Ongelmia 12v kanssa :(

Lapsesi huomaa, että ette yksin ole asiaa vastaan.



Otat esim.yhteyttä oppilashuoltoryhmään.

, herääpä mukulasi todellisuuteen.



Tsemppii!

Nyt on turha itkeä kun paskat on jo niin sanotusti housussa :(

kettuilla osaatte, mutta yhtään hyvää neuvoa ette antaa. Onko nyt hyvä mieli, kun olette purkaneet jotain patoumianne?

Saattaisi tämänikäisen kohdalla toimia vielä aivan hyvin. Poliisi voisi puhua järkeä vaikka koko luokalle/luokka-asteelle.

Eihän nyt lapsi lopeta sen takia kun joku jotain muuta sanoo ja sitten isä kuitenkin saa tupakoida!!! Tottakai koti on ensin puhdistettava ja sitten mietittävä miten lapselle opetetaan muuta.

Käske miehes lopettaa, se on helpompaa :(

Kiitos vaan tuestanne ja hienoista neuvoista, niitä toki osasin odottaa.

Ihan tiedoksi että olemme olleet pojan kanssa tosi paljon, tukeneet harrastuksissa ja tehneet kaikkea yhdessä. Ongelmia ei todellakaan ole ollut ennen viime kesää ja huonoa seuraa johon poika joutui.

Kuraattori koetti asioista keskustella poikani kanssa jo viime syksynä ja HUOm minun pyynnöstäni koska olin huolissani pojasta. Poika ei kuitenkin luottanut häneen ja lopulta olen hakenut apua lastenpsykalta, jossa poika on käynyt muutamia kertoja. Tätä varten jouduin tekemään omasta lapsestani ls-ilmoituksen ja se ei ollut helppoa.

Aina kyse ei ole vanhemmista, joskus olosuhteet ja huono seura tekevät tehtävänsä.

Ja itsestäni etsimme ensimmäisenä syytä ja olemme koettaneet saada kasvatusapuja, joista ei kuitenkaan ole ollut vielä apua tilanteen ratkaisemiseksi.

Puheyhteys on poikaan ollut, ainakin ennen nyt tätä ystävään yhteydenottoa asian tiimoilta, josta poika raivostui minuun.

Voi perse...

Joku mieluinen harrastus voisi pitää poissa noista porukoista. Minusta oli ihan järkyttävää lukea tätä, itselläni on samanikäinen. Hänellä aika menee läksyjen jälkeen urheiluharrastuksissa, ei nekään piirit nyt aina ihan viattomia ole, muttta varmuudella tiedän, että tupakkaa ei ole kokeiltu. Tuon ikäisen elimistö on vielä ihan kesken kehityksen ja riippuvuus syntyy todella nopeasti. Minusta tuo sähkötupakan poltto on vaan siunaus sauhuttelulle, parempi olisi kertakaikkinen kielto. Olisiko kouluterveydenhoitajalla jotain neuvoja?

isoja lapsia.



Ymmärrän hyvin huolesi ja mietin, auttaisiko paremmin, jos pojan isä pitäisi lapselleen puhuttelun. Korostaisi, miten hemmetin turhaa ja vaarallista tupakointi on, ja pojan pitäisi hänen taistelustaan nähdä, miten vaikeaa tupakasta on päästä eroon.



Minä laittaisin lapsen myös viikkorahaboikottiin toistaiseksi. Joo, saa hän varmasti silloin tällöin tupakoita kavereiltaan, mutta ei kukaan häntä loputtomiin ala tupakoissa pitämään, jos jätkällä ei itsellään ole koskaan fyffeä ostaa muille tupakkaa.



Ja kolmas juttu on, että poikasi liikkuu vähän huonossa seurassa. Vaikea on tietysti kieltää nykyisiä kavereitakaan, jos poika on samalla luokalla - mutta voisiko häntä kannustaa johonkin uuteen harrastukseen (kierona taka-ajatuksena, että saisi vähän uusia kavereita ja tekemistä).



Tosiasia on, että hyvästäkin kotikasvatuksesta on erittäin vähän hyötyä silloin, kun lapsi tulee teini-ikään. Silloin ne kaveriporukat nousee paljon tärkeämmäksi viiteryhmäksi lapselle, ja hän on valmis yllättäviinkin asioihin TULLAKSEEN HYVÄKSYTYKSI IHAILEMASSAAN PORUKASSA! Panin tuon versaalilla, koska se on oikeasti olennainen juttu teinien psykologiassa. He haluavat kuulua tiettyyn sakkiin, ja sen eteen valmiita rikkomaan kotoa opittuja moraalisääntöjä ja kieltoja ja oppeja ihan kirkkain silmin.



Mikä voi tulla tämän ketjun alkupään kommentoijille aika yllärinä, kun heidän palleronsa tulevat tuohon ikävaiheeseen ;-)



Tsemppiä, ap, älä luovu taistelusta. Mutta värvää se äijäsi samaan rintamaan, muuten peli on menetetty.



PS: kouluun ottaisin myös yhteyttä ja kertoisin luokanvalvojalle, jos kaverit polttelee välitunnilla jossain piilossa.

pystytkö ottamaan yhteyttä pojan kavereiden vanhempiin? pystyisitekö yhdessä sopimaan pelisäännöt (kaikilta käyttörahat pois tms.)?



itse en ostaisi tupakoivalle lapselle esim. kuukauteen muuta kuin ruoan enkä antaisi rahaakaan. en hyväksy tupakointia!

ostin sähkötupkan sekä hänelle että 20 vuotiaalle tytärepuolelle & hänen avomiehelleen, mutta kukaan heistä ei ole kyennyt lopettamaan sen avulla tupakointia. Nyt pelkään, että pahensin vain asiaa tuolla sähkötupakalla, nyt ne kaikki ehkä polttaa tavallaista tupakkaa ja lisäksi sähkötupakkaa silloin, kun oikeaa tupakkaa ei voi polttaa (esim. sisällä, sähkötupakkahan on vain vesihöyryä, sitä voi ihan hyvin polttaa myös sisällä).



Sähkötupakka on niin uusi juttu, ettei siitä ole pitkäaikaista tutkimusta, mutta ihan haitatonta se tuskin on. Uskon kuitenkin, ettei se ole niin haitallista kuin tavallinen tupakka. Monelle se on varmasti hyvä keino lopettaa tupakointi, mutta motivaation on oltava kohdallaan, meidän nuorilla se ei ole ollut.



Minä päädyin laittamaan rahahanat kiinni, mutta ei sekään kauheasti ole auttanut, tyttö on kyllä yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut. On se kuitenkin polttanut vähemmän kuin silloin, kun sai vielä viikkorahaa, joten ihan hukkaan tappelut rahattomuudesta eivät ole menneet.



Ihan täysin ilman rahaa en ole tyttöä voinut jättää, joten olen antanut rahaa tarvittaessa tiettyyn tarkoitukseen ja vaatinut siitä sitten kuitin tai muuten yrittänyt vahtia, että raha ei ole mennyt tupakkaan (tai alkoholiin - alkoholi tulee usein samaan aikaan kuvioihin kuin tupakka, joten kannattaa olla tarkka sen pojan kanssa), mutta kyllähän teini varmasti jotenkin sitä rahaa on onnistunut välillä huijaamaan. Ja pahimmassa tapauksessa teini alkaa varastaa, jos ei rahaa ole, meillä ei onneksi ole sellaisesta ollut merkkiä. Mutta suorastaan vihaan sitä tupakointia, tulen vihaiseksi jo siitä hajuvedestä, jolla tyttö on yrittänyt peitellä tupakan hajua.



Kamalaa taistelua tämä teini-ikä on ollut, meillä se alkoi noin vuosi sitten ja jatkuu edelleen. Olen välilä aivan loppu, mutta pakkohan se on jaksaa.

Muutti isälleen 10 vuotiaana ja takas meidän luokse 17 vuotiaana (on nyt 19). En tiedä missä vaiheessa tupakoinnin aloittanut, mutta isänsä ja isän vaimon polttavat molemmat.



Minä ja mieheni emme polta ja muut pojat eivät polta. Luulen, että aika paljon on merkitystä vanhempien esimerkillä. En ole koskaan sanonut sanaakaan tupakoinnista tälle tupakoivalle pojalle. Myönnän kyllä, että inhoan tupakan hajua. Varsinkin kostealla säällä tarttuu vaatteisiin ja sitten meillä haisee eteisessäkin (inhottava) tupakka.



Ystävän poika aloitti polttamisen 13 vuotiaana. Kaikki rangaistukset koittivat, mutta eipä mikään auttanut. Poika polttaa edelleen nyt 19 vuotiaana. Eli tiedäpä sitten mikä siihen auttaa. Varmaankin itse ymmärrettävä lopettaa.

Jos vika kerta on huonossa seurassa eikä pojassasi niin miksei hän lähde pois niin huonosta seurasta, eikö hän tiedä oikeaa ja väärää. Onko hän niin pässi, että kulkee narussa mihin muut vie?



Ja juu on itselläni isoja lapsia ja eipä ole ongelmia pahemmin ollut.

Jos vika kerta on huonossa seurassa eikä pojassasi niin miksei hän lähde pois niin huonosta seurasta, eikö hän tiedä oikeaa ja väärää. Onko hän niin pässi, että kulkee narussa mihin muut vie?

Ja juu on itselläni isoja lapsia ja eipä ole ongelmia pahemmin ollut.

Hyvä mäihä.

Hyvä tosiaan isän pitää puhuttelu kun sätkä samalla roikkuu suuupielessä :(

Isällä on rutkasti enemmän katu-uskottavuutta kuin äidillä. Voi kertoa, miten hemmetisti tupakka maksaa, miten se vie makuaistin ja panee kaikki kamat haisemaan ja miten se yskittää ja miten siitä on vaikea päästä eroon - isäkin vielä kamppailee sähkötupakan kanssa.

Kiitos teille viimeiset viestien lähettäjät. Ihana saada myös ymmärtäviä sanoja.



Tämä viimeisin tänään ilmitullut asia tuli esille niin, että poika jätti facebookin privaattikeskusteluineen auki lähtiessään ulos ja kun menin sammuttamaan konetta niin luin näytöltä kuinka poika oli keskustellut tupakan hankinnasta hyvän ystäväni pojan (samanikäinen) kanssa. Olemme sopineet ystävieni kanssa, että olemme aina yhteydessä keskenämme jos jotain huolestuttavaa ilmenee ja näin tein. Soitin ystävälleni ja luin keskustelun. Tästä tunti eteenpäin olimme syömässä koko porukka kun ystävän poika laittoi viestiä pojalleni että tämä on paljastanut hänet ja että poikani on vaikka mitä julkaisukelvonta jne. Poikani alkoi raivota ja itkeä, että olen jättänyt hänet ilman ystäviä kun kerroin ja että nyt hän ainakin palaa siihen ongelmapotukkaan missä oli kesällä. Lähti sitten ovet paiskoen ulos ennen kuin ehdin sanoa tai tehdä mitään.

Olen sanonut pojalle jo aiemmin, että aion olla aina kavereiden vanhempiin yhteydessä jos jotain on, joten asian ei pitäisi olla yllätys. Rikoinko kuitenkin tällä lopullisesti puheyhteyden muutenkin hankalassa vaiheessa olevaan lapseeni.

Itkettää, tuntuu että lyön päätäni seinään tämän lapsen kanssa koko ajan.

silloin kaverit ja koulu vaihtuu, ehkä poika sais uusia fiksuja kavereita. Usein myös urheiluharrastus auttaa. Tosin jos poika ei halua harrast,aa niin sitten on keinot vähissä. Tupakkariippuvuus on paha juttu, ei se sitä ilkeyttään tee. Toi on vasta alkua(siis rööki) pian tulee kaljottelu ja pikkurikokset, ellei tyyli muutu.



Nimim. kokemusta on.

Jos vika kerta on huonossa seurassa eikä pojassasi niin miksei hän lähde pois niin huonosta seurasta, eikö hän tiedä oikeaa ja väärää. Onko hän niin pässi, että kulkee narussa mihin muut vie? Ja juu on itselläni isoja lapsia ja eipä ole ongelmia pahemmin ollut.

ainakaan kasvateta yhdestäkään lapsesta fiksua ja järkevää teiniä. Sori, näin on.

Aika kinkkinen tilanne siellä teillä.. On todella vaikeaa saada nuori lopettamaan polttaminen, jos hän ei sitä itse halua. Kieltämättä hänen riippuvuutensa on myös alkanut, joka tekee asiasta entistä vaikeamman.

Itse poltin 13-vuotiaana myös silloin tällöin ja siitäkö isäni repi toooosi kivat raivarit, aina kun jäin kiinni. Harvemmin edes jäin, kyllä polttamisen pystyy peittämään hyvin ja helpostikkin.

Mutta kyseessä tosiaan oli se että MITEN saisit lapsen lopettamaan. Ainakin omalla kohdallani minua ei kiinnostanut lopettaa, koska äitini hyväksyi tupakoinnin jollain lailla (ei juuri "narissut" asiasta). Vaikka isäni huusi, eväsi kk-rahat pitkäksi aikaa jne.

Vaikka käyttörahaa ei olisi niin kyllä sitä tupakkaa saa aina jostain jos haluaa. Kavereilla oli silloin ties kuinka paljon tupakkaa (halpaa venäläistä) jota sitten koulussa jaettiin ilmaiseksi askikaupalla. Toisinaan kavereiden kanssa kävi niin että välillä kaverit poltti minun tupakoita ja toisinpäin. Kannattaisi varmasti aloittaa siitä isästä. Jos hän ei keskustele lapsenne kanssa, kerro omakohtaisia kokemuksia (se valistus kaikenmaailman syövistä ja muista ei valitettavasti kiinnostanut minuakaan nuorempana) esim. siitä kuinka aamuisin on huonolla hapella +päänsäryt jne. niin kannattaa kokeilla. Ja toki isä ja poika voi lopettaa tupakoinnin yhdessä seinään ja vaikka kun on savuttomia kuukausia mennyt puolisen vuotta niin poika saisi päättää että mitä siistiä isän kanssa voisi sen kunniaksi tehdä :)

Pieni kannustin olisi auttanut minuakin.



-Tupakoin vieläkin

Pakko se on tehdä noin, sillä eipä poika muutoinkaan ole lopettanut tupakointia.

Vanhempien osa on olla julma ja ottaa ohjat omiin käsiin kun ne lapset ei tajua omaa parastaan.

Sun on nyt laitettava se miehes asialle ja haettava se poika kotiin. Et voi yksin olla se julma äiti joka pilaa kaiken. Eikö se sun miehes puutu tähän ollenkaan?