et ehdi ystävystyä lähemmin.
yrittävän tuttavasi? Miksi luulet että haluasi olla ystäväsi?
vaan jokin kielteinen tunnelataus tuosta heijastuu rivien välistä. Mutta miksi?
Miksi olet niin huolissasi ja sidot asiaan energiaasi?
Eikö riitä että suhtaudut luontevan ystävällisesti: kun tapaatte, juttelet niitä näitä. Siinä kaikki.
Miksi pohdit tätä näin paljon?
mutta tällaiset mukavat, kivat ja hauskat ihmiset, pliiiiis älkää antako ymmärtää että olette toisesta kiinnostuneita jos ette ole!
Älkää hemmetti sentään tavatessanne aktiivisesti kyselkö mitä kuuluu, kommentoiko positiivisesti jotakin toisesta, jos ette niin oikesti ajattele,kun haluatte olla vain mukavia. Enkä tarkoita, että pitäisi olla ikävä ihminen, mutta lopettakaa sitten se ystävän esittäminen, jos ette koe ystävyyttä toiseen.
Pointini on se, että toinen henkilö saa teistä aivan eri viestejä, kuin oikeasti haluaisitte antaa. Olkaa rehellisiä itsellenne ja toiselle, se vasta on oikeaa rehellisyyttä. Olkaa passiivisia, kun ette ole toisesta kiinnostuneita. Älkää esittäkö kiinnostunutta, ja lopettakaa se toisten miellyttäminen, vain siksi, että haluatte antaa itsestänne mukavan kuvan toisille ihmisille. Miettikää omaa käytöstänne ja millaisia viestejä annatte lähiympäristöllenne.
Kaikille ei tarvitse olla se "kulmakunnan mukavin tuttu". Ällöttää tuollainen kaksinaamaisuus.
mutta tällaiset mukavat, kivat ja hauskat ihmiset, pliiiiis älkää antako ymmärtää että olette toisesta kiinnostuneita jos ette ole!
Juuri näin.
todellakin kyllähän siinä apllä on oma osansa, että saa toisen tulkitsemaan ystävyyden mahdolliseksi. Eli kyllä sun hommas olis selkeästi antaa ymmärtää, että sinulla ei ole nyt aikaa uusille ystävyyssuhteille, kun on niin paljon kaikkea muuta elämässä. että hymyillään kun tavataan... Tekstiviesteihin voi vastata lyhyesti ja puheluihinkin voi sanoa kesken, että anteeksi vaan mutta nyt minun täytyy lopettaa kun pitää lähteä jne..
Minä esim olen mielestäni hyvällä sosiaalisten tilanteiden tajulla varustettu, mutta silti toisinaan pähkäilen, että mistä tietää onko toinen kiinnostunut rakentamaan ystävyyttä/tuttavuutta vai ei. Niissä piireissä joissa minä liikun kun aina muutoinkin ollaan yställisiä ja kohteliaita toisia kohtaan, kysytään kuulumisia, vaikka ei aina niin kiinnostaisikaan jne. Olisi kuitenkin mukava näin aikuisiälläkin saada lisää hyviä ystäviä, kun ne nuoruuden ystävät asuvat niin kaukana.,
Suomessa varjellaan yksityisyyttä pelon sekaisin tuntein, jos vaikka joku hyötyisi siitä jotenkin.
On muitakin tuttavuuden lajeja kuin sydänystävyys ja hiekkistutut.
Voisi teidänkin maailmanne hivenen avartua uusien erilaisten ihmisten myötä, jos ei muuten, niin kehittyisitte itse ihmisinä kestämään erilaisuutta.
Suomessa varjellaan yksityisyyttä pelon sekaisin tuntein, jos vaikka joku hyötyisi siitä jotenkin.
On muitakin tuttavuuden lajeja kuin sydänystävyys ja hiekkistutut.
Voisi teidänkin maailmanne hivenen avartua uusien erilaisten ihmisten myötä, jos ei muuten, niin kehittyisitte itse ihmisinä kestämään erilaisuutta.
Ei kai tässä mistään yksityisyyden varjelemisesta ole kyse..? Vaan siitä, että ap:ta ei kiinnosta tämän henkilön seura, kun taas tämä henkilö selvästi yrittää alkaa läheiseksi ystäväksi.
On helpompi suhteuttaa ap:n ongelma, kunhan ap:n haluama ystävyyslaji tiedetään (ilmeisesti hän ei haluaisi edes tuntea tuttuaan) ja mille tasolle hän arvelee tuttavan pyrkivän.
Se on jännä juttu, miten toisilla on niin vahva itsetunto että eivät näe että toista ei kiinnotsa. Kyllähän nuo mun lapsetkin erottavat tällaiset asiat. Herkkiä ovat vaistoamaan.
Sitten on ihmisiä joktka kuvittelevat että kaikkien pitää olla ihastuneita heihin tai heidän kersoihinsa, ei mitään tajua että heidän kersat ihastuttaa vain ja ainoastaan heitä itseään, siis ei niin mitään tajua. En tajua tällaisia ihmisiä, jotka väkisin änkeävät toisten elämään tai yrittävät penikoitaan ängetä
Tuolla perusteella kaikkien pitäisi koko ajan yrittää kurjistaa elämäänsä että olisi yhtä surkeaa kuin niillä joilla menee huonoiten.
Ymmärrän ap:tä varsin hyvin. On hyvin kiusallista kun joku yrittää työntyä elämään eikä itse sitä siihen halua. Nykymaailmassa osiaalisia kontakteja on ihan liikaa koko ajan.