Meidän lapsi muka pilaa toisten päivän hoidossa!!

Tai siitä miten itkeminen vaikuttaa lapseesi?



Itsellä ainakin pinnna kiristyy jos oma lapsi itkee koko päivän. Ja omaa lasta sentään rakastaa. En yhtään ihmettele jos hoitajaa ja muita lapsia väsyttää ja harmittaa. Sinuna miettisin sitä miten pph jaksaa ja miten hän väsyneenä kohtelee lastasi. Onko lapsen kiva olla päivä paikassa jonne häntä ei haluta? Lapsi selvästi haluaa itkullansa kertoa sinulle jotain.



Olisiko mitään muuta ratkaisua?

Kyllä sinun ap valitettavasti täytyy alkaa miettimään, onko juuri tuo hoitopaikka hyvä sinun lapsellesi vai olisiko päiväkodissa saatavilla keskitetympää huomiota. Tottakai vuoden vanha lapsi itkee, jonkun aikaa, mutta hiljalleen vierastamisen tulisi loppua.



Minä olen lastenhoitaja, hoitolapsia viisi joista nuorin vuosi ja neljä kuukautta. Hoidon alussa hän saattoi itkeä lähes koko päivän, ainakin koko aamupäivän ja sitten osan iltapäivästä, mutta tuota aikaa kesti sen puolisentoista viikkoa jonka jälkeen lapsi tottui. Nyt tulee iloisella mielellä hoitoon eikä jatkuva meteli enää stressaa muitakaan lapsia. Voin kertoa että tuon puolitoistaviikkoisen aikana olivat hermot kireällä itse kullakin - ei minulla ole aika lohduttaa yhtä lasta koko aikaa kun lapsia on monta pientä muutakin tarvitsemassa apua ja huomiota, ja lisäksi kyllä se hermoja repii kun sitä vaan joutuu kuuntelemaan. Sekä minulla että muilla lapsilla.



Normaalisti siis sanoisin että lapsi sopeutuu n kuukaudessa hoitopaikkaansa. Jos vielä sen jälkeen on noin voimakasta oireilua, on tilanne arvioitava uudelleen. Ja tämä on ap lapsen vanhempana sinun velvollisuutesi, ei hoitajan taidoista tai muiden lasten vanhempien valituksista kiinni.



Toki tuon kuukauden jälkeenkin voi itku tulla yllättäen, esim kun viikonlopun jälkeen tullaan taas hoitoon ja on erottava äidistä, mutta jos lapsi on sopeutunut hoitopaikkaan hän unohtaa tämän itkunsa pian ja alkaa reippaana leikkimään toisten lasten kanssa ja ottamaan kontaktia hoitajaan. Kokopäiväinen itkeskely ei hoidon aloituksen jälkeen ole normaalia enää.

Lapsi kotona reipas ja toki hän temperamenttinen. Meidän sisarusten lapset suht.samanikäisiä ja kyllä meidän lapsi on sieltä reippaimmasta päästä

En minä muita syyllistä, mutta en ymmärrä miksi lapsestani tehdään se ongelma ja toinen mitä en tajua on, että miten ne toiset vanhemmat tietää kuka hoidossa itkee, ei kai hoitaja saa kertoa lasten asioista

lapset, lukuun ottamatta vaivoja osaavat itse kertoa, kuka itkee ja kiukuttelee ja vanhemmat huomaavat tietty itsekkin hakiessa ja viedess lastaan.

pitäisi nyt ihan itse ajatella, että onko lapsen paikka vielä päivähoidossa. Minä ottaisin lapsen pois hoidosta ja jäisin suosiolla tuossa tilanteessa kotiin.



Lapsella on kova ikävä äitiä, eikä kestä olla vielä erossa noin kauan.



Mieti nyt hyvä ap lapsesi parasta. Kyllä ne raha-asiat aina jotenkin järjestyy. Kyllä nyt pitää enemmin ajatella lasta ja hänen hyvinvointiaan kuin sitä palkkapussukkaa. Raha ei tuo nyt tässä kohtaa onnea, päinvastoin.

ap vain sinun lastasi varten vaan myös niitä muita lapsia. Kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus mukavaan hoitopaikkaan ja totuus on, että jos yksi lapsi huutaa koko päivän (tai edes puolipäivää) jokaisen lapsen viihtyvyys laskee ja hoitaja ei jaksa, joka vaikuttaa kaikkien, myös sinun lapsesi, hyvinvointiin.



Etkö ap mieti asiaa? Edes oman lapsesi kannalta? Miltä sinusta tuntuu kun lapsi huutaa päivät pitkät?

Itse olen perhepäivähoitaja ja ryhmässä nyt vuoden vanha lapsi, joka itkee ihan koko ajan sisällä ollessamme. Aluksi sujui hyvin hänen kanssaan, mutta nyt päivät todella raskaita. Emme pysty muun porukan kanssa tekemään juuri mitään, kun pienen huuto jättää alleen kaiken. Lapsella siis ei ole mikään hätä, ei nälkä, ei väsynyt, itku on selvästi sellaista kiukuttelevaa ja vaativaa. Vaatisi koko ajan hoitajaa istumaan vieressä, jos astuu askeleenkin kauemmas, alkaa huuto. Aivan varmasti haittaa toisten lasten hoitopäivää ja väsyttää ja hermostuttaa itseänikin todella paljon. En ole löytänyt tähän vielä mitään apua. Toivon vain, että on joku ohimenevä vaihe.

Vaikka AP ei käykään töissä, niin on hänellä silti oikeus päiväkaljoihinsa ja omiin menoihinsa, vaikka lapsi itkisikin kaiket päivät.  Ei se äiteys sitä tarkoita, että koko elämä laitetaan paussille, ja mennään lapsen ehdoilla.  Rajansa kaikella!

Mä, minä, mun viikonloppusuunnitelmat, mun harmitus, minä.

Grow up.

Ei se varmaan enää näin vuosien jälkeen itke, vanha aloitus. Ellei intissä itketä.