Lue keskustelun säännöt.
Vaikea irrottautua lapsesta
28.02.2012 |
Lapseni on nyt 2v ja hänen syntymästään lähtien en ole koskaan ollut erossa hänestä paria tuntia pitempään. Minua jotenkin pelottaa jättää häntä muiden hoidettavaksi. Tiedän, että olen vähän ylisuojelevainen ja yritän koko ajan olla tosi tarkkana kaikkien vaarojen kanssa. Mieheni on hyvä isä ja luotettava hoitaja sinänsä, mutta usein tuntuu, että hän saattaa tehdä joitain hassuja virheitä ihan ajattelemattomuuttaan. Äitiini hoitajana kyllä ehkä luottaisin, mutta hän asuu todella kaukana. Appivanhemmista ei enää ole hoitajiksi ja ystäviä minulla ei juurikaan ole. Myös täysin vieraan hoitajan järjestäminen kotiin tuntuu liian pelottavalta. Nyt vaan alan todella väsyä, kun tuntuu, ettei ole hetken rauhaa, eikä mitään omaa elämää. Eniten kaipaisin yhteistä aikaa mieheni kanssa. En viihdy yksin kaupungilla haahuilemassa. Miten olette oppineet luottamaan siihen, että lapsi pärjää ja kaikki menee hyvin, vaikka et itse olisi koko ajan vieressä?
Kommentit (24)
etten osaa neuvoa, sanon vain että täällä toinen samanlainen äiti. Tai no, minä en epäile etteikö lapseni pärjää ilman minuakin, minun on vain todella vaikea luottaa toisiin aikuisiin, hoitajiin.
Ainoa jolle lapsen voin hyvillä mielin jättää on juurikin hänen isänsä.
Esim. oma äitini kuuluu koulukuntaan "kyllä maailmaan ääntä mahtuu" kun kyse on esim. lapsen kolhuista. Lohdutus on turhaa. Samoin hän ei kunnioita pätkääkään nykyaikaista hammashygienia-ajattelua. Sellaista kuin karies, tarttuvaa sorttia vielä, ei ole olemassakaan. :(
Siispä hoidan, ja väsyn, itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän siinä muuta. Kuhan siinä vaiheessa kun lapsi on muuttamassa pois kotoa osaatte laskea irti ettekä oo aiheuttanu kauheita traumoja, niin että lapset pärjää itsenisesti!
Onko kuitenkin niin, että miehesi huolehtii hyvin lapsesta ja tämän perusturvallisuudesta, mutta ei ole yhtä vauhko kuin sinä...? Eli mies on normaali vastuullinen vanhempi?
Ei ole oikeasti normaalia, että äiti ei "anna" lasta isän hoiviin. Isällä on ihan yhtä suuri oikeus tai velvollisuus lasta kohtaan, ei äiti ole mikään ylijumala, jolla on valta määrätä lapsen ja isän kahdenkeskisestä ajasta. Mitä jos miehesi sanoisi sinulle, että ei luota sinuun lapsen hoitajana? Tuntuisi varmasti hyvältä.
Etenkin yhden lapsen äidit näköjään sortuu tähän ajatteluun helposti, että se oma tapa on ainoa oikea ja toisten hoidossa lapsi joko kuolee tai ainakin traumatisoituu... Ei lasta voi suojella kaikelta, eikä pidäkään. Maailmaan mahtuu kolhuja, bakteereita, "vääränlaista" ruokaa, päikkäreiden väliin jäämistä, rytmeistä poikkeamista, eriparisia vaatteita. Elämää.
vauvasta saakka,niin ja lapsi oli ekaa kertaa yöhoidossa 8kk iässä,sanotaanko että alussa oli 2x vuodessa anopin luona,nykyään sen mukaan miten mun keikkatyöt menee.(1-3x/kk)
Kiitos, ootte kirjoittanut ihan asiaa. Tiedän, että minun täytyy työstää tätä asiaa itsessäni. Myönnän, että olen ottanut liikaa kokonaisvastuuta esim. kaikesta siitä, mitä lapsi syö ja mitä vaatteita hän käyttää missäkin tilanteessa ulkona ym. Ei kuitenkaan ole kyse mistään väreistä tai asukokonaisuuksista vaan säähän ja tilanteeseen sopivasta vaatetuksesta. Ymmärrän, että miehelläni ei ole riittävää kokemusta aiheesta. Yleensä, kun olemme kaikki kotona, niin hän aina varmistaa asiat minulta. Hän ei myöskään ole kokenut ruuanlaittaja, ei esim. välttämättä tiedä, onko kalapuikko lämmennyt kypsäksi ym. vastaavaa. Totta, että mitään hirveitä vahinkoja hän ei ole tehnyt. On pitkäpinnainen ja rakastava isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun jätin vuoden ikäisen lapseni veljeni luokse (olivat kaksin) ekan kerran, kyllä jännitti. Kyse oli vaan parista tunnista ja veljeni on järkevä aikuinen mutta ei oikein osaa kuunnella lapsen tarpeita, esim anna mielestäni tarpeeksi ruokaa kun on niin kiva leikkiäkin. No ajattelin että jos tuo hengissä selviää niin hyvä ja syö sitten kotona. Veljeni haluaa kovasti olla lapsen kanssa tekemisissä kun omia lapsia hänellä ei ole. Läheiset suhteet muihin aikuisiin on rikkaus! Sinun on vaan kestettävä eroa, ei lapsi rikki mene ja voi jopa nauttia olostaan.
Kiitos, ootte kirjoittanut ihan asiaa. Tiedän, että minun täytyy työstää tätä asiaa itsessäni. Myönnän, että olen ottanut liikaa kokonaisvastuuta esim. kaikesta siitä, mitä lapsi syö ja mitä vaatteita hän käyttää missäkin tilanteessa ulkona ym. Ei kuitenkaan ole kyse mistään väreistä tai asukokonaisuuksista vaan säähän ja tilanteeseen sopivasta vaatetuksesta. Ymmärrän, että miehelläni ei ole riittävää kokemusta aiheesta. Yleensä, kun olemme kaikki kotona, niin hän aina varmistaa asiat minulta. Hän ei myöskään ole kokenut ruuanlaittaja, ei esim. välttämättä tiedä, onko kalapuikko lämmennyt kypsäksi ym. vastaavaa. Totta, että mitään hirveitä vahinkoja hän ei ole tehnyt. On pitkäpinnainen ja rakastava isä.
Minä olisin ennemmin huolissani sun lapselle opettamasta ruokavaliosta!!
No ei vaineskaan. Mutta tottakai siä on avuton jos sä leijut ympärillä kuin korppikotka.
Jos sinä satut laittamaan vaikka liikaa vaatteita lapselle ulos, niin se ei varmaankaan ole virhe? Mutta isän tekemänä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
irtautumista vaikka se muutama tunti kerrallaan? Ei aivan terveeltä kuulosta, eikä tee kenellekään hyvää, kuten olet varmaan huomannut. Lapsen pitäisi saada solmia muitakin ihmissuhteita, vaikkapa kummiin/mummiin/isään, ilman että äiti hösää kaikkitietävänä vieressä 24h. Ahdistavalta kuulostaa
periaatteessa helposta ruuan teosta, mutta joskus sekin voi olla hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, ootte kirjoittanut ihan asiaa. Tiedän, että minun täytyy työstää tätä asiaa itsessäni. Myönnän, että olen ottanut liikaa kokonaisvastuuta esim. kaikesta siitä, mitä lapsi syö ja mitä vaatteita hän käyttää missäkin tilanteessa ulkona ym. Ei kuitenkaan ole kyse mistään väreistä tai asukokonaisuuksista vaan säähän ja tilanteeseen sopivasta vaatetuksesta. Ymmärrän, että miehelläni ei ole riittävää kokemusta aiheesta. Yleensä, kun olemme kaikki kotona, niin hän aina varmistaa asiat minulta. Hän ei myöskään ole kokenut ruuanlaittaja, ei esim. välttämättä tiedä, onko kalapuikko lämmennyt kypsäksi ym. vastaavaa. Totta, että mitään hirveitä vahinkoja hän ei ole tehnyt. On pitkäpinnainen ja rakastava isä.
Siis ihan oikeasti, et voi olla tosissasi noiden juttujesi kanssa?
Ja sinäkö et ole koskaan tehnyt ensimmäistäkään virhettä lapsesi kanssa, vaan aina on kaikki hoidettu optimaalisesti? Ihan oikeasti?
Tiedätkö, kun osa lapsen kokemusmaailmaa on myös se, että aina kaikki ei ole niin täydellistä! Ihan kamalaa hallaa olet lapsellesi tekemässä, kun opetat hänet yhtä neuroottiseksi!
mutta pakastekala täytyy kuumentaa kunnolla. Eiköhän jokainen viimeistään raskaana ollessaan sen opi? Totta kai teen virheitä myös itse. En mä sitä voi kiistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun tekemät virheet on vähemmän haitallisia lapselle kuin muitten tekemät?
Ei pakastekalaa käsketä missään kuumentamaan kunnolla, vaan marjat ja vihannekset, joissa listeriariski. Kalassa mahdollisesti olevat bakteerit on kuolleet KYPSENNYKSEN ja PAKASTUKSEN aikana (listeria kypsennyksen aikana ja muut pakastuksen aikana). Joten ihan turhaan mietit jotain kypsän pakastekalan kuumuutta...
Ja ulkoiluun sopivia vaatteita on paljon. Jos mies valitsee väärät hanskat tai kengät, niin siihenkään lapsi ei kuole. Eikä edes erittäin suurella todennäköisyydellä sairastu, vaikka villahaalari jäisi välistä.
Isä on varmasti epävarma lapsen kanssa, kun sinä kyttäät vieressä ja huomauttelet virheistä. Jos hän saisi kahdestaan olla lapsen kanssa, niin hän saisi sitä kokemusta ja varmuutta siitä, että pärjää. Sinä teet isästä avuttoman.
Anna siis löysää!!! Anna isän hoitaa omalla tavallaan, äläkä edes kysele jälkikäteen, mitä ovat syöneet ja mitä oli päällä ulkona. Tuskin miehesikään sinulta samoja kyselee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kirjoitin, että pääsisin tässä asiassa eteenpäin. Mukavaa päivää kaikille! Saatan tietty illalla vielä lukaista, jos joku on vielä kirjoittanut.
ap
irtautumista vaikka se muutama tunti kerrallaan? Ei aivan terveeltä kuulosta, eikä tee kenellekään hyvää, kuten olet varmaan huomannut. Lapsen pitäisi saada solmia muitakin ihmissuhteita, vaikkapa kummiin/mummiin/isään, ilman että äiti hösää kaikkitietävänä vieressä 24h. Ahdistavalta kuulostaa
Tätä mantraa hokevat ne, joiden vauva on ekaa kertaa yöhoidossa kahden kuukauden iässä sillä "äidin on siis ihan pakko päästä hei jo tuulettuun!!1".
On ihan luonnollista että äiti rakastaa jälkeläistään eikä halua jättää tätä. On ihan luonnollista että lapsen ÄITI haluaa OLLA LAPSEN KANSSA. Siinä vaiheessa aletaan vasta meneen vikaan jos se häiritsee äitiä itseään, kuten nyt on ilmeisesti vasta alkanut häiritä. Yleensä se häiritsee vaan ympäristöä ja muita äitejä jotka saattavat kokea syyllisyyttä kuullessaan että joku on ollut ja halunnut olla lapsensa kanssa sen ekat vuodet.
Toi "lapsen pitää solmia muitakin ihmissuhteita"-höpätys on niiltä jotka haluavat vähän puhdistaa omaatuntoaan kun tuli taas jätettyä lapsi mummolaan viikonlopuksi.. Mutta hyvähän se vaan oli, että solmii ihmissuhteita mummiin nii.
Lapsi ei todellakaan vahingoitu siitä että se ei ole ollut hoidossa vielä kaksivuotiaana, päin vastoin olet tehnyt lapsellesi palveluksen! Olet ollut lapsellesi niin hienosti läsnä että nyt, jos sinusta tuntuu siltä, voit hyvillä mielin jättää lapsen hoitoon. Lapselle on rakentunut jo hyvä pohja kiintymyssuhteelle ja turvallisuudentunteelle. Lapsi voisi nyt nauttia esim. uimahallikäynneistä isänsä kanssa, tai jos lähettäisit heidät kaksin leikkipuistoon tai mummolavierailulle? Jäisit itse kotiin ja kuulostelisit omia tunteitasi, nauttisit rauhasta.
On varmaan helpompi alkaa luottaa pienissä pätkissä. Voithan sä kirjoittaa miehelle lapun missä on suunnilleen päivän aikataulut, syömiset ja muut. Ja laittaa ulkoiluvaatteet valmiiksi. Ja aluksi tehdä ruuan valmiiksi pakastimeen. Jos kaikki sujuu hyvin, seuraavalla kerralla voit pyytää miestä tekemään ruuan ja jättää reseptin sille. Pikkuhiljaa kokeilla mihin se pystyykään. :)
Mut älä missään nimessä ota paineita noista puheista että lapsi pitää sosiaalistaa ja että sen pitäis olla ollut hoidossa jo missä yms. Varmaan jokainen itsekin ymmärtää että lapselle paras paikka on vanhempien luona. Mummoihin ja kummeihin voi tutustua hyvin vanhemman kanssa, ja päästää lapsen kyläilemään kun se itse sitä haluaa.
irtautumista vaikka se muutama tunti kerrallaan? Ei aivan terveeltä kuulosta, eikä tee kenellekään hyvää, kuten olet varmaan huomannut. Lapsen pitäisi saada solmia muitakin ihmissuhteita, vaikkapa kummiin/mummiin/isään, ilman että äiti hösää kaikkitietävänä vieressä 24h. Ahdistavalta kuulostaa
Tätä mantraa hokevat ne, joiden vauva on ekaa kertaa yöhoidossa kahden kuukauden iässä sillä "äidin on siis ihan pakko päästä hei jo tuulettuun!!1". On ihan luonnollista että äiti rakastaa jälkeläistään eikä halua jättää tätä. On ihan luonnollista että lapsen ÄITI haluaa OLLA LAPSEN KANSSA. Siinä vaiheessa aletaan vasta meneen vikaan jos se häiritsee äitiä itseään, kuten nyt on ilmeisesti vasta alkanut häiritä. Yleensä se häiritsee vaan ympäristöä ja muita äitejä jotka saattavat kokea syyllisyyttä kuullessaan että joku on ollut ja halunnut olla lapsensa kanssa sen ekat vuodet. Toi "lapsen pitää solmia muitakin ihmissuhteita"-höpätys on niiltä jotka haluavat vähän puhdistaa omaatuntoaan kun tuli taas jätettyä lapsi mummolaan viikonlopuksi.. Mutta hyvähän se vaan oli, että solmii ihmissuhteita mummiin nii. Lapsi ei todellakaan vahingoitu siitä että se ei ole ollut hoidossa vielä kaksivuotiaana, päin vastoin olet tehnyt lapsellesi palveluksen! Olet ollut lapsellesi niin hienosti läsnä että nyt, jos sinusta tuntuu siltä, voit hyvillä mielin jättää lapsen hoitoon. Lapselle on rakentunut jo hyvä pohja kiintymyssuhteelle ja turvallisuudentunteelle. Lapsi voisi nyt nauttia esim. uimahallikäynneistä isänsä kanssa, tai jos lähettäisit heidät kaksin leikkipuistoon tai mummolavierailulle? Jäisit itse kotiin ja kuulostelisit omia tunteitasi, nauttisit rauhasta. On varmaan helpompi alkaa luottaa pienissä pätkissä. Voithan sä kirjoittaa miehelle lapun missä on suunnilleen päivän aikataulut, syömiset ja muut. Ja laittaa ulkoiluvaatteet valmiiksi. Ja aluksi tehdä ruuan valmiiksi pakastimeen. Jos kaikki sujuu hyvin, seuraavalla kerralla voit pyytää miestä tekemään ruuan ja jättää reseptin sille. Pikkuhiljaa kokeilla mihin se pystyykään. :) Mut älä missään nimessä ota paineita noista puheista että lapsi pitää sosiaalistaa ja että sen pitäis olla ollut hoidossa jo missä yms. Varmaan jokainen itsekin ymmärtää että lapselle paras paikka on vanhempien luona. Mummoihin ja kummeihin voi tutustua hyvin vanhemman kanssa, ja päästää lapsen kyläilemään kun se itse sitä haluaa.
Sairasta tuollainen lapsessa roikkuminen on. MIhinkään riekkumaan ap:n ei tarvi mennä, siitä ei ollut kyse
Olet törkeä, jos estät lasta solmimasta lämpimiä suhteita muihin ihmisiin - ne syntyvät pienellä lapsella juuri hoitamisen ja huolenpidon kautta. Lapsen kuuluu oppia, että on useita erilaisia tapoja hoitaa asioita. Ajattele, kuinka jähmeä on aikuinen, joka ei tätä ole oppinut...
irtautumista vaikka se muutama tunti kerrallaan? Ei aivan terveeltä kuulosta, eikä tee kenellekään hyvää, kuten olet varmaan huomannut. Lapsen pitäisi saada solmia muitakin ihmissuhteita, vaikkapa kummiin/mummiin/isään, ilman että äiti hösää kaikkitietävänä vieressä 24h. Ahdistavalta kuulostaa
Tätä mantraa hokevat ne, joiden vauva on ekaa kertaa yöhoidossa kahden kuukauden iässä sillä "äidin on siis ihan pakko päästä hei jo tuulettuun!!1". On ihan luonnollista että äiti rakastaa jälkeläistään eikä halua jättää tätä. On ihan luonnollista että lapsen ÄITI haluaa OLLA LAPSEN KANSSA. Siinä vaiheessa aletaan vasta meneen vikaan jos se häiritsee äitiä itseään, kuten nyt on ilmeisesti vasta alkanut häiritä. Yleensä se häiritsee vaan ympäristöä ja muita äitejä jotka saattavat kokea syyllisyyttä kuullessaan että joku on ollut ja halunnut olla lapsensa kanssa sen ekat vuodet. Toi "lapsen pitää solmia muitakin ihmissuhteita"-höpätys on niiltä jotka haluavat vähän puhdistaa omaatuntoaan kun tuli taas jätettyä lapsi mummolaan viikonlopuksi.. Mutta hyvähän se vaan oli, että solmii ihmissuhteita mummiin nii. Lapsi ei todellakaan vahingoitu siitä että se ei ole ollut hoidossa vielä kaksivuotiaana, päin vastoin olet tehnyt lapsellesi palveluksen! Olet ollut lapsellesi niin hienosti läsnä että nyt, jos sinusta tuntuu siltä, voit hyvillä mielin jättää lapsen hoitoon. Lapselle on rakentunut jo hyvä pohja kiintymyssuhteelle ja turvallisuudentunteelle. Lapsi voisi nyt nauttia esim. uimahallikäynneistä isänsä kanssa, tai jos lähettäisit heidät kaksin leikkipuistoon tai mummolavierailulle? Jäisit itse kotiin ja kuulostelisit omia tunteitasi, nauttisit rauhasta. On varmaan helpompi alkaa luottaa pienissä pätkissä. Voithan sä kirjoittaa miehelle lapun missä on suunnilleen päivän aikataulut, syömiset ja muut. Ja laittaa ulkoiluvaatteet valmiiksi. Ja aluksi tehdä ruuan valmiiksi pakastimeen. Jos kaikki sujuu hyvin, seuraavalla kerralla voit pyytää miestä tekemään ruuan ja jättää reseptin sille. Pikkuhiljaa kokeilla mihin se pystyykään. :) Mut älä missään nimessä ota paineita noista puheista että lapsi pitää sosiaalistaa ja että sen pitäis olla ollut hoidossa jo missä yms. Varmaan jokainen itsekin ymmärtää että lapselle paras paikka on vanhempien luona. Mummoihin ja kummeihin voi tutustua hyvin vanhemman kanssa, ja päästää lapsen kyläilemään kun se itse sitä haluaa.
Mikäs friikki siellä huutelee?
ei, koska menin töihin lapsen ollessa vasta 13 kk, mies jäi hoitamaan ja oli pakko antaa liekaa. Mies tekee asiat eri tavalla kuin minä, se on kamalaa, mutta kestettävä on.
Alussa kyselin kaiken tosi tarkasti, mitä olivat syöneet, milloin ym. Nykyään lapsi jo 2,5 v. ja osaa kertoa itsekin. Ja ihan hengissä ja terveenä on pysynyt tähän asti :)
Mun mies ei ollut edes sitä sorttia, että olisi minulta varmistellut asioita, vaan teki kaiken oman päänsä mukaan.
Meillä onkin nyt avioliitto tosi kriisissä.
hyvä että tiedostat ongelman. Pitäiskö sun harrastaa siedätyshoitoa? Ensin annat isän hoitaa vaikka koko illan ja itse teet jotain omaa (roikut vaikka täällä palstalla itkemässä). Ja ET puutu siihen miten miehesi lasta hoitaa!!! Jokainen tekee tyylillään ja sinun tapasi EI OLE ainut oikea. Miehesi ei varmasti lasta saa lääkärikuntoon.
Toinen askel on lähteä vaikka lyhyelle lenkille ja sitten pidentää näitä aikoja.
Siis nimenomaan siedätät itseäsi huomaamaan että et ole korvaamaton.
Ja vieraaseen hoitajaan tutustut, pyydät sen käymään pari kertaa jne. Etkä hösellä tai puutu siihen miten hän lasta hoitaa, jos muuten pärjää hyvin.
Sun on ruvettava ohjelmoimaan tuota omaa korvien väliä.