Lasten lukumäärästä ja luvasta valittaa väsymystä.

Meille syntyi juuri kolmas ja turha todellakaan valittaa, kun itse tän kolmannen halusin. Niinpä valitan univelkaa vain itselleni :)

Oikeassa elämässä kuka tahansa saa väsyttää. Pienen vauvan kanssa voi olla hyvinkin rankkaa, oli sitten kyseessä ensimmäinen tai viides lapsi. Taaperoidenkin kanssa on rankkaa, samoin leikki-ikäisten. Kouluikäisten kanssa ehkä vähitellen helpottaa, kun ei tarvitse olla niin kokoaikaisesti läsnä.



Näkisin kuitenkin niin, että yhden lapsen kanssa (olettaen, että tämä on terve ja normaali) on luonnollisesti helpompaa kuin monen lapsen kanssa, mutta voi se silti olla rankkaa yhdenkin kanssa. Miehelläni on 2 lasta vuoden ikäerolla, ja sitä helvettiä en itselleni haluaisi. Suuret ikäerot kunniaan niin jaksaminenkin paranee.



Yksin taas ei pidä eikä tarvitsekaan pärjätä, tuo on ihan käsittämätön ajatus. Ennenkin oli äidin tukena sukulaiset ja ystävät, miksi nykyään pitäisi olla joku supermamma ja pärjätä yksin? Vähemmästäkin on voimat vähissä.

Mä tein 3 lasta putkeen ja kaverit valittivat, kun mä en jaksanut mitään ylimääräistä ja ihmettelivät miksi en opiskele siinä sivussa tai tee jotain muuta järkevää.

Pikkasen pisti naurattamaan, kun yksikin näistä arvostelijoista teki myös 3 lasta ja pidemmällä aikavälillä ja silti valitti väsymystään ja vie katraansa joka hemmetin viikonloppu sekä lauantaina että sunnuntaina äitinsä luo syömään. Siellä sitten makoilee, hänen äitinsä laittaa ruuat, hoitaa lapset ja antaa vielä pakkaseen ruokaa ja leivonnaisia.

Mun mielestä yhden kanssa on ollut rankinta. Kun on ollut enemmän lapsia, niin vaikka heistä on ollut enemmän vaivaa, niin myös toisilleen seuraa. Suuri miinus on ollut se, että ei ole voinut nukkua päikkäreitä kuten yhden lapsen kanssa.

Mutta aivan järjetöntä arvostella sitä onko jollain oikeasti rankkaa. Me ollaan erilaisia ihmisiä kaikki, lapset myös ja jokainen kokee kaiken erilailla.