Te ex-vl:t!!

huoh...

Tajusin jo joskus murrosikäisenä, että syötetty tarina haiskahtaa. En siis uskonut. Enkä halunnut elää mielivaltaisia sääntöjä noudattaen. Ennen kaikkea ehkäisykielto tuntui mielipuoliselta.



Kävin näitä ajatuksia läpi joitakin vuosia yksin ja ystäväni kanssa, kunnes lopulta uskalsin kertoa. Tiesin, että on pakko, muuta vaihtoehtoa ei ollut. En kai olisi voinut näytellä loppuelämääni ja noudattaa sääntöjä, joihin en uskonut.

vaikka kaikki uskovaiset väittävät, että sellaisia ei ole. Rakastuminen ei-uskovaiseen ihanaan mieheen rohkaisi. Kirjoitin kirjeen.

Yhtenä yönä tajusin, että en oikeasti enään usko siihen kaikkeen. Juteltiin miehen kanssa asioista ja molemmat oli pitkän aikaa miettiny asioita ja sitten vain lykännyt pois mielestä, ettei tarvitsisi lähimmäisten "mieltä pahoittaa".



Mutta tämän yöllisen keskustelun jälkeen oltiin molemmat sitä mieltä, että ei voida valehdella enään itselle eikä muille, että usko ei tunnu siltä miltä sen pitäisi jne. mitä kaikkea meillä nyt olikaan syynä. Molemmilla omansa.



Mutta sanon vaan että kyllä kannatti :) ja ei meitä ole hyljätty vaikkei enään vl:iä ollakaan.

Molemmat (minä ja mieheni) olemme vl-perheestä. Eipä siinä mitään erityisiä selittelyitä ole tarvinnut. Emme vaan enään käyneet seuroissa tai muissakaan vl-tapahtumissa. Asiahan on sillä selvä. Vanhemmat eivät ole koskaan asiasta moittineet ja ovat muutenkin ottanet sen asiana muiden joukossa. Siis emme ole edes keskustelleet koko asiasta, vaan se on sanomattakin selvää että on heille ok. Välit ovat aivan normaalit, ennemminkin tavallista lämpimämmät.



En ole koskaan ymmärtänyt vl-liikkeessä olevia "sääntöjä" ja tapoja.



Kivuton ero liikkeestä, ei mitään dramatiikkaa missään kohtaa. Olen tyytyväinen elämääni.

että olette sellaisen päätöksen tehneet.

toisten uskovaisten (puhujat) taholta toisia uskovaisia kohtaan. Joka jatkui vuodesta toiseen, vaikka synnit mukamas aina anteeksi annettiin ja asiat sovittiin. Ajattelin niin, että jos tämä on tällaista, ja samaan taivaaseen olemme menossa, niin en todellakaan halua samaan taivaaseen niiden kiusaajien (puhujat) kanssa. Nyt myöhemmin kun on paljastunut näitä kauheuksia, pedofiliaa, juoppoja puhujia jotka menevät kännipäissään saarnatuoliin saarnaamaan syntejä anteeksi, niin yhä hullummalta tuntuu, että se usko olisi voinut olla oikeaa.

toisten uskovaisten (puhujat) taholta toisia uskovaisia kohtaan. Joka jatkui vuodesta toiseen, vaikka synnit mukamas aina anteeksi annettiin ja asiat sovittiin. Ajattelin niin, että jos tämä on tällaista, ja samaan taivaaseen olemme menossa, niin en todellakaan halua samaan taivaaseen niiden kiusaajien (puhujat) kanssa. Nyt myöhemmin kun on paljastunut näitä kauheuksia, pedofiliaa, juoppoja puhujia jotka menevät kännipäissään saarnatuoliin saarnaamaan syntejä anteeksi, niin yhä hullummalta tuntuu, että se usko olisi voinut olla oikeaa.

Hyväksikäyttörikokset on rikoksia ja syntiä ja ne on totta. Mutta en oel kuulut että kukaan puhuja olisi alkoholisti. Ei pidä netissäkään liioitela eikä valehdella. Kiitos. t. vl

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa.



Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä...



Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

Up

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa.

Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä...

Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

todella hurjalta...ota etäisyyttä ja kokeile miltä tuntuu, sillä hän se selviää. Asioilla on taipumus järjestyä:)

toisten uskovaisten (puhujat) taholta toisia uskovaisia kohtaan. Joka jatkui vuodesta toiseen, vaikka synnit mukamas aina anteeksi annettiin ja asiat sovittiin. Ajattelin niin, että jos tämä on tällaista, ja samaan taivaaseen olemme menossa, niin en todellakaan halua samaan taivaaseen niiden kiusaajien (puhujat) kanssa. Nyt myöhemmin kun on paljastunut näitä kauheuksia, pedofiliaa, juoppoja puhujia jotka menevät kännipäissään saarnatuoliin saarnaamaan syntejä anteeksi, niin yhä hullummalta tuntuu, että se usko olisi voinut olla oikeaa.

Hyväksikäyttörikokset on rikoksia ja syntiä ja ne on totta. Mutta en oel kuulut että kukaan puhuja olisi alkoholisti. Ei pidä netissäkään liioitela eikä valehdella. Kiitos. t. vl

paljastuu. Tämä kyseinen pappi ei enää nykyään kai toimi puhujan tehtävissä, mutta toimi aiemmin, ja silloin todellakin saarnasi humalassa. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Miten on, jos joku saarnaa kännissä sinulle synninpäästön, niin miten on sinun sielusi laita silloin?

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa.

Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä...

Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

todella hurjalta...ota etäisyyttä ja kokeile miltä tuntuu, sillä hän se selviää. Asioilla on taipumus järjestyä:)

Kun on tässä yhteisössä kasvanut ja koko elämä kietoutuu vl-liikkeen ympärille, ei todellakaan ole helppoa irrottautua siitä.

Olen kyllä rukoillut Jumalalta merkkiä siitä, pitäisikö minun repäistä itseni irti vai pysyä mukana. Uskoani en halua menettää. Se tuo paljon turvaa ja lohtua elämässä.

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa. Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä... Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

Oppi on sama esim. sakramenteista ja meikkaamisestakin, mutta tuo kaikki muu älyttömyys mitä on tullut julkisuuteen vl:n parissa, puuttuu.

T. Maailman onnellisin, aikuisiällä parannuksen tehnyt

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa. Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä... Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

Oppi on sama esim. sakramenteista ja meikkaamisestakin, mutta tuo kaikki muu älyttömyys mitä on tullut julkisuuteen vl:n parissa, puuttuu.

T. Maailman onnellisin, aikuisiällä parannuksen tehnyt

Mutta minä haluaisin meikata ;) Edes kevyesti. Ja ottaa vaikka raitoja hiuksiin. Tai vaalentaa vähän hiuksiani.

Kuulostaapa turhamaiselta. Kyllä minä pystyn elämään ilman näitä asioita, mutta vuosi vuodelta häiritsee enemmän se, että joku muu on päättänyt että "emme me kristityt omista tv:tä/meikkaa/värjää hiuksia/pidä korvakoruja". Eli kyse on periaatteesta, yksilön vapaudesta olla oma itsensä. Kun nuo asiat ei vahingoita ketään eli ei ole sillä tavalla syntiä.

sitten meikkaa kevyesti? Ei se olekaan syntiä ja suurin osa vl-naisista meikkaa ainakin vähän, meikkivoidetta, huulikiiltoa jne.

JA hiukset on viimeisen päälle ja muotikuteet.

Jos et näe että meikkaaminen on väärin, on ulkokullaista tekopyhyyttä olla meikkaamatta ja syyttää joitakin sääntöjä siitä. Huoliteltu ulkonäkö on huomaavaisuutta muita kohtaan ja kyllähän vl-miehetkin pukeutuu siististi, stailaa hiukset ja parran ym kuten muutkin miehet. Miksi naisten pitäisi erottua?

Ei sun tarvi uskostas luopua koska tuo kysymys ei ole uskonasia vaan muinainen tapa.

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa. Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä... Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

Oppi on sama esim. sakramenteista ja meikkaamisestakin, mutta tuo kaikki muu älyttömyys mitä on tullut julkisuuteen vl:n parissa, puuttuu.

T. Maailman onnellisin, aikuisiällä parannuksen tehnyt

Mutta minä haluaisin meikata ;) Edes kevyesti. Ja ottaa vaikka raitoja hiuksiin. Tai vaalentaa vähän hiuksiani.

Kuulostaapa turhamaiselta. Kyllä minä pystyn elämään ilman näitä asioita, mutta vuosi vuodelta häiritsee enemmän se, että joku muu on päättänyt että "emme me kristityt omista tv:tä/meikkaa/värjää hiuksia/pidä korvakoruja". Eli kyse on periaatteesta, yksilön vapaudesta olla oma itsensä. Kun nuo asiat ei vahingoita ketään eli ei ole sillä tavalla syntiä.

sitten meikkaa kevyesti? Ei se olekaan syntiä ja suurin osa vl-naisista meikkaa ainakin vähän, meikkivoidetta, huulikiiltoa jne.

JA hiukset on viimeisen päälle ja muotikuteet.

Jos et näe että meikkaaminen on väärin, on ulkokullaista tekopyhyyttä olla meikkaamatta ja syyttää joitakin sääntöjä siitä. Huoliteltu ulkonäkö on huomaavaisuutta muita kohtaan ja kyllähän vl-miehetkin pukeutuu siististi, stailaa hiukset ja parran ym kuten muutkin miehet. Miksi naisten pitäisi erottua?

Ei sun tarvi uskostas luopua koska tuo kysymys ei ole uskonasia vaan muinainen tapa.

Täällä kahdenkymmenen puolessavälissä oleva nainen ja äiti joka kamppailee asian kanssa myöskin. Seuroissa ei olla käyty moneen kuukauteen ja jotenkin koko ajan tuntuu oudommalta nuo elämäntapasäännökset, mitä tässä liikkeessä on. Sinänsä surullista, koska uskon opillisesti kuten vl:t opettavat ja sellaista toista liikettä en tiedä, joka opettaisi samalla tavalla esim. kasteesta, ripistä, ehtoollisesta, jne... Eli en ole menettänyt uskoani vaan olen vain alkanut nähdä vl-liikkeen kriittisessä valossa. Päivittäin tuntuu vahvemmin ja vahvemmin, etten haluaisi enää alistua näihin kaikkiin sääntöihin (aina sanotaan ettei sääntöjä ole mutta me kaikki tiedämme totuuden. Jos niistä poikkeaa etenkin julkisesti, niin ei ole enää muiden silmissä uskovainen). Haluaisin olla naisellinen, meikatakin vähän, voida sanoa vaikkapa facebookissa suoraan mitä ajattelen ettei tarvitsisi jotain hoitokokousta/puhuttelua uskon asioista pelätä... Mutta sitten toisaalta, pelottaa jäädä vaille hengellistä kotia!

Oppi on sama esim. sakramenteista ja meikkaamisestakin, mutta tuo kaikki muu älyttömyys mitä on tullut julkisuuteen vl:n parissa, puuttuu.

T. Maailman onnellisin, aikuisiällä parannuksen tehnyt

Mutta minä haluaisin meikata ;) Edes kevyesti. Ja ottaa vaikka raitoja hiuksiin. Tai vaalentaa vähän hiuksiani.

Kuulostaapa turhamaiselta. Kyllä minä pystyn elämään ilman näitä asioita, mutta vuosi vuodelta häiritsee enemmän se, että joku muu on päättänyt että "emme me kristityt omista tv:tä/meikkaa/värjää hiuksia/pidä korvakoruja". Eli kyse on periaatteesta, yksilön vapaudesta olla oma itsensä. Kun nuo asiat ei vahingoita ketään eli ei ole sillä tavalla syntiä.

Niin. :) Itse asiassa rohkaistuin ostamaan huulirasvan, jossa on myös aavistus luonnollista väriä ja kiiltoa. Se tuntuu hyvältä.

Ehkä voisin mennä jonnekin tavarataloon ja pyytää opastusta siitä, mitä tarvitsen päästäkseni alkuun. Jonkun meikkivoiteen tosiaan varmaan, ja puuterin?

Mutta ripsiväriä taas ei "voi" käyttää, tosi hassua ja ristiriitaista.. Kyllä mä tiedän että osa vl:stä meikkaa kevyesti, mutta yleensä silleen että ei koskaan käytetä esim. huulipunaa tai ripsaria tai luomiväriä, vaan meikataan vain iho + ehkä väritön huulikiilto laitetaan. :S Ripsiä olen taivuttanut jo teininä ja sillä kyllä saa melkein ripsariefektin. Mutta osa minusta ajattelee että eikö olisi selkeämpää jos voisi mennä sinne ry:lle vaikka huulipunaa huulilla ilman tuomitsevia katseita? Miksi täytyy olla tällaiset kirjoittamattomat säännöt tässäkin???

Ylös

mutta en pysty vertaamaan mihinkään muuhun kokemaani sitä riemun ja onnen, vapauden tunnetta jonka vallassa olen elänyt sen jälkeen tämän asian kanssa. Jess! Pystyin siihen. Saan olla tämä minä joka oikeasti olen.



Ja ainoa asia mikä joskus käy harmittavana mielessä on että olisinpa lähtenyt liikkeestä jo vuosia aikaisemmin. Mutta hyvä että nyt!



Välit kotiporukoihin on ihan hyvät, en usko että olisi tätä läheisemmät vaikka olisin jäänyt vl:ksi. uusia kivoja ystäviä olen saanut ei-vl:sta ja nettikeskustelujen sekä miittien kautta.

Tervehdys sinulle jos näitä asioita mietit. Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä liikkeestä koska emme todellakaan aikoneet opettaa vl-liikkeen opin käsityksiä eli syntilistaa lapsillemme. Tuntui että ollaan heitä kohtaan epärehellisiä.Siitä on jo monta vuotta aikaa.



Olemme onnellisia kun pystyimme sen kivuliaan ratkaisun tekemään. Voit lukea tarkemmin tästä jos kiinnostaa:



http://freepathways.wordpress.com/2012/01/03/jatimme-uskon/



Haluan vielä sanoa että oikeastaan minusta tuli uskova vasta kun jätin vl uskon. Vasta sen jälkeen aloin kiinnostumaan hengellisistä asioista omakohtaisesti ja koen nyt suurta iloa kun saan vapaasti uskoa. On anteeksianto ja rauha Jumalan kanssa. Minun ei tarvitse suorittaa mitään ansaitakseni armon. Sain kokea että ihmisellä ei tosiaan ole mitään annettavaa Jumalalle eikä tarvi olla. Ei pidä olla! Sitä saa olal sellainen kuin on. Voimia jokaiselle joka taistelee näiden kysymysten kanssa. t. Maija, ex-vl.