Mikä siinä on etten näytä tulevan muiden äitien kanssa toimeen?

luonnollisia, aitoja itsejään, vaan yrittävät päteä ja esittävät roolia.

Ärsyttää tollaset, joiden mielestän aitoa on vain se, jos joku on samanlainen kuin hän itse. Hiljaisen pitäis olla samanlainen höpöttäjä kuin kommentin kirjoittajakin?

Ja minkä säkin tulkitset pätemiseksi? Joskus olen sellaiseenkin törmännyt, että auttamisen halu on tulkittu pätemiseksi.

Ensinnäkin; kiinnostaako kyseisten tyyppien seura sinua oikeasti? Puhuvatko he aiheista joista itsekin haluat puhua, tai oletko valmis seuran vuoksi jauhamaan hiukan vähemmänkin kiinnostavista aiheista?



Jos tosiaan haluat seuraa, niin pari perusjuttua, jotka ovat yllättävän tärkeitä sosiaalisessa kanssakäymisessä:



1 HYMY: hymyile paljon, ihan vaikka vain sillonkin, kun katseenne kohtaavat jonkun kanssa.



2 ota rennosti; jos sanot jotain hassua tms. niin älä jää jurottamaan vaan sano reippaasti, että "mites toi juttu nyt noin mun suusta tuli" tjsp. Vältä kuitenkin ylenpalttista rempseyttä ainakin alussa, se voi vaikuttaa oudolta niistä, jotka eivät sinua tunne. Ylipäätäänkin ihmisillä on taipumus pitää ihmisuhteen tutustumisvaiheessa ns. kohtuudesta; ihmiset siis toivovat, että toinen käyttäytyy melko "normaalisti".



3 ole kiinnostunut toisten asioista: kysele muilta kysymyksiä ja kuuntele vastaukset (ei toki intiimejä kysymyksiä vaan sellaisia perus, tyyliin itkettikö teilläkin ekojen hampaiden tulo). Älä myöskään heti alkuun ala avautua elämästäsi vaan pidä jutut aika perustasolla (kts. edellisen khdan viimeinen lause).



4 ole mukava: jos joku muu sanoo jotain hassua, älä ole huomaavinaisikaan, tai jos joku kertoo vitsin/yrittää keventää tunnelmaa, naurahda, vaikka juttu ei niin hauska olisikaan. Kukaan ei halua tulla nolatuksi toisten edessä ja kaikki voivat joustaa sen verran, että antavat toisten säilyttäää kasvonsa, vaikka se vaatisi pientä teeskentelyä. Mielistely on eri asia kuin kohteliaisuus.



5 jos aloitetta muiden sunnalta ei tule, älä ota itseesi, se ei välttämättä tai todennäköisestikään johdu siitä, että muut eivät aktiivisesti haluaisi sinua seuraansa vaan ennemminkin siitä, että he ovat jo porukassa (siis löytäneet itselleen seuraa) ja eivät näe tarpeelliseksi tutustua uusiin; mene muiden seuraan ja sovella em. keinoja. Ole oma itsesi ja sano vaikka suoraan, että hei, olen uusi täällä ja olis kiva tutustua. Älä näyttele turhan "coolia" mutta älä myöskään ripustaudu; ekoilla juttelukerroilla voi olla ihan fiksua lähteä muutaman juttuhetken jälkeen, vaikkapa vedoten siihen kuuluisaan "omaan elämään" ("hei nyt pitää mennä, on treffit kaverin kanssa").



Näillä pärjännee jo pitkälle :)



t. käyttäytymistieteilijä

sulla on kaksi vaihtoehtoa, jatkaa samaan malliin ja pysyä ulkopuolisena

tai

ottaa yhteyttä johonkin lapsesi kaverin äitiin ja sopia, että heidän lapsensa tulee teille leikkimään. Kun on vanhempainilta, menet esittäytymään, että moi, olen xx:n äiti ja kun kerran meidän lapset kulkee samaan suuntaan harrastukseen, olis kätevää jos mentäis yhtä matkaa... voinko mä viedä ensi viikolla molemmat lapset...



kuljetusringeissä tosin ongelma on se, että jos et ole ollut aktiivinen siinä vaiheessa kun rinkejä alkoi syntyä, autot on mahdollisesti jo täynnä ja uusia ei mahdu mukaan.



Jos olet jalkapallokentän laidalla, esittelet taas itsesi ja alat puhua jotain pelistä, tai mistä vaan- Pysyt siinä laidalla ja osallistut keskusteluun, on aihe mikä tahansa, vaikkei kiinnostaisi... ei ole vaihtoehtoja kuin itse mennä ja tehdä.