Kuinka voi jättää pienen, ale 2-vuotiaan lapsen useaksi päiväksi hoitoon?

soinnutetaan sisustukseen, mutta ei sen kanssa elää haluta.

Meillä on 2 v. mummolassa ma, ti ja to-yön. Ei ole mitään järkeä raahata lasta kotiin joka päivä töiden jälkeen aikaisintaan klo 18:30, syöttää ja laittaa heti nukkumaan. Aamulla, jos lapsi on kotona, noustaan ylös klo 5:30, lapsi mummolle ja itse töihin. Menee 2h aamuisin heräämisestä siihen, että on töissä.



Hoitopaikka siis n. 50 km päässä, mutta ilmainen.

moneksi päiväkäksi. Mutta parivuotias pärjää jo ihan hyvin vaikka pari yötä mummolla :)Jos on paljon mummon kans muutoinkin niin voi muutaman yönmin olla. Kyllä toki ymmärrän jos ei ole tuttuq hoitajaa, niin silloin en kyllä itsekään raskisi jätää.

Elää kokoajan kotona perheen kanssa, siis ihan kokoajan. Ihmisillä ei sais missään nimessä olla kahden keskistä aikaa? Me ja ystäväpiirimme ollaan vielä nuoria alle kolmikymppisiä ja nimenomaan välillä lädetään miesten kans ihan pariskunnittain matkalle rentoutumaan ja pitämään hauskaa. Onko joidenki kotimummojen vaikea tajuta, että sillointällöin äiti ja isi haluaa kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia? Enemmän musta tuntuu, että miehet pettää kauniiden hoikkien ja viehättävien naisten kanssa salaa muualla, kun kotona akka ei enää ole muuta kuin paskantuoksuisessa äidinroolissa, jota ei myöskään kiinnosta kahdenkeskinen aika. Seksistä olette vissiin luopunu lastenteon jälkeen? Ainii mutta lapsien ehdoilla eletään kokoajan ni eihän muusta elämästä tietystikkää oo tietoakaan. Ystäviäkään ei voi varmaan nähdä, jos se pikku peeveli ei oo mukana kerjäämässä huomiota. Juuri näiden perheet pysyy yhdessä, joissa isä ja äiti on myös suhteessa ja tekee kahdestaan välillä(huom!välillä)asioita. En ymmärrä miten parisuhdetta voi edes hoitaa siinä, jos puheenaiheena on vain lapset. Joillekkin perhe näköjään on se parisuhde. Ei ihme, että miehet lähtee kävelee tollasten kyynisten äitien luota.

Elämä on eletty, ei enää aikaa ystäville, ei enää aikaa olla "minä" vaan on aina vain puolikas jostain. Ei kykene enää puhumaan muusta kuin miehestä, koko ajan pelkää, että se löytää uuden, ei kykene näkemään, että sen parisuhteen ulkopuolella on jotain niin epätavallista kuin ystävät, harrastukset ja elämä. Seurusteleva tai liitossa oleva nainen menettää kaiken kosketuksensa entiseen ja taantuu kotipiiaksi.

Sitähän sinä tarkoitit?

Ja eniten eroavat ne, joiden parisuhdetta ei voi hoitaa muualla kuin kaukana kotoa muutaman kerran vuodessa. Jos suhde kaatuu siihen, että perheessä on vanhempiaan tarvitseva vauva, niin ei se kovin kaksinen alunperin ollutkaan.

Meillä lapsi on mummin luona hoidossa ja on välillä yötäkin. Lasta tulee ikävä toki, mutta tämä järjestely toimii hyvin. Mies on töissä 4pvä/vko, minä opiskelen (yleensä 3-4pvä/vko) ja lapsi on mummilla sitten 1-3pvä/vko. Joskus jää yöksi, jos olisi aikainen herätys muuten.



Teemme siis lapsen hoitopäivinä ylitöitä/opiskeluhommia/kotitöitä ja sitten pystymme lapsen kanssa olemaan, kun hän on kotona. Mummin luona on myös hyvä olla, varmaan on läheisempi suhde, kun tavallisesti, koska on siellä paljon aikaa viettänyt.

mutta kun tietää, että lapsi on hyvässä hoidossa niin kyllä se sujuu. En minä lasta jättäisi hoitoon kenelle tahansa.

esim.viikoksi. Ihan uskomatonta että joku voi ja ennenkaikkea haluaa sen oman pienen aarteensa jättää hoitoon useammaksi päiväksi. Miten voitte, miltä tuntuu? Asia ei mulle kuulu, mutta kiinnostaa. Asiallisia kommentteja enkä mitään riitaa halua

lapset useammaksi päiväksi hoitoon, sitä etua käyttävät.

Suurimmalla osalla ihmisistä on muutakin elämää, kuin oma lapsi. Viikon matka tms. on ihan normaalia, jos lapsella on hyvät hoitajat sen aikaa. Jos lapsella on rakastava isä ja äiti, sekä mies ja vaimo niin se on hyvin yleistä, että välillä lähdetään nauttimaan elämästä ilman lasta. Jos joku pullamössöäiti ei sitä tajua, niin ei monetkaan tajua näiden "äitien" tapaa kritisoida monipuolisen elämän omistavia vanhempia tai jos vanhemmat haluavat hoitaa myös parisuhdetta ja ystävyyssuhteita. En minäkään ymmärrä näitä arvostelijoita muka "oikeasta" äitiydestä, että robotin omaisesti täytyy olla kokoajan lapsen kanssa ja omaa elämää ei sais olla lainkaan tai heti ollaan haukkumassa. Kaikki äidit eivät halua luopua omasta ihmisyydestä, persoonasta tai omasta elämästä. Hyvä äiti ja lapsen hoito on osa elämää, joka kulkee mukana, mutta se ei ole suinkaan koko elämä. Pullamössöäidit kun ei lapsista päästä irti aikuisenakaan. Liikaa eletään lapsen ehdoilla ja häntä varten, eikä osata ajatella että lapsi on itsenäistyvä oma yksilö, joka ei ainakaan hyysäämällä opi kasvamaan aikuiseksi.

2-vuotiaan jo ymmärtää alkaa itsenäistyä, ettei vaan liikaa rasita äidin ja isin parisuhdetta.

Onko silloin lapseen ripustautunut pullamössöäiti, jos ei halua pientä alle kouluikäistä lastaan viedä viikoksi mummolaan, että pääsee itse lomailemaan? Ei se tarkoita, etteikö lapsesta pysty olemaan erossa. Minusta on ihan tervettä, ettei jätä pieniä lapsia noin pitkäksi aikaa hoitoon, jos ei ole pakko.

Meillä viikon tai pidemmät lomareissut tehdään yhdessä perheenä, koska myös lapset nauttivat suunnattomasti lomamatkoista. Toki se lomailu on silloin erilaista, mutta on se lomaa myös meille vanhemmille, kun ei ole niitä kotiarjen askareita tehtävänä.

Miehen kanssa saadaan hyvin parisuhdeaikaa ihan arjessa esim. iltaisin kotona, kun lapset nukkuu. Joskus käydään kahden syömässä, leffassa, teatterissa tms. ja joku tuttava hoitaa lapsia. Teemme myös 1-2 kertaa vuodessa 1-2 yön reissuja kaksin.

Nyt kun lapset ovat pieniä elämme enemmän heidän ehdoillaan ja teemme asioita niin, että koko perheellä on kivaa yhdessä. Kun lapset kasvaa, on sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän.

Ja meillä myös mies ajattelee samoin eli ei ole mitään täällä usein kuviteltua tilannetta, että äiti on joku höyrypää lapsissa roikkuja ja mies on ihan perheen ulkopuolinen olento. Meillä perhe on perustettu kahden aikuisen yhteisestä halusta ja lapset ovat kummallekin elämän ykkösasia.

Ilmeisesti teillä ei ole lapsille läheisiä isovanhempia, jotka voisivat hoitaa?

Monesti tuntuu, että ne ihmiset kritisoivat eniten, joilla ei ole mahdollisuutta "hyödyntää" isovanhempia apua. Joko eivät ole läheisissä väleissä, tai isovanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty tai halua hoitaa lapsia.

Suurimmalla osalla ihmisistä on muutakin elämää, kuin oma lapsi. Viikon matka tms. on ihan normaalia, jos lapsella on hyvät hoitajat sen aikaa. Jos lapsella on rakastava isä ja äiti, sekä mies ja vaimo niin se on hyvin yleistä, että välillä lähdetään nauttimaan elämästä ilman lasta. Jos joku pullamössöäiti ei sitä tajua, niin ei monetkaan tajua näiden "äitien" tapaa kritisoida monipuolisen elämän omistavia vanhempia tai jos vanhemmat haluavat hoitaa myös parisuhdetta ja ystävyyssuhteita. En minäkään ymmärrä näitä arvostelijoita muka "oikeasta" äitiydestä, että robotin omaisesti täytyy olla kokoajan lapsen kanssa ja omaa elämää ei sais olla lainkaan tai heti ollaan haukkumassa. Kaikki äidit eivät halua luopua omasta ihmisyydestä, persoonasta tai omasta elämästä. Hyvä äiti ja lapsen hoito on osa elämää, joka kulkee mukana, mutta se ei ole suinkaan koko elämä. Pullamössöäidit kun ei lapsista päästä irti aikuisenakaan. Liikaa eletään lapsen ehdoilla ja häntä varten, eikä osata ajatella että lapsi on itsenäistyvä oma yksilö, joka ei ainakaan hyysäämällä opi kasvamaan aikuiseksi.

2-vuotiaan jo ymmärtää alkaa itsenäistyä, ettei vaan liikaa rasita äidin ja isin parisuhdetta.

Onko silloin lapseen ripustautunut pullamössöäiti, jos ei halua pientä alle kouluikäistä lastaan viedä viikoksi mummolaan, että pääsee itse lomailemaan? Ei se tarkoita, etteikö lapsesta pysty olemaan erossa. Minusta on ihan tervettä, ettei jätä pieniä lapsia noin pitkäksi aikaa hoitoon, jos ei ole pakko.

Meillä viikon tai pidemmät lomareissut tehdään yhdessä perheenä, koska myös lapset nauttivat suunnattomasti lomamatkoista. Toki se lomailu on silloin erilaista, mutta on se lomaa myös meille vanhemmille, kun ei ole niitä kotiarjen askareita tehtävänä.

Miehen kanssa saadaan hyvin parisuhdeaikaa ihan arjessa esim. iltaisin kotona, kun lapset nukkuu. Joskus käydään kahden syömässä, leffassa, teatterissa tms. ja joku tuttava hoitaa lapsia. Teemme myös 1-2 kertaa vuodessa 1-2 yön reissuja kaksin.

Nyt kun lapset ovat pieniä elämme enemmän heidän ehdoillaan ja teemme asioita niin, että koko perheellä on kivaa yhdessä. Kun lapset kasvaa, on sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän.

Ja meillä myös mies ajattelee samoin eli ei ole mitään täällä usein kuviteltua tilannetta, että äiti on joku höyrypää lapsissa roikkuja ja mies on ihan perheen ulkopuolinen olento. Meillä perhe on perustettu kahden aikuisen yhteisestä halusta ja lapset ovat kummallekin elämän ykkösasia.

2-vuotiaalle 1-2 yötä on ok, ehkä kolmaskin menee riippuen lapsen luonteesta. Viikon mittaista eroa lapsesta parisuhteen hoitamisen vuoksi en voi millään ymmärtää. Mihin sitä tarvii? Kyllä, se olisi kivaa, mutta ei tosiaankaan välttämätöntä parisuhteelle. Pienet irtiotot arjesta pitäisivät riittää, ja onhan sekin parisuhteelle laatuaikaa kun lapset on menneet nukkumaan.

2-vuotiaalle 1-2 yötä on ok, ehkä kolmaskin menee riippuen lapsen luonteesta. Viikon mittaista eroa lapsesta parisuhteen hoitamisen vuoksi en voi millään ymmärtää. Mihin sitä tarvii? Kyllä, se olisi kivaa, mutta ei tosiaankaan välttämätöntä parisuhteelle. Pienet irtiotot arjesta pitäisivät riittää, ja onhan sekin parisuhteelle laatuaikaa kun lapset on menneet nukkumaan.

Elää kokoajan kotona perheen kanssa, siis ihan kokoajan. Ihmisillä ei sais missään nimessä olla kahden keskistä aikaa? Me ja ystäväpiirimme ollaan vielä nuoria alle kolmikymppisiä ja nimenomaan välillä lädetään miesten kans ihan pariskunnittain matkalle rentoutumaan ja pitämään hauskaa.

Onko joidenki kotimummojen vaikea tajuta, että sillointällöin äiti ja isi haluaa kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia?

Enemmän musta tuntuu, että miehet pettää kauniiden hoikkien ja viehättävien naisten kanssa salaa muualla, kun kotona akka ei enää ole muuta kuin paskantuoksuisessa äidinroolissa, jota ei myöskään kiinnosta kahdenkeskinen aika.

Seksistä olette vissiin luopunu lastenteon jälkeen? Ainii mutta lapsien ehdoilla eletään kokoajan ni eihän muusta elämästä tietystikkää oo tietoakaan. Ystäviäkään ei voi varmaan nähdä, jos se pikku peeveli ei oo mukana kerjäämässä huomiota.

Juuri näiden perheet pysyy yhdessä, joissa isä ja äiti on myös suhteessa ja tekee kahdestaan välillä(huom!välillä)asioita.

En ymmärrä miten parisuhdetta voi edes hoitaa siinä, jos puheenaiheena on vain lapset.

Joillekkin perhe näköjään on se parisuhde. Ei ihme, että miehet lähtee kävelee tollasten kyynisten äitien luota.

ja pikaseksiäkin ehtii harrastamaan iltapäivisin ;) Nykypäivänä vanhemmilla on enemmän yhteistä aikaa kuin ennen vanhaan ja jostain kumman syystä nykyisin erotaan enemmän. Johtuisko arvoista..?

Se, ettei jätä lastaan viikoksi hoitoon, niin ei tarkoita että olisi koko ajan lapsessa kiinni ja kotonakin voi pukeutua kauniisti :)

"joku tuttava hoitaa" Ilmeisesti teillä ei ole lapsille läheisiä isovanhempia, jotka voisivat hoitaa? Monesti tuntuu, että ne ihmiset kritisoivat eniten, joilla ei ole mahdollisuutta "hyödyntää" isovanhempia apua. Joko eivät ole läheisissä väleissä, tai isovanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty tai halua hoitaa lapsia.

Joku tuttava tässä tarkoittaa mm. sukulaisia ja ystäviä eli ihmisiä, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä muutenkin. Ovat siis lapsillemme hyvinkin tuttuja ihmisiä.

En minäkään jättäisi lastani "jollekin tutulle" hoitoon useammaksi päiväksi. Läheiselle isovanhemmalle, joka todella välittää lapsesta ja osaa hoitaa lasta on hellpo jättää lapsi hoitoon. Meillä anoppi on entinen pph, joten lelut ja turvaportit tms on.

Ilmeisesti teillä ei ole lapsille läheisiä isovanhempia, jotka voisivat hoitaa?

Monesti tuntuu, että ne ihmiset kritisoivat eniten, joilla ei ole mahdollisuutta "hyödyntää" isovanhempia apua. Joko eivät ole läheisissä väleissä, tai isovanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty tai halua hoitaa lapsia.

juuri niille jotka kerran pari vuodessa katoavat viikon lomalle pakoon kamalaa arkeaan. Kuka sellaista jaksaa, ei kukaan!



Kun arki on ihanaa ja sujuvaa, ei ole tarvetta tollaiselle. Ja aika moni nainen lähtee näille matkoille kun pelkää että mies jättää.

Tosi moni nainen todellakin unohtaa oman elämänsä sen miehen takia, ei osata enää puhuakaan itsestä kun käytetään vain muotoa "me"



Mulla yks tuttu, joka joka kerran kun tavataan puhuu miehestään. Ei mua kiinnosta! Mutta niin vaan kertoo miehestään ja kuinka kunnollinen se mies on ja on aivan haltioissaan jos mies sanonut,että lapset parasta mitä meillä on ja arki hyvää yms. Kertoo naisen omasta epävarmuudesta.



No just.

arvostella ketään. Enkä tarkoita työssäkäyviä äitejä, en harrastavia äitejä enkä äitejä, jotka joskus käyvätyön tai pari jossain ilman lapsia. Vaan kysyin kuinka joku voi pienen lapsen jättää vaikkapa viikoksi hoitoon. Ja pienellä tarkoitin alle 2-vuotiasta, en kouluikäistä!



Meillä ei varsinkaan mies halua jättää lapsia yökylään. Johtuu ehkä luonteesta ja siitä että on hyvin isällinen ja on kulttuurista jossa perhe on todella tärkeä. Mutta myös yhteistä aikaa arvostetaan, melkein joka ilta juodaan teetä ja katsotaan elokuvia, seksiä on usein, mies antaa mulle vartalohieronnan viikottain, tehdään perheen kanssa kävelylenkkejä ja molemmilla on myös omia juttuja. Me ainakin ollaan aivan todella onnellisia lapsista ja perheestä ja elämä on kaikinpuolin hyvää. Reissataankin pari kertaa vuodessa ulkomaille koko perheenä ja myös kotimaassa matkustetaan. Miehen kotimaassa saankin sitten palvelua oikein kunnolla; aamulla ihana herätä kun kahvit keitetty ja pääsee valmiille ruoalle :) Ja lapset saa niin paljon huomiota ja aikaa mammalta,tädeiltä ja sediltä :) Aina joku vie jätskille jne. Silloin saa levähtää eikä kuitenkaan tarvi olla ilman lapsia

ap

Me ollaan nuoripariskunta. Meillä on 2v poika ja varattiin mieheni ja ystävieni kanssa sunny beachille bailumatka kesäksi, jee :) olemme onnellisia yhdessä ja meillä on hyvä parisuhde, vaikka nyt lähdetäänkin yhdessä rellestään, en koe olevani huono äiti ollenkaan, sillä lapsemme saa kyllä parastaan meiltä molemmilta.

Molemmat olemme työelämässä ja emme koe lastamme esteeksi nuoren elämän edellytykselle. Omat vanhempamme ovat siinä 45v tienoilla ja jaksavat todella hyvin hoitaa poikaamme ja hän tykkää olla mummilassa. Olemme tähän asti oltu yhden yön reissuja ilman lasta ja kaikki on toiminut hyvin. Tottakai ikävä tulee, mutta ollaan itsekkin tosiaan päälle parikymppisiä ja meillä on myös nuoruus menossa ja senkin voi aivan hyvin sovittaa lasten kanssa.



Jos 30-40v äidit haluaa olla vaan kotona ja ei tarvitse miehen kanssa enää laatuaikaa, niin se on teidän asia. Ette voi sanoa, mikä on oikea tapa ja ketkä eroaa ja ketkä ei. Meillä myös rakastetaan toinen toisiamme, jotkut äidit antoi täällä ymmärtää, että äiti ja isä rakastaa vain ja ainoastaan lapsia, mutta toisia ei tietystikkään. Mikä se semmonen on? Eihän lapsillekkaan varmaan ole opetettu, kuin he, eli lapset on maailman navat perheessä ja isä ja äiti toimii palvelijana, joilla ei ole omia/yhteisiä tarpeita lainkaan. En voi ymmärtää tommosta tiukkaa touhua!

Me ollaan nuoripariskunta. Meillä on 2v poika ja varattiin mieheni ja ystävieni kanssa sunny beachille bailumatka kesäksi, jee :) olemme onnellisia yhdessä ja meillä on hyvä parisuhde, vaikka nyt lähdetäänkin yhdessä rellestään, en koe olevani huono äiti ollenkaan, sillä lapsemme saa kyllä parastaan meiltä molemmilta.

Molemmat olemme työelämässä ja emme koe lastamme esteeksi nuoren elämän edellytykselle. Omat vanhempamme ovat siinä 45v tienoilla ja jaksavat todella hyvin hoitaa poikaamme ja hän tykkää olla mummilassa. Olemme tähän asti oltu yhden yön reissuja ilman lasta ja kaikki on toiminut hyvin. Tottakai ikävä tulee, mutta ollaan itsekkin tosiaan päälle parikymppisiä ja meillä on myös nuoruus menossa ja senkin voi aivan hyvin sovittaa lasten kanssa.

Jos 30-40v äidit haluaa olla vaan kotona ja ei tarvitse miehen kanssa enää laatuaikaa, niin se on teidän asia. Ette voi sanoa, mikä on oikea tapa ja ketkä eroaa ja ketkä ei. Meillä myös rakastetaan toinen toisiamme, jotkut äidit antoi täällä ymmärtää, että äiti ja isä rakastaa vain ja ainoastaan lapsia, mutta toisia ei tietystikkään. Mikä se semmonen on? Eihän lapsillekkaan varmaan ole opetettu, kuin he, eli lapset on maailman navat perheessä ja isä ja äiti toimii palvelijana, joilla ei ole omia/yhteisiä tarpeita lainkaan. En voi ymmärtää tommosta tiukkaa touhua!

Me ollaan nuoripariskunta. Meillä on 2v poika ja varattiin mieheni ja ystävieni kanssa sunny beachille bailumatka kesäksi, jee :) olemme onnellisia yhdessä ja meillä on hyvä parisuhde, vaikka nyt lähdetäänkin yhdessä rellestään, en koe olevani huono äiti ollenkaan, sillä lapsemme saa kyllä parastaan meiltä molemmilta.

Molemmat olemme työelämässä ja emme koe lastamme esteeksi nuoren elämän edellytykselle. Omat vanhempamme ovat siinä 45v tienoilla ja jaksavat todella hyvin hoitaa poikaamme ja hän tykkää olla mummilassa. Olemme tähän asti oltu yhden yön reissuja ilman lasta ja kaikki on toiminut hyvin. Tottakai ikävä tulee, mutta ollaan itsekkin tosiaan päälle parikymppisiä ja meillä on myös nuoruus menossa ja senkin voi aivan hyvin sovittaa lasten kanssa.

Jos 30-40v äidit haluaa olla vaan kotona ja ei tarvitse miehen kanssa enää laatuaikaa, niin se on teidän asia. Ette voi sanoa, mikä on oikea tapa ja ketkä eroaa ja ketkä ei. Meillä myös rakastetaan toinen toisiamme, jotkut äidit antoi täällä ymmärtää, että äiti ja isä rakastaa vain ja ainoastaan lapsia, mutta toisia ei tietystikkään. Mikä se semmonen on? Eihän lapsillekkaan varmaan ole opetettu, kuin he, eli lapset on maailman navat perheessä ja isä ja äiti toimii palvelijana, joilla ei ole omia/yhteisiä tarpeita lainkaan. En voi ymmärtää tommosta tiukkaa touhua!

itsekin olen parikymppinen ja kuten sanottu, ei elämäni pyöri vain lasten ympärillä vaikka en heitä voisi viikoksi jättääkään. Koetko muuten itse että elämäsi pyörii paljon miehesi ympärillä?

ja intohimo on tärkeää =) ap

Tuttavapariskunnan mies lähti pienen lapsensa (lähtöhetkellä 10kk) kanssa kuukaudeksi toiselle puolella maailmaa, kotimaahansa. Lapsen äiti jäi töihin ja seurasi perhettään kuukauden kuluttua pariksi viikoksi lomalle. Ihmettelin vähän silloin, ja edelleen... Olen toistaiseksi lapseton, mutta en usko, että itse äitinä pystyisin olemaan niin kauaa erossa pienestä lapsestani, vaikka tämä isänsä kanssa kaikessa turvassa oliskin. Isä kyllä muutenkin hoitaa tässä perheessä lasta hoitaa kun äiti käy töissä.