Muisteletko koskaan haikeudella nuoruuden vapautta, biletystä, kundeja ja seksiä ennen lapsia?
Kommentit (29)
Minulla ei edes koskaan ole ollut tuollaista aikaa. Olin nuorena epävarma, enkä osannut/halunnut/kerinnyt bilettää.
Alle 18 v en saanut juurikaan käydä missään ja opiskelemaan lähdettyäni en ehtinyt bilettää. Opiskelin kovaa tahtia päivisin,olin illat ja viikonloput töissä ja öisin luin tentteihin tms. Sitä aikaa en todellakaan kaipaa.
DINC-vuosia ehkä voin joskus kaipaillakin. Tosin niinä tuli tehtyä töitä aika hirveästi. Nyt on elämä paremmin tasapainossa.
Olen 44 ja kyllä näen elämän yhä rajattomien mahdollisuuksien maana. Itse luon tulevaisuudesta sellaisen kuin sen haluan olevan. Olemus on yhä pirteä ja nuorekas ja hymy ja nauru aina herkässä. Myös perheen kanssa! 3 lasta. Mua onkin luultu 22-vuotiaaksi. Ihan asenteesta kiinni miltä se maailma näyttää ja tuntuu.
kauneutta ja tyttömäisyyttä ja sitä kuvitelmaa että maailma on ihmeellinen ja tulevaisuus jännittävä. Irtosuhteita en harrastanut koskaan ja biletyskin oli aika maltillista. Eniten kaipaan nuoruuteni sievää ja suloista olemusta jota ei enää nelikymppisenä ole, eikä voi kenelläkään nelikymppisellä enää olla.
Olen 44 ja kyllä näen elämän yhä rajattomien mahdollisuuksien maana. Itse luon tulevaisuudesta sellaisen kuin sen haluan olevan. Olemus on yhä pirteä ja nuorekas ja hymy ja nauru aina herkässä. Myös perheen kanssa! 3 lasta. Mua onkin luultu 22-vuotiaaksi. Ihan asenteesta kiinni miltä se maailma näyttää ja tuntuu.
Harmittelen, että en ollut nuorena (18-28) yhtä itsevarma kuin nyt, tai siis että mulla ois ollut edes vähän omaa tahtoa ja särmää. Sen sijaan katkaisin napanuorani äitiini vasta kolmekymppisenä.
Karu lapsuus, huono itsetunto, läheisriippuvuus -> elämä pelkkää haahuilua nuorena aikuisena.
Nyt mulla on sit menossa pahiskausi ja elän juuri niinkuin musta tuntuu. Viisitoista vuotta myöhässä. Joku varmaan pitää mua aika nolona.
oli vaikeaa, kun muut biletti ja minä istuin vauvan kanssa kotona. No nyt on ihanaa, kun omat lapset on jo aika isoja ja suurin osa kavereista saa nyt vasta lapsia :) Mulla on nyt aikaa harrastaa ja panostaa ulkonäköön ym. kaikella on puolensa. Mutta viinanjuontia en ole koskaan kaivannut(tulee kauhea krapula), ehkä lähinnä yleistä hauskanpitoa, vapautta, sitä että sai tuhlata rahansa vain itseensä. Mutta olen nyt tosi onnellinen, en vaihtais!
tietysti joskus muistelen, mutten haikeudella tai kaipauksella. En tahtoisi palata siihen elämään mistään hinnasta. Olen nyt paljon onnellisempi ja tyytyväisempi.
Tosin onneksi sain viettää "villin ja vapaan" nuoruuden, niin ei tarvitse haikailla sen perään.
Olin epävarma, yksinäinen, vähän masentunut. Ei ollut miehiä, ei bileitä. Kaikki oli kaoottista, olo epävarma, en saanut ihailua mistään.
Nyt kolmikymppisenä on mies, perhe, ulkonäkö ihan ok ja miehiltä saan huomiota eka kertaa elämässä ja hyvän parisuhteen ynnä lasten vuoksi itsetunto on kasvanut kohisten.
mulle riittää pämppääminen 2-3krt/vuodessa aivan mainiosti. Olen 23v kahden lapsen äiti.
Enemmän kaipaan sitä kun kello oli vaan sisustusesine kodin seinällä. Ei haitannut vaikka valvoi neljään, vaikka piti aamulla mennä kouluun/töihin. Ihan vain kun ei ollut muutakaan tekemistä ja tiesi että univajeen saa korjattua vaikka päiväunilla tai nukkumalla seuraavana yönä 12h unet. Nyt alkaa heti iltayhdeksän jälkeen laskemaan, että montako tuntia saa nukkua ennenkuin lapset heräävät ja tämäntakia menen ihan viimeistään klo 23 nukkumaan :)
Kaipaan nuoruuden vapautta eniten, sitä että periaatteessa mikä hyvänsä oli vielä mahdollista.
Biletystä maailmaan mahtuu vielä näin liki nelikymppisenäkin, mutta enää se ei ole yhtä hauskaa. Niin että kaipaan mä sitäkin.
Ja joskaan en koskaan ollut mikään suuri baaristaiskijä, kyllä mä kaipaan sitäkin että halutessaan sai harrastaa seksiä muiden ihmisten kanssa kuin oman aviomiehen. Oman mieheni kanssa en jaksaisi harrastaa tämän enemmän seksiä vaikkei meillä olisikaan lapsia. Tai itse asiassa en olisi hänen kanssaan enää edes naimisissa jos meillä ei olisi lapsia.
Onneksi on sentään lapset, vaikka nuoruus onkin mennyt...