Lue keskustelun säännöt.
Tämä tekee minut valtavan surulliseksi. Mitä voisin tehdä?
04.03.2012 |
Meillä on ulospäin oikein mukava perhe: kolme lasta, kaunis koti, hyvät työpaikat jne. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Paitsi ettei ole. Koko parisuhde on ollut pitkään jo yksin minun harteillani. Jos teemme jotain yhdessä minä järjestän sen (lastenhoitajan, ulkoilupaikan...kaikki järjestelyt.) Minä huomioin toista lahjoilla merkkipäivinä, minä annan toisen nukkua viikonloppuaamut, minä siivoan ja teen ruoat....mies ansaitsee enemmän ja maksaa laskuja. Kun yritän puhua parisuhteestamme (tai siis sen puutteesta), mies toteaa kylmästi, että ei vaan jaksa edes yrittää.
Mitä ihmettä voisin tehdä? Lopetanko minäkin yrittämisen ja välttelen hänen seuraansa? Ei toista voi kuinkaan pakottaa olemaan seurassani. Mikä avuksi?
Toista naista ei ole. Enemmänkin ongelmana on myös työmäärän suuruus ja lapsen harrastuksiin kuskaaminen.
Kommentit (4)
järjestät elokuvissakäyntisi yksin? Voi olla, että tämä on neuvoista masentavin eikä edes välttämättä auta, mutta jos yhdellä tavalla on onneton, niin minusta pitää muuttaa niitä asioita joita voi. Eli omaa ajatustapaa: minulla ei ole nyt mahdollisuutta siihen, mitä toivon, mutta voin silti käyttää aikaa sellaiseen, mistä nautin.
Kuulostaako ankealta?
Tuo jatkuva yksin yrittäminen vain tekee sinusta katkeran, mietit jatkuvasti mitä kaikkea olet tehnyt eikä toinen välitä. Ehkä miehesi huomaa, miten olet panostanut ja arvostaa sitä, kun tilanne muuttuu. Voi myös olla, että ei huomaa, ja se on tietty surullista.
On myös mahdollista, että tilanteenne on vain yksi jakso, joka muuttuu paremmaksi esim. lasten kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti päiväsi muuttuu paremmaksi:=) Olet selvästi aika katkera ihminen.
ap
koska se on nykyään muotia? Ja lapsille on pitänyt kahmia harrastuksia, koska se on hienoa? Hienot työpaikat pitää olla, koska niillä voi leuhkia?
Jne.
Kaikki omia valintoja. Pidä hyvänäsi nyt sitten!