Kuinka paljon vaikutatte lasten/nuorten harrastuksiin?

mutta vähän vastaava joukkuelaji. Kyseessä on tyttö ei poika :=)

No katsotaan nyt ainakin tämä kevät ja mahdollisesti myös käsätauko ja tehdään lopullinen päätös elokuussa uuden kauden alkeassa.

Itse vaan toivoisin, että lapsi löytäisi uudestaan innon vanhaan harrastukseen. Ennen haaveili maajoukkueeseen pääsystä ja kävi innoissaan treeneissä.

Pakottamaan ei kuitenkaan aleta, eli jos ei millään halua jatkaa vanhaa harrastusta saa lopettaa vaikka se meistä vanhemmista kurjalle tuntuu....

Sanoisin että kuuntele lasta. Harrastus on lapsen ja siten lapsen pitäisi saada myös päättää siitä. Sen ei pitäisi vaikuttaa tuntuuko teistä vanhemmista kurjalle vaan sen miltä tytöstä tuntuu!

Jos kyseessä on tyttö, joka pelaa joukkuelajia, jota ei koe riittävän haastavaksi niin ja vaikka vanhempana kerrot että niitä uusia haasteita tulisi ensi kaudella, niin en usko tilanteen muuttuvan mihinkään. Vaikka saisi enemmän peliaikaa ja paremman pelipaikan, niin niin kauan kun on joukkueessa ja pelaavat tiettyä sarjaa, niin siinä ei oikeasti tule haastetta lisää. Se joukkue määrittää sen tason. Jos oikeaa haastetta haluaa ja tyttö tykkää lajista, niin sitten pelaamaan vanhempiin tai johonkin huippuseuraan. Eli ymmärrän tytön turhautumisen, joukkueessa ei ole kovin kiva olla paljon parempi kuin muut. Siinä loppuu oma kehitys:(

Ilmeisesti tyttö olisi vaihtamassa lajiin, jossa hän kokee että on haastetta. Kilparyhmä kuulosti vielä siltä että voisi olla yksilölaji? Mikäli näin on niin yksilölajissa ei ole samalla lailla sidottu joukkuekavereiden tasoon, vaan eteneminen on enemmän itsestään kiinni. Juu ja tottakai seuran valmennuksen taso vaikuttaa.

Aina voi jutella valmennuksen kanssa ja pitää porttia auki palata lajiin. Mutta voi myös olla että ei halua palata vaan tykkää uudesta lajista.

Olette kyllä ihania vanhempia, siis oikeasti. :) Oma äitini oli harrastuskielteinen. Hänen mielestään se oli turhaa, kirjastossa kävimme kerran pari kuukaudessa. Yhtenä syksynä parin kuukauden ajan hän vei minua kerran viikossa yhteen liikuntakerhoon, mutta se tosiaan loppui lyhyeen, kun hän ei minua halunnut sinne kuskata ja busseja tms. ei kulkenut. Tuon pari kuukautta hän myös syyllisti minua siitä, että joutuu kuskaamaan ja maksamaan kerhomaksun, hän antoi ymmärtää, että kerhossa käyminen oli "pahe". Asia aiheutti minulle suurta ahdistusta, sillä olin ja olen edelleen erittäin liikunnallinen.

Oman 1-vuotiaan aion kyllä ohjata sitten, kun kouluun menee, myös johonkin liikuntaharrastukseen. Toki aiemmin, jos kova hinku on. Mikä laji, sen saa sitten itse valita.



Ap, kokemuksestani voin sanoa, että älä ainakaan kiellä menemästä johonkin harrastukseen, mistä lapsi nauttii. Voisiko tämä vanha harrastus tulla siinä rinnalla, mutta hieman sivummalla kuitenkin tämän kevään? Jos kävisi niissä treeneissä hieman harvemmin. Ja ehkä syksyllä kipinä taas syttyy, jos kerran haasteita silloin on tulossa lisää.

ja jatkaa taas, kun on lisähaastetta luvassa?



Kyllä meillä 10-vuotias ja 8-vuotias saavat itse päättää. Me kuskataan ja maksetaan.

Meillä on se periaate että harrastukset on lapselle huvia, ei työtä. Koulu on sitä työtä. Lapsi saa lopettaa harrastuksen jos sinnittelee yhden kauden ja selkeästi ei pidä siitä. Lapsikin voi väsyä ja ajautua jopa burnoutiin harrastustensa kanssa, kun niistä tulee suorituksia vanhemmille, vanhempien mielenrauhan tai statuksen takia.

Harrastus on tietenkin lasta varten ja loppupelissä lapsi päättää mitä haluaa harrastaa.



Mutta onhan se selvä että välillä voi kyllästyttää kun pitkään harrastaa samaa. Rakastaa kuitenkin pelaamista ja pärjää peleissä loistavasti. Eli jotenkin pitäisi vaan päästä kyllästymisestä ohi ja löytää aikaisempi into harrastukseen taas. Tai sitten luovuttaa ja lopettaa...



Mietin vaan, että jos nyt lopettaa niin katuuko sitten myöhemmin ja helposti jää taidoissa jälkeen jos pitää vuoden tai kaksi taukoa.



Ollaan jo päätetty että käy vähähän vähemmän treeneissä nyt keväällä ja ollaan myös lomalla ensi kuussa 1,5 viikkoa eli siinäkin tulee taukoa.



Annatteko muut sitten lastennen vaihdella harrastuksia joka vuosi?

Ei kai teidän perheessä vaan ole käynyt niin että harrastus onkin tärkeämpi vanhemmille kuin lapselle?

Harrastus on tietenkin lasta varten ja loppupelissä lapsi päättää mitä haluaa harrastaa.

Mutta onhan se selvä että välillä voi kyllästyttää kun pitkään harrastaa samaa. Rakastaa kuitenkin pelaamista ja pärjää peleissä loistavasti. Eli jotenkin pitäisi vaan päästä kyllästymisestä ohi ja löytää aikaisempi into harrastukseen taas. Tai sitten luovuttaa ja lopettaa...

Mietin vaan, että jos nyt lopettaa niin katuuko sitten myöhemmin ja helposti jää taidoissa jälkeen jos pitää vuoden tai kaksi taukoa.

Ollaan jo päätetty että käy vähähän vähemmän treeneissä nyt keväällä ja ollaan myös lomalla ensi kuussa 1,5 viikkoa eli siinäkin tulee taukoa.

Annatteko muut sitten lastennen vaihdella harrastuksia joka vuosi?

Varmaan pelejä toki, mutta entä ihan harjoituksia?



Se auttoi meillä, kun oli pienen pieni kyllästymisen hetki.

esikoisella ollut kohta 7 vuotta, mutta käy siellä kerran viikossa, ei neljästi ja pakkotahtisesti. Sitten on välillä leireillä yms.



Toista on harrastanut ekalta luokalta, muut ovat tämän kauden harrastuksia.



Ja juu, en minäkään välttämättä jaksa kokopäivätyön ohella jumputtaa kurinalaisesti harrastuspakkopullaa.



Ja vastaavasti nyt olen viritellyt yhtä kokonaan uutta harrastusta - ja toista vanhaa, johon en ole koskenut 20 vuoteen.

toki voi olla siis kisat siellä teillä:)

Painostaminen on varmin keino tappaa mielenkiinto harrastukseen kokonaan.



Lapsi voi vielä palata pitkäaikaiseen harrastukseen takaisin, kun siltä tuntuu.



Itse annan lapsilleni syksyllä muutaman vaihtoehdon, joista saavat valita. Esikoinen harrasti yhtä lajia 4v, piti välivuoden toisen harrastuksen parissa ja palasi takaisin alkuperäiseen. Välivuoden harrastus oli täysin erilainen, mutta auttoi kehittymään alkuperäisessä. Nyt on ikäistensä huipulla.

Varmaan pelejä toki, mutta entä ihan harjoituksia? Se auttoi meillä, kun oli pienen pieni kyllästymisen hetki.

Siitä ei ainakaan ole kiinni... Harjoituksia tässä lajissa on 2 kertaa viikossa + pelit ja turnaukset päälle.

Uusi laji tarjoaa tällä hetkellä enemmän haasteita ja onnistumisen ja oppimisen iloa. Ilmeisesti siksi haluaisi keskittyä vaan tähän uuteen lajiin. Ja hakea ensi kaudella sen kilparyhmään.

Vanhassa lajissa olisi ensi kaudella luvassa isoja muutoksia ja haasteita. Ovat jo harjoitelleet tällä kaudella ensi kautta varten ja lapsi on saanut tärkeän roolin peleissa ja paljon peliaikaa. Peleissä pelaa kyllä täysillä ja näyttää nauttivan. Harjoitukset tökkivät kun kokee ne liian helppina tai samoina mitä on tehty jo monta vuotta...

ap

lapsen kanssa, eli kesän lopussa ja joulutauolla.

Silloin pitää miettiä tarkkaan, jaksaako ja haluaako jatkaa, sillä joukkuelajissa ei ole fiksua jättää kavereita pulaan ja lopettaa kesken kauden. Lisäksi jo maksettu jakso tehdään loppuun.



Lapsen eka harrastus kesti 7 vuotta, jonka lopetti, kun oli vuotta aiemmin innostunut myös toisesta lajista, jota jatkaa nyt viidettä vuotta.



Teini on 14v nyt.

Tahtoo puuttua pitkäjännitteisyyttä harrastuksiin ja kivempi olisi vaan kavereiden kanssa leikkiä. Olen kuitenkin sanonut että meidän perheessä kaikki urheilevat, lajin saa valita itse ja lajia saa vaihtaa lukukauden vaihtuessa. Jos en käskisi treeneihin ei harrastaisi mitään. Treenit kuitenkin tärkeitä energian purkuun sekä itsetuntoon. Pitää harrastamastaan lajista ja haluaa kehittyä mutta tosiaan ei ole pitkäjännitteinen ja laiska lähtemään. Välillä valittaa että on tylsää. On kuitenkin tyttyväinen kun on ollut treeneissä.

lopettaa sitten jos tahtoo.



Meillä ainakin yksi lapsi sai palata takaisin parin kuukauden jälkeen, kun alkoi kaduttaa ratkaisu. Toki tämä täytyy keskustella valmennuksen kanssa, mutta huoltajana sen toki tietänetkin:)

lapsi haluaa lopettaa, niin se sallitaan. Tosin vain jos löytyy joku muu liikunnallinen harrastus tilalle. Jotkut lapsista valitsevat harrastukset kaveriden mukaan ja toiset menevät yksikseen ja sitten tutustuvat uusiin ihmisiin.

esim. joukkuevoimistelu, pesäpallo, muodostelmauinti, muodostelmaluistelu. Muutamia mainitakseni

esim. joukkuevoimistelu, pesäpallo, muodostelmauinti, muodostelmaluistelu. Muutamia mainitakseni

pelejä ja peliaikaa... jep, voimistelussa, uinnissa ja luistelussa onkin toooosi paljon...

lapsen kanssa, eli kesän lopussa ja joulutauolla. Silloin pitää miettiä tarkkaan, jaksaako ja haluaako jatkaa, sillä joukkuelajissa ei ole fiksua jättää kavereita pulaan ja lopettaa kesken kauden. Lisäksi jo maksettu jakso tehdään loppuun. Lapsen eka harrastus kesti 7 vuotta, jonka lopetti, kun oli vuotta aiemmin innostunut myös toisesta lajista, jota jatkaa nyt viidettä vuotta. Teini on 14v nyt.

Vaikka meillä ei olekaan joukkuelajista kyse. Puolivuosikausi mennään aina loppuun, sitten saa lopettaa jos haluaa. Mutta se on totta, että mitä kauemmin jotakin harrastaa, sitä hullummalta tuntuu se lopettaa. Aina välillä tulee kausia, jolloin se oma tuttu harrastus ei oikein "iske", mutta olen kuitenkin puhunut lapselle siitä, että mietti lopettamisen tarkkaan, koska sitten voi jälkikäteen harmittaa jos lopettaa. Meillä poika 13v on toistaiseksi aina juttelun jälkeen halunnut itse jatkaa harrastustaan, jota on harrastanut nyt 5v. Kun vielä omat nuoremmat sisarukset ovat innostuneet samasta lajista, tulee sieltäkin lisäintoa.

en jaksanut lukea koko ketjua, joten ei olisi pitänyt sanoa mitään.



Mutta jääpallo on tällä seudulla vielä vaativampaa kuin jääkiekko, siellä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin SM-mestaruus:)

vastaajamamaalle nro. 17 (vaikka voihan siellä olla mieskin, mutta tuskin:))