Miten pystyit raskaana ollessasi olla pelkäämättä lapsen vammaisuutta?
Onko mitään ajatusta, jolla munkin hirveän pelon saisi käännettyä positiiviseksi ajatteluksi? En kerta kaikkiaan osaa olla pelkäämättä vammaisuutta.
Kommentit (12)
Minä taas en osannut edes ajatella vammaisuutta mutta juuri tänään oltiin tutkimuksissa neljän kuukauden ikäisen vauvamme kanssa ja jotain aivovammaa hänellä on, tarkemmin vain ei tiedä :( Raskausaikana on turha stressata, vamma on niin harvinaista.
ja tärkeä. Siinä ei ollut mitään, mitä olisi tarvinnut pelätä. Jokainen meistä voi sitäpaitsi vammautua milloin tahansa. Ei pelosta ole mitään hyötyä.
mutta mitä siinä tilassa voi muuta kuin odottaa että vauva syntyy?
Voimia ap:lle ja kaikille odottajille!
ja rakastamme vauvaamme yli kaiken mutta en silti voi olla huolehtimatta sitä, miten jaksamme hoitaa mahdollisesti vaikeavammaista (vielä ei tosiaan tiedetä tarkemmin :( ) lasta loppuelämämme ja mitä sitten tapahtuu kun meistä aika jättää :(
Miten pystyit raskaana ollessasi olla pelkäämättä lapsen vammaisuutta?Onko mitään ajatusta, jolla munkin hirveän pelon saisi käännettyä positiiviseksi ajatteluksi? En kerta kaikkiaan osaa olla pelkäämättä vammaisuutta.
Yksi kysymys ? mikä siinä vammaisuudessa on niin helvetin pelottavaa??
On toki olemassa seuloja millä vammaisuutta seulotaan mutta siinäkin käydään vain tietyt kehitysvammat läpi.
Vammaisuuttakin on monenlaista esimerkiksi minun neljästä lapsistani kaksi syntyivät aivan täysin normaaleina 10 pisteen vauvoina .
Kukaan ei olisi ikinä osannut epäillä vauvana että heissä olisi jotain vikaa ollut.Vasta sitten herättiin tutkimaan kun ei tullut puhetta eikä kävellyt vielä 1,5v. Kummallakin tytöllä on todettu älyllinen kehitysvammaisuus joka ei siis näy päällepäin.
Toinen on nyt iältään 7v ja toinen 11v ja ovat päiväkoti ikäisen lapsen tasolla kumpikin.
ja ei en yhdenkään raskauden kohdalla miettinyt että onko lapsi vammainen vai ei vaan otin sen vastaan mitä tuli.
niin ja meillä on myös 2 tervettä lasta jotka ovat kehittyneet ihan eri tavalla kuin kaksi erityis siskoaan
Yhtä ihania ja rakkaita ovat silti vaikka ovatkin erilaisia kuin muut.
Ystävälläni on taas vaikeasti kehitysvammainen lapsi syystä että pää ja aivot jäi puristuksiin synnytyksessä. Ja ihan rakas tuokin tenava on hälle.
Lopeta tuo hölmö pelkääminen ja ole onnellinen että ylipäätään saat lapsen.
T:Eräs ihmettelijä
ja terve itsekin kun lapset syntyivät. Ei ole kovin hyvä tila olla peloissaan raskauden aikana. Äidistä siirtyy sikiöön myös tunnetasolla kaikenlaista. Stressihormonia...
keskenmenoa ja sitten sitä, että lapsi on kuollut. Minulla on neljä raskautta ja kaksi lasta kotona. En ehtinyt pelätä muita asioita.
Auttaisko sua yhtään, että et voi muuttaa tulevia tapahtumia nyt kumpaankaan suuntaan. Jossain määrin tuo pohtiminen tietysti kuuluu raskauteen mutta liika on liikaa... mistähän se johtuu, oletko miettinyt? Minulla ainakin kesken jäänyt keskenmenon käsittely sai hurjat mittasuhteet seuraavassa raskaudessa etenkin, kun ongelmia sitten oli. Puhuminen auttaa mutta kukapa ymmärtää, siinäpä pulma..
No en sen ihmeemmn pelännyt, koska vammainenkin lapsi olisi ollut minulle (meille) rakas. Raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa, ehkä sen takia mietin että pääasia on, että saamme lapsen. Oli tämä millainen hyvänsä.
että odottaisin epäkelpoa lasta
enkä odottanutkaan
itsekään sairastuvani kroonisesti tai läheisten sairastumista/kuolemaa tai tapaturmia,
samaa kastia mielestäni!
Minulla oli perinnöllisesti sairas veli ja tunnen perheitä, joissa on vammaisia lapsia. Olen toki tuntenut kehareita ihan lapsesta asti, koska naapuristossa oli kehitysvammaisten hoitokoti.
Sama juttu se oli mullakin ja varmaan suurimmalla osalla naisia. Ei se päivisin niinkään mielessä pyörinyt, mutta iltaisin ja usein yöllä sitä tuli pelolla mietittyä.
2xäidiksi