Käytän ansiosidonnaisen loppuun, sitten

Tässä hienossa suunnitelmassa on vaan ihan pienen pieni puute: mitenkähän tuon täsmätyön tekemisen toteuttaa saamatta karenssia?

Tähän on helppo konsti: työnhakusuunnitelmaan kirjataan "omatoiminen työnhaku". Hyvä tietenkin hankkia sellainen ammatti, että ainakaan 500 kilometrin säteellä ei ole koulutusta vastaavaa paikkaa, tai jos on, niihin on 700 hakijaa.

Sitten aina silloin tällöin haetaan liikkuvuusavustusta työhaastattelua varten, uskottavuuden säilyttämiseksi. Ei mitään haittaa, jos työnhakumatka suuntautuu sellaiselle paikkakunnalle, jossa asuu joku perheenjäsen, hyvä kaveri tai muu tuttu.

Ei ole mitenkään vaikea hakea sellaisia koulutustaan vastaavia paikkoja varsinkaan julkisella puolella, jotka on käytännössä täytetty pysyvästi jo vuonna 2008. Laillisuuden vuoksi vaan pitää laittaa julkiseen hakuun ennen lopullista täyttämistä.

Toisinaan homma kusee eli pääsee /joutuu töihin jonnekin hevonk:::een. Eihän sitä tarvitse lusia kuin vajaa vuosi, niin taas on pari vuotta ansiosidonnaista turvattu.

Pienten lasten vanhemmilla on vielä pienempi ero päivärahan ja palkan välillä kuin lapsettomilla, kiitos päivärahojen lapsikorotusten.

helpommin kuin minä. Työn saaminen on niin monesta asiasta kiinni, paikkakunnasta, pääaineesta, elämäntilanteesta. Ei koulutus takaa vakityötä. Ja kaikki eivät myöskään tavoittele vakinaista paikkaa. On hyvin erilaisia tilanteita ja ratkaisuja, onneksi.AP

Mitäs sitten, kun lapset lentää pesästä ja haluaisivat opiskella? Vai heillekö opetat saman mallin myös? Mitäs jos mies jättää tai kuolee? Kenen luulet palkkaavan vanhan työkokumuksettoman luuskan silloin, kun sä sitä ehkä mahdollisesti haluat? Miten sun eläke?

Moraalitonta lapsia kohtaan. Ikävä kyllä tällainen elämänmalli periytyy. Sitäkö haluat lapsillesi?

Lapseni ovat hankkineet/hankkimassa hyviä ammatteja, joilla aikovat elättää itsensä. Ei tämä mitään periydy, paitsi että oma äitini oli koko ikänsä kotiäitinä. Repikää siitä.

Onko se jollakin tavalla ansiokkaampaa olla rehellisesti "vain" kotiäiti kuin "työtön", joka kuitenkin omalla työllään hankkii parempaa toimeentuloa?

Tässä kohdassa sivumaininta: en ymmärrä, millä tavalla "miehen jättäminen" tähän liittyy. Minä tulen joka tapauksessa toimeen omillani, toivon mukaan myöskin se mies.

Maisteri minäkin, mutta ei naurata, kun "vanhan luuskan" kanssa samoihin paikkoihin on hakenut useita kymmeniä yhtä päteviä ja kokeneita.

Ei käy kateeksi niitä nuori vastavalmistuneita, joilla ei ole edes työkokemusta.

Mitäs sitten, kun lapset lentää pesästä ja haluaisivat opiskella? Vai heillekö opetat saman mallin myös? Mitäs jos mies jättää tai kuolee? Kenen luulet palkkaavan vanhan työkokumuksettoman luuskan silloin, kun sä sitä ehkä mahdollisesti haluat? Miten sun eläke?

Moraalitonta lapsia kohtaan. Ikävä kyllä tällainen elämänmalli periytyy. Sitäkö haluat lapsillesi?

Lapseni ovat hankkineet/hankkimassa hyviä ammatteja, joilla aikovat elättää itsensä. Ei tämä mitään periydy, paitsi että oma äitini oli koko ikänsä kotiäitinä. Repikää siitä.

Onko se jollakin tavalla ansiokkaampaa olla rehellisesti "vain" kotiäiti kuin "työtön", joka kuitenkin omalla työllään hankkii parempaa toimeentuloa?

Tässä kohdassa sivumaininta: en ymmärrä, millä tavalla "miehen jättäminen" tähän liittyy. Minä tulen joka tapauksessa toimeen omillani, toivon mukaan myöskin se mies.

Maisteri minäkin, mutta ei naurata, kun "vanhan luuskan" kanssa samoihin paikkoihin on hakenut useita kymmeniä yhtä päteviä ja kokeneita.

Ei käy kateeksi niitä nuori vastavalmistuneita, joilla ei ole edes työkokemusta.

samoilla linjoilla. Minäkin olen miehestäni "riippumaton" liittyen näihin asioihin. Olen samaa mieltä kanssasi, huomaan, että olet jo nähnyt vähän tätä elämän kouluakin. Nyt menen lukemaan, hyvää illanjatkoa kaikille!