Lue keskustelun säännöt.
"hukkasin elämästäni vuosia" mitäs nyt?
02.03.2012 |
Olen 31-vuotias. Olen käynyt peruskoulun jälkeen lukion kohtalaisin arvosanoin (m/e-arvosanoja). Sen jälkeen olen hukannut elämästäni vuosia päihteisiin, masennukseen, "hengailuun". välillä olen ollut vähän pätkätöissä tai yrittänyt opiskelua heikoin tuloksin. Sain lapsen 1½-vuotta sitten, ja siitä asti olen asunut parisuhteessa lapsen isän kanssa ja ollut kotiäitinä ilman päihteitä tai masennusta.
Nyt olisi aika ottaa muutenkin elämän syrjästä kiinni, mutta ahdistaa kamalasti aiempi hukkaan heitetty elämä. Voiko tässä iässä enää hakea yliopistoon opiskelemaan? tai siis tienkin voi, mutta miten sitä henkisesti pystyy siihen. Muut tulevat lukiosta ja itse tavallaan on samassa tilanteessa kun reilu 10 vuotta sitten olin.
Tuntuu tosi surulliselta. Vuosia on mennyt niin paljon hukkaan, että välillä en osaa oikein edes ilota siitä, että elämäni on nyt niin paljon parempaa kuin muutama vuosi sitten. Onko muita, jotka ovat pystyneet aloittamaan "uuden elämän"?
tai kannustakaa edes vähän :D. Mieheni mielestä voisin hyvin olla vielä lapsen kanssa ja miettiä rauhassa mitä haluan tehdä. kuitenkin tutkinnon ja työpaikan puute ahdistaa.
Kommentit (38)
Opinnoista voi selvitä hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti kun on jo opiskelijaelämänsä elänyt eikä tarvi bilettämiseen enää käyttää aikaa.
Ei musta siitä tarvi ottaa mitään paiseita että muut on nuorempia. Ei sillä nyt niin kauheasti väliä ole keitä muita istuu jollain massaluennolla ja välttämättä se porukka ei muutenkaan kulje yhdessä sumpussa samoilla sivuaineilla jne. Joku lääkis on sitten erikseen missä kurssit kulkee tiiviisti yhdessä koko kuus vuotta mut sielläkin on aina vanhempiakin opiskelijoita mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene opiskelemaan jos siltä tuntuu. Yksi vaihtoehto on myös olla puoliksi kotona ja puoliksi opiskella ja muistutella samalla opiskelutekniikoita ja tiedon hakua esim. menemällä avoimeen yliopistoon suorittamaan jotain opintoja, mitkä sitten voi lisätä tulevaan tutkintoosi. Tsemppiä!
Paljon on niitä jotka ovat "saaneet uuden elämän" ja kuulostaa siltä, että sinulla asiat lähteneet menemään hyvään suuntaan. Päihteetömänä sinulla on mahdollisuuksia vielä vaikka mihin.
Varmasti sinua ahdistaa ajatus "hukatuista" vuosista. On kuitenkin paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat hukanneet aikaa elämässään tavalla tai toisella. Jos laajentaa ajatteluaan historiaan ja muihin maihin, on ihmiskohtaloita, joissa elämä on hukattu vielä paljon rajummin (kuten että vaikka Stalinin Neuvostoliitossa joutunut aiheetta Siperiaan ja kuollut sinne). Kyllä sinä ja sinun elämäsi mahdutte tähän maailmaan.
(Tarkoitus siis yrittää auttaa lievittämään ahdistustasi.)
Että sinulla menee nyt paremmin. Ei koskaan ole liian myöhäistä tehdä parannusta, alkaa elää oikeaa elämää...tavallaan ne vuodet on hukkaan heitettyjä, mutta ehkä olet myös oppinut niistä jotain, arvostamaan päihteettömyyttä ja tavallista arkea? Ei meneisyyttä kannata surra, vaan elää tässä hetkessä ja suunnitella tulevaa. Olet vielä kuitenkin nuori, ihan hyvin ehdit vielä opiskella ja tehdä töitä. Kyllä työntekoonkin voi tuhlata elämänsä, keskittyy uraan, eikä löydä miestä, ei saa lapsia jne.
Yliopisto-opiskelu on kovin itsenäistä muutenkin. Luennot ovat alussa massaluentoja ja kirjatentit opiskellaan itsenäisesti ja käydään tentissä kääntymässä. Eli ei siellä välttämättä kovin tiivis opiskelijayhteisö ole, eikä kukaan katso kieroon. Opiskelu myös joustaa todella hyvin. Jos pystyt tekemään joskus ahkerammin hommia voit opiskella nopeassa tahdissa, ja toisinaan ehkä pitää myös vaikka puoli vuotta taukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös tunnen hukanneeni nuoruuteni haihatteluun,ja tuntuu jälkeenpäin etten elänyt ollenkaan vaikka muut sanoo että ohhoh,onpas sulle tapahtunut ja sattunut.Jotkin asiat tekee vieläkin kipeää,enkä niistä pysty kellekään puhumaan mutta silti nykyään kaikki on paremmin.
Toiset sanoo että olet vielä nuori,ja voit saada vakituisen työpaikan ja itsekin uskon tähän ja pyrin olemaan mukana yhteiskunnassa kaikin tavoin etten syrjäydy enään ja sairastu.Tsemppiä ap,ei toivoa ole menetetty ja kaikki yritykset ovat kotiin päin,vaikkei elämä heti annakaan mitä haluaisi.
Eli ikä ei ole este :)
Kaverit oli yli 10 v vanhempia, osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Sinullahan menee tosi hyvin, lapsi ja parisuhde (kateuden aihe monelle kouluja käyneelle). Nyt vaan yliopistoon ja 35-vuotiaana ulos, minkä jälkeen aikaa työelämässä on noin 30 vuotta. Hyvin ehtii.
tietenkin voit myös miettiä AMK-linjaa jos itsenäinen ja teoriapainoitteinen opiskelu ei ole se ihan vahvin juttu. Vaihtoehtoja riittää!
Itsekin opiskelin vasta lapsen saannin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ehdit vielä. Yliopistossa juuri kukaan tuskin kiinnittää huomiota kolmekymppiseen opiskelijaan, varsin yleisiä tapauksia olette. Ei muuta kun hakupaperit vetämään!
Ja onnea vielä kerran päihdekoukusta irti pääsemisestä, se jos mikä ei ole helppoa.
teit sitä, koska nautit siitä. Ja nyt nautit erilaisesta elämästä. Kaikki nautittu aika ei ole hukkaan heitettyä aikaa.
Jos olisit raatanut mäkkärissä aamusta viiteen ja kaivellut nenääsi television äärellä lopun illan maissintähkä suunpielessä ja vihannut jokaista hetkeä. Silloin olisit hukannut aikaasi.
Miksi haluat yliopistoon. Jos haluat töitä mene ammattikouluun ja hanki ammatti. Sitten alat hankkimaan rahaa kottikärryittäin. Yliopistosta et saa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan vaikka aluksi suorittaa avoimessa yliopistossa jonkun kokonaisuuden niin pääset opiskeluihin kiinni. Itse suoritin avoimessa 1/3 tutkinnosta ja varsinaiseksi yliopiston opiskelijaksi menin 33-vuotiaana. Opiskelukavereista löytyi mukava "ikänaisten" porukka jonka kanssa saatiin pikaisesti tutkinnot suoritettua.
Tarinasi on melkein identtinen siskoni kanssa. Ikävuodet 22-32 meni hänellä huumeiden ym. hörhöilyn parissa. Raitistui siis 32-vuotiaana ja otti ns. itseään niskasta kiinni. Opiskeli yliopistossa kielten opettajaksi, opintojen ohella sai lapsen. Nyt 39-v vakipaikassa oleva hyvin pärjäävä perheellinen ihminen. Älä siis jää märehtimään menneitä vuosia, mieti mitä kaikkea on edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mietit ja katsot, mitä teet tästä eteenpäin ja arvioit tätä siltä pohjalta, miten se vaikuttaa tulevaisuuteesi. Menneisyytesi jätät laskuista tykkänään, se on jo takanapäin.
Musta tuntuu että on mennyt 10v "ihan hukkaan"kun on nysvännyt samassa työpaikassa koko tuon ajan :-/
N32
30-vuotias ei ole yliopistolla vanha, joten hyvin sulaudut siihen joukkoon. Vaikeinta on vain päästä opiskelemaan, mutta nyt on vielä hyvää aikaa kesäkuun pääsykokeisiin. Pääsykoeirjat pitää opetella ulkoa.
Miksi haluat yliopistoon. Jos haluat töitä mene ammattikouluun ja hanki ammatti. Sitten alat hankkimaan rahaa kottikärryittäin. Yliopistosta et saa rahaa.
Yliopistosta saa sivistystä ja yleensä mielenkiintoisemman työn kuin ammattikoulupohjalta.
Jos olisit raatanut mäkkärissä aamusta viiteen ja kaivellut nenääsi television äärellä lopun illan maissintähkä suunpielessä ja vihannut jokaista hetkeä. Silloin olisit hukannut aikaasi.
Voitko mitenkään valottaa tämän vaikuttavan kuvauksen taustoja?
:-) :-)
Itsekin jätin koulut kesken, bailasin monta vuotta, ulosottoa, ei mitään saavutuksia kymmenen vuoden aikana. Sitten kaikki muuttui. Löysin kunnon miehen joka oli kärsivällinen ja auttoi minua kiinnostumaan muustakin kun bailamisesta. Kävin töissä, hankin asunnon (28 vuotiana), sain samantien ihanan tytön. Sitten tuli se tunne, että vieläkin voisi saavutta jotain. Hakeuduin puoli vuotta sitten lähihoitaja koulutukseen. Työvoimatoimiston kautta, aikuiskoulutus. Siis voi IHANAA. tämä tunne. Miksi silloin en opiskellut kun oli mahdollista. Miksi piti kypsyä siihen vasta kolmekymppisenä???
Opiskelen erittäin hyvin, koska nyt minua kiinnostaa. Suunnittelen jatko-opiskelua ensihoitajaksi (jos pääsen).
Koskaan ole myöhäistä!
Et kyllä ole vanha opiskeluun, ap!
Kirjoituksesi osoittaa että olet kasvanut henkisesti. Nyt vaan kiinni leivänsyrjään. Opiskelun varmasti voit aloittaa ja tuolla asenteella pystyt sen varmasti hoitamaan tehokkaasti.