Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsenlapsen - enkä osaa olla sen kanssa!
29.02.2012 |
Lapsi on poikani tyttöystävän (tulevan avovaimon, kunhan saavat asuntoasiat kuntoon) ja ikää on 4v. Olen nyt lomalla ja lapsi tarvitsi "hoitopaikan" eli tuli tänne aamulla ja on iltaan asti.
Olen aivan poikki. Tämä tapaus ei osaa tehdä mitään yksin, kaikkeen tarvitaan vierelle, avuksi jne. ja kun minä puolestani yritin keksiä yhteistä tekemistä (ruuanlaitto, lukeminen jne.) eivät ne sopineetkaan. Tämä lapsi ei ole hetkeäkään yksin eikä toisaalta suostu ottamaan yhtäkään ohjettta vastaan (tyyliin laita haarukka lautaselle eikä pöydälle).
En aio enää ryhtyä varahoitopaikaksi, koska kaikki omat tekemiset (syöminen, vessassakäyminen kahvittelusta puhumattakaan) joutuu siirtämään sivuun. Jos sanon, että tee palapeliä, minä luen lehteä, ollaan sitä lehteä jo repimässä käsistä. Kun kiellän, alkaa kamala huuto. Tajusin äsken, että ei minulla ole mitään velvollisuutta käyttää päivääni hoitopaikkana, kun tällä lapsella on sekä vanhemmat että isovanhemmat että tarhapaikka.
Kommentit (26)
sun elämässäsi niin kauan kuin poikasikin. Joten opettele vaan tulemaan toimeen sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun elämässäsi niin kauan kuin poikasikin. Joten opettele vaan tulemaan toimeen sen kanssa.
hoitajaksi en enää ryhdy.
mikäli oikein ymmärsin, joten voit ihan hyvin kieltäytyä toimimasta hoitotätinä vastaisuudessa.
Kamalaa olisi olla lapsen kanssa, joka ei tottele lainkaan ja joka sentään on jo 4 vuotta! Huh huh!
joten ihan hyvällä omallatunnolla voit sanoa, että sulle ei käy enää lapsen hoitaminen.
hoitamaan, kun et selvästikään halunnut? Ja ei ole toki velvollisuutta. Sano asiasta kuitenkin ystävällisesti ja myöhemmin jos kysyvät vielä hoitoa niin keksi vaikka itsellesi jotain menoja juuri sille ajalle.
Mutta onpa erikoinen 4-vuotias (ei siis muuten, mutta tuo vieraskoreuden puute).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menettänyt ensimmäisen perheensä ja seuraavassakin perheessä on heti tuollainen itsekäs mummohirmu. Sano vaan vanhemmille, ettet aio enää lasta hoitaa. Mutta ei kannata sitten ihmetellä ja valitella, kun sinä jäät heidän perheestään sivuosaan -sitä saa mitä tilaa.
Menettänyt ensimmäisen perheensä ja seuraavassakin perheessä on heti tuollainen itsekäs mummohirmu. Sano vaan vanhemmille, ettet aio enää lasta hoitaa. Mutta ei kannata sitten ihmetellä ja valitella, kun sinä jäät heidän perheestään sivuosaan -sitä saa mitä tilaa.
Tai siinä, että minusta olisi kiva vaikka tehdä ruokaa yhdessä, lukea yhdessä, pelata jotain yhdessä, mutta kun nämä minun ehdotukseni eivät lapselle sovi. Hän haluaa rakentaa majoja (ei riitä 2 huopaa, pitää saada koko liinavaatekaapin sisältö), pelata jalkapalloa sisällä (meillä ei niin tehdä), heitellä tavaroita parvekkeelta, ajella hissillä edestakaisin jne.
Enkä todellakaan halua olla osa poikani perhettä, hänellä on sellainen ihan oma. Mutta en ymmärrä näitä "isovanhemmista on niin kiva leikkiä lapsenlasten kanssa" -juttuja. Minä oletin, että lapsi ei tarvitse minua 2 cm päähän itsestään joka sekuntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitamaan, kun et selvästikään halunnut? Ja ei ole toki velvollisuutta. Sano asiasta kuitenkin ystävällisesti ja myöhemmin jos kysyvät vielä hoitoa niin keksi vaikka itsellesi jotain menoja juuri sille ajalle. Mutta onpa erikoinen 4-vuotias (ei siis muuten, mutta tuo vieraskoreuden puute).
Olen tavannut aikaisemmin, ei ole ensimmäinen tapaamisemme. Luulin, että lastenlasten kanssa on kivaa, tehdään juttuja yhdessä jne. Ei se ollutkaan sitä vaan jatkuvaa marinaa, valitusta, kinaa ja kitinää. Ja vaatimista, vaatimista, vaatimista.
tee miniälle selväksi että sinä et lapsenlapsia halua ja haistattelet vielä päälle jos se mutisee jotain että ei kuulu sulle.
Sen jälkeen sun ei tarvitse olla huolissasi että joutuisit olemaan missään tekemissä mahdollisten lastenlasten tai sen tapaisten kanssa IKINÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lastenlasten"? Ajatteletko, että "lapsenlapset" on joku homogeeninen joukko, jonka kaikki jäsenet toimivat samalla tavalla?
Jos kyseessä olisi lapsi, jonka olisit tuntenut syntymästä saakka, niin tilanne olisi tietenkin erilainen (ainakaan lapsen käytös ei olisi tullut sinulle yllätyksenä).
hoitamaan, kun et selvästikään halunnut? Ja ei ole toki velvollisuutta. Sano asiasta kuitenkin ystävällisesti ja myöhemmin jos kysyvät vielä hoitoa niin keksi vaikka itsellesi jotain menoja juuri sille ajalle. Mutta onpa erikoinen 4-vuotias (ei siis muuten, mutta tuo vieraskoreuden puute).
Olen tavannut aikaisemmin, ei ole ensimmäinen tapaamisemme. Luulin, että lastenlasten kanssa on kivaa, tehdään juttuja yhdessä jne. Ei se ollutkaan sitä vaan jatkuvaa marinaa, valitusta, kinaa ja kitinää. Ja vaatimista, vaatimista, vaatimista.
Hän ei ole vanhimman lapseni mummo, mutta alusta asti ollut aivan ihana. Osaa nauttia lapsesta täysillä ja antaa hänelle huomionsa silloin kun lapsi on hänen kanssan. Eikä pelkästään kahdestaan hänen kanssa. Vaikka minäkin olisin paikalla anoppi jaksaa touhuta ja olla lapseni kanssa. Olenkin sanonut että ei sinun tarvitse aina jaksaa x:sää, mutta hän vaan jaksaa ja omat asiat ehtii tehdä myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei ole vanhimman lapseni mummo, mutta alusta asti ollut aivan ihana. Osaa nauttia lapsesta täysillä ja antaa hänelle huomionsa silloin kun lapsi on hänen kanssan. Eikä pelkästään kahdestaan hänen kanssa. Vaikka minäkin olisin paikalla anoppi jaksaa touhuta ja olla lapseni kanssa. Olenkin sanonut että ei sinun tarvitse aina jaksaa x:sää, mutta hän vaan jaksaa ja omat asiat ehtii tehdä myöhemminkin.
eikä syö mitään eikä anna lapsellekaan ruokaa, koska mitään ei voi tehdä ilman että huomio siirtyy lapsesta muualle.
"Lastenlasten"? Ajatteletko, että "lapsenlapset" on joku homogeeninen joukko, jonka kaikki jäsenet toimivat samalla tavalla? Jos kyseessä olisi lapsi, jonka olisit tuntenut syntymästä saakka, niin tilanne olisi tietenkin erilainen (ainakaan lapsen käytös ei olisi tullut sinulle yllätyksenä).
hoitamaan, kun et selvästikään halunnut? Ja ei ole toki velvollisuutta. Sano asiasta kuitenkin ystävällisesti ja myöhemmin jos kysyvät vielä hoitoa niin keksi vaikka itsellesi jotain menoja juuri sille ajalle. Mutta onpa erikoinen 4-vuotias (ei siis muuten, mutta tuo vieraskoreuden puute).
Olen tavannut aikaisemmin, ei ole ensimmäinen tapaamisemme. Luulin, että lastenlasten kanssa on kivaa, tehdään juttuja yhdessä jne. Ei se ollutkaan sitä vaan jatkuvaa marinaa, valitusta, kinaa ja kitinää. Ja vaatimista, vaatimista, vaatimista.
Kun täällä aina kehutaan, että isovanhemmat nauttivat lastenlasten kanssa olemisesta ja tekevät kaikkea yhdessä ja lapset viihtyvät mummoloissa jne. niin minä oletin, että lapsenlapsen kanssa on kivaa, tehdään yhdessä, muovaillaan vaikka, mutta ainoa yhteinen kiva tekeminen olisi ollut telkkarin katsominen. Kaikki muu oli tyhmää ja ei.
Miten paljon siihen lapsenlapseen pitää huomiota kiinnittää, kun tämän kanssa ei saa syödä, juoda, käydä vessassa eikä nostaa edes maitoa pöydästä jääkaappiin ja kääntää samalla päätään. Ei kai isovanhemmat oikeasti voi nauttia tällaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He tarvitsevat aikuista kokoajan.
Läsnäolo on välttämätön ja ovat energisiä.
Varmasti aivan tavallinen lapsi.
Mun oma poika oli raskas 2v-5v. Oli tosi vilkas.
Nyt kohta 8v. ja vieläkin tarvitsee aikuisen seuraa melkein taukoamatta.
ajella hissillä ja pelata jalkapalloa ja nyt hän ei sitten halunnutkaan kuin katsoa televisiota? olisit sitten istuttanut hänet television ääreen sen vessassa käynnin ajaksi. ei luulisi olevan noin vaikeaa. ellei kyseessä ole provo.
todellisessa tilanteessa ap:lla ei ole mitään velvollisuutta olla lapsen kanssa, mutta tämä ei taida olla todellinen tilanne.
Menettänyt ensimmäisen perheensä ja seuraavassakin perheessä on heti tuollainen itsekäs mummohirmu. Sano vaan vanhemmille, ettet aio enää lasta hoitaa. Mutta ei kannata sitten ihmetellä ja valitella, kun sinä jäät heidän perheestään sivuosaan -sitä saa mitä tilaa.
Tai siinä, että minusta olisi kiva vaikka tehdä ruokaa yhdessä, lukea yhdessä, pelata jotain yhdessä, mutta kun nämä minun ehdotukseni eivät lapselle sovi. Hän haluaa rakentaa majoja (ei riitä 2 huopaa, pitää saada koko liinavaatekaapin sisältö), pelata jalkapalloa sisällä (meillä ei niin tehdä), heitellä tavaroita parvekkeelta, ajella hissillä edestakaisin jne. Enkä todellakaan halua olla osa poikani perhettä, hänellä on sellainen ihan oma. Mutta en ymmärrä näitä "isovanhemmista on niin kiva leikkiä lapsenlasten kanssa" -juttuja. Minä oletin, että lapsi ei tarvitse minua 2 cm päähän itsestään joka sekuntti.
tuollaista touhua katsella, kyllä normaalin neljävuotiaan kanssa voi jo noita kuvailemiasi juttuja tehdä. Ilmeisesti tämä lapsi saa olla kotonaan pikku diktaattori ja koettaa jatkaa samaa linjaa teillä. Jokainen aikuinen saa määritellä, mitä hänen omassa kodissaan sopii tehdä, en minäkään antaisi mielen määrin riehua ja sotkea. Joka väittää, että se on normaalia neljävuotiaan toimintaa, on ilmeisesti itsekin aika avuton ja löperö äiti, joka ei jaksa tehdä lapsensa kanssa mitään mielekästä.
käyttäytynyt noin.
Olisin hävennyt silmät päästäni jos omat lapset ei olisi hoitajaa päästäneet vessaan ja olisi halunneet vain ajella hissillä ja heitellä tavaroita parvekkeelta ja inisseet ja vinkuneet ja hajottaneet liinavaatekomerot.
Onneksi omat lapset oli edes jotenkuten kasvatettuja, että heille sai helpolla hoitajia.
Ymmärrän sua ap. En minäkään kaikkien kavereiden lapsia ole jaksanut toista kertaa ottaa hoitoon. Hyvinkasvatetut lapset olen hoitanut mielelläni, mutta näitä hirviöitä, kiinan keisareita en ole ottanut toista kertaa.
He tarvitsevat aikuista kokoajan.
Läsnäolo on välttämätön ja ovat energisiä.
Varmasti aivan tavallinen lapsi.
Mun oma poika oli raskas 2v-5v. Oli tosi vilkas.
Nyt kohta 8v. ja vieläkin tarvitsee aikuisen seuraa melkein taukoamatta.
ajella hissillä ja pelata jalkapalloa ja nyt hän ei sitten halunnutkaan kuin katsoa televisiota? olisit sitten istuttanut hänet television ääreen sen vessassa käynnin ajaksi. ei luulisi olevan noin vaikeaa. ellei kyseessä ole provo. todellisessa tilanteessa ap:lla ei ole mitään velvollisuutta olla lapsen kanssa, mutta tämä ei taida olla todellinen tilanne.
ei ole sama asia kuin ainoa tekeminen.
on 10v ja kehitysvammainen. Me vuorotellaan miehen kanssa viidyttämisessä ja silti on itkua ja porua päivässä riittämiin kun joutuu kieltämään.
Olen jo vieraantunut siitä mitä normaalin 4 vuotiaan kuulusi osata ja miten käyttäytyä, mutta ei minusta nyt niin kummalliselta kuulosta. Toiset viihtyy paremmin itsekseen kuin toiset. Ja vieras paikka vielä, onko omia leluja tms mukana?
Lapsi on varmaan hämmentynyt yhtälailla, kun joutui luoksesi tulemaan.