Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko saanut 2-4-vuotiaiden nukkumaanmenon järjestettyä siedettäväksi? Auta epätoivoista!
26.02.2012 |
2,5-vuotias tyttö ja 4-vuotias poika, pestään hampaat, pistetään yöpuvut päälle, luetaan iltasatu... ja kaaos alkaa. Joka hemmetin ilta. Ollaan ajauduttu siihen, että minä jään "nukuttamaan" lapsia lastenhuoneesen iltasadun luettuani, mutta tämä ei voi enää jatkua.
Koko kroppa on pieniä mustelmia ja jopa puremajälkiä täynnä. 2,5-vuotias on järkyttävä huutaja, potkija ja purija jos ei saa tahtoaan läpi, yleensä tahto on avata ovi ja juoksennella ympäri kämppää. Ja pomppia äidin päällä...
Kaikki vinkit (oikeasti!) tervetulleita, onko kukaan onnistunut Supernanny metodilla esim? Onko edessä pitkä ja kivikkoinen tie?
Tietysti osaksi tilanne on riistäytynyt käsistä oman pehmeyteni vuoksi, ja aion tätä myös yrittää korjata.
Asiaa ei auta, että vaikka nukkumaan mennään noin klo. 20.00, tyttö nukahtaa vasta noin klo. 23.00, sillä päiväkoti antaa tytön nukkua joskus jopa 90 minuutin päiväunet, sillä "se on tosi väsynyt päiväuniaikaan"... ja kierre on valmis.
Fire away ladies!
Kommentit (27)
Nukkuvatko lapset samassa huoneessa? Nähtävästi? Onko mahdollista erottaa? Saisi 4v ainakin yöunensa koska 2,5v riehuu oletettavasti enemmän?
Sitten kun 2,5v on omassa huoneessaan niin voit vaan kylmästi jättää hänet sinne riehumaan hyvän yön toivotusten jälkeen. Karkaa varmasti 100 kertaa huoneesta mutta viet aina takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuvatko lapset samassa huoneessa? Nähtävästi? Onko mahdollista erottaa? Saisi 4v ainakin yöunensa koska 2,5v riehuu oletettavasti enemmän?
Sitten kun 2,5v on omassa huoneessaan niin voit vaan kylmästi jättää hänet sinne riehumaan hyvän yön toivotusten jälkeen. Karkaa varmasti 100 kertaa huoneesta mutta viet aina takaisin.
Kellonaikojen mukaan iltarutiinit. Joka ilta rentouttava ja rauhoittava kylpy/ suihku, iltapala ja kenties piirrettyjä muuten hiljaisessa talossa. Himmennän valot, sytytän kynttilöitä. Koko ympäristö rauhoitetaan eikä enää leikitä villejä juttuja.
Iltapalan aikana jutellaan vielä päivän asioista. Ennen sänkyyn menoa halaillaan ja suukotellaan.
Lapset ovat kuunnelleet satuja ja lastenlauluja huoneessaan hiljaisella. Omaan sänkyyn saa valita yhden lelun.
Sinne sitten jäävät unta kehräämään itsekseen.
Pahin vaihe on ollut 2-vuotiaiden kanssa, jotka ramppaavat sängystä pois sen 30 kertaa illassa aikansa. Olen vain käännyttänyt takaisin ja peitellyt yhä uudelleen. Ei miään jutustelua. Lapsi tulee perässä ja vien taas takaisin hiljaa. Ei tuota ole kovin montaa viikkoa jatkunut. Pääasia, ettei kimpaannu.
Olen myös puhunut nukkumaan menosta aina myönteisesti: onpa IHANAA päästä oman peiton alle ja vihdoinkin lepäilemään! MInkä levun tahdot valita tänään? Sinun vuorosi päättää musiikki. Huomenna on uusi hyvä päivä! (Lapsille saa "myytyä" ihan mitä vain omalla asenteella)
Suosittelen vain pitkämielisyyttä, lempeätä toistoa ja riittäviä halauksia ennen sänkyyn menoa. Ilmoitat myös, että nyt on ilta ja aikuisten aika katsella telkkaria. Lapset pysyvät sängyssä.
Se johtuu päiväkodissa nukutuista päiväunista. Nukkuu yleensä puolitoista tuntia ja silloin nukahtaminen illalla venyy puoli yhteentoista. Jos ei ole päivällä nukkunut, nukahtaa illalla helposti ja huudottomasti kahdeksalta. En ole ollut pojalle iltametakasta suutuksissani, koska se ei ole hänen vikansa, häntä ei vain yksinkertaisesti väsytä noin aikaisin. Olen siksi suosiolla siirtänyt yöunille menoa yhdeksään niinä päivinä, kun on hoidossa nukkunut. Väheneepä ne tuskastuttavat sängystä huutelut, pissalla käyntiravaukset, peittelyt, tyynyn kääntämiset ym. 2,5 tunnista puoleentoista tuntiin.
iätkin täsmäävät. Ilmeisesti heillä ei ole äitinsä luona mitään rutiineja tai käyvät ylikierroksilla kun tulevat tänne, koska nukkumaanmeno on aina yhtä pelleilyä ja sirkusta.
Taannoin lapset viettivät meillä pidemmän ajanjakson, ja saimme rutiinit kuntoon ja nukkumaanmenokin onnistui sujuvasti. Parin tunnin nukutusmaratoneista päästiin vartin nukuttamiseen. Päikkärit jätettiin pois, lapset ylös aamulla 8 maissa, joka päivä ainakin hetki ulkoilua, säännölliset ruokailut ja muutenkin rytmiä elämään. Vähensimme telkkarin katselua runsaasti (äitinsä luona katsovat käsittääkseni aika paljon), talon säännöt selkeytyivät ja kaikilla oli mukavampaa. Illalla syötiin samaan aikaan iltapalaa, käytiin pesuilla ja pisuilla, pistettiin yövaatteet ja lapset sänkyyn. Isä yleensä meni heidän väliinsä (nukkuvat täällä samassa sängyssä) etteivät leiki keskenään, ja viimeistään puolen tunnin päästä molemmat nukkuivat aina.
Oi sitä helppoutta... Joten eipä mulla muuta vinkkejä kuin päiväunet pois ja nukuta vaikka vieressä, jos ei muuten onnistu. Tuon ikäisillä nukkumaanmeno menee helposti leikkimiseksi. Lapsesi ovat selvästi valmiita jättämään päikkärit pois tai ainakin tyttösi, sillä 23.00 ei ole nelivuotiaan nukkumaanmenoaika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. vakava keskustelu PK:ssa ja päiväunien radikaali lyhentäminen.
2. lapset eri huoneisiin nukkumaan - ainakin väliaikaisesti. Meillä jouduttiin kaksoset laittamaan erilleen noin puoleksi vuodeksi siinä 3-vuoden kieppeillä. toinen nukkui aulassa, kun muutakaan paikkaa ei ollut, mutta auttoi selvästi.
3. tarrapalkinnot, eli tarra aina kun on mennyt nätisti ja rauhallisesti omaan sänkyyn
4. johdonmukaisuutta ja sinnikkyyttä aikuisille, iltarauhoittumisesta ei anneta periksi. Kiukkupussi palautetaan omaan sänkyyn tylysti ilman mitään sirkustemppuja vaikka sata kertaa peräkkäin. Meillä meni sitkeämmän kiukuttelijan kanssa noin puoli vuotta, että oppi rauhoittumaan iltaisin omaan sänkyyn.
pysyvätkö omissa sängyssä vai tulevatko yöllä äidin kainaloon?
Ja entäs lomalla ja viikonloppuisin. Meneekö tyttö silloin kiltisti ajoissa nukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi ei ole vielä väsynyt. JOko saat päiväkodin ymmärtämään ja vähentämään nukkumista tai sitten annat valvoa 22.00 tai 22.30 ja kokeilet nukkuisiko silloin, kun ihan oikeasti väsyttää. Näin meillä kotihoidossa. Jos pieni nukkkuu päikkärit, valitettavasti ei jää omaa aikaa, vaan lapsi touhuaa illan vielä kanssani.
saatiin järjestystä sillä että lapsi ylös sängystä aikaisemmin ja teimme hyvän yön kierroksen eli sammutimme yhdessä huone kerrallan valot. Lapsi nukkuun samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli aika monella on kuitenkin sitten tepsinyt nuo 100 x sänkyynviemiset vähitellen?
Diggailen kovasti tuota 5:n rauhallista ja positiivista systeemiä, tarroja myös, ja alan olla vähän kanssa sillä kannalla, että mukelot erotetaan siksi ajaksi, että alkaa sujumaan.
Isä on parempi (lue: tiukempi) nukuttaja kuin minä, hän ei vain mielellään luopuisi illalla omasta rauhallisesta ajastaan, mutta ei tämä peli vetele... ei vaan toimi, enkä itse voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Eikä se mullekaan ole herkkua se jokailtainen 2-3 tuntia kestävä taistelu.
4-vuotiaan unesta en ole huolestunut nykytilanteessa, sillä poika nukahtaa just silloin kun nukuttaa tarpeeksi, eikä hevin herää :)
Ja sinä joka kerroit, että onnistuitte korjaamaan miehen lasten nukkumaanmenosirkuksen - upea juttu, ja kiva kuulla että on toivoa, vaikka omassa tapauksessa olen tilanteen ihan itse aiheuttanutkin.
Entä sen jälkeen ko ovat nukahtaneet? pysyvätkö omissa sängyssä vai tulevatko yöllä äidin kainaloon?
Ja entäs lomalla ja viikonloppuisin. Meneekö tyttö silloin kiltisti ajoissa nukkumaan?
Tyttö herää vielä kerran yössä, yleensä jään hänen sänkyynsä loppuyöksi, vaikka nukahtaakin uudestaan helposti. Viikonloppuisin on tosiaan (yllätys, yllätys) helpompaa kun ei kotona nuku niitä päiväunia.
Ehkä tästä selvitään hengissä!
AP
Vanhempanillassa olen jo itse maininnutkin, mutta sama peli jatkuu. Olen huomannut kanssa, että tuo 30-45 minuuttia on se ehdoton kipuraja päikkäreitten kanssa. Kun ei edes kotona koskaan nuku enää!
Kiitos vielä, onnistuitte luomaan vähän uskoa ja taistelutahtoa minuun :)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kunnon palaverin paikka. Tarvitset tässä päiväkodin apua, pyydä vaikka keskusteluaikaa ja kirjoita paperille (tai vaikka sähköpostiin päiväkodille), mikä on ongelmana.
1) Älä sano, että lapsi valvoo iltaisin tosi myöhään. Sano, että hän valvoo yhteentoista.
2) Sano, että tiedät hänen nukkuvan pitkät päiväunet, koska on mennyt niin myöhään nukkumaan.
3) Sano, että kierre on nyt katkaistava, että teet kyllä kotona oman osasi ja että kun se on tehty, voidaan päiväunia taas varovasti pidentää.
4) Kerro myös potkimisesta, kiljumisesta ja nipistelystä, pistä dramatiikkaa peliin...
Meillä oli esikoisen kanssa samaa ongelmaa ja kun saatiin tässä koti ja päiväkoti samalle puolelle, tekemään yhteistyötä eikä syyttelemään toisiaan, niin tilanne kotona rauhoittui.
PS. Älä sitten säikähdä, kun saat luennon siitä, kuinka lapsi tarvitsee rajoja. Ne kertovat sen varmuuden vuoksi kaikille...
eikä päiväkoti. Meillä toimii ihan hyvin se että päikkärit jätetään väliin tai katkaistaan lyhyeen. Lapsi on 4-vuotias ja lakkasi alle 2-vuotiaana nukkumasta kotona päikkäreitä.
Yksin se jo varmaan helpottaa teidän nukkumisrumbaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellonaikojen mukaan iltarutiinit. Joka ilta rentouttava ja rauhoittava kylpy/ suihku, iltapala ja kenties piirrettyjä muuten hiljaisessa talossa. Himmennän valot, sytytän kynttilöitä. Koko ympäristö rauhoitetaan eikä enää leikitä villejä juttuja.
Iltapalan aikana jutellaan vielä päivän asioista. Ennen sänkyyn menoa halaillaan ja suukotellaan.
Lapset ovat kuunnelleet satuja ja lastenlauluja huoneessaan hiljaisella. Omaan sänkyyn saa valita yhden lelun.
Sinne sitten jäävät unta kehräämään itsekseen.
Pahin vaihe on ollut 2-vuotiaiden kanssa, jotka ramppaavat sängystä pois sen 30 kertaa illassa aikansa. Olen vain käännyttänyt takaisin ja peitellyt yhä uudelleen. Ei miään jutustelua. Lapsi tulee perässä ja vien taas takaisin hiljaa. Ei tuota ole kovin montaa viikkoa jatkunut. Pääasia, ettei kimpaannu.
Olen myös puhunut nukkumaan menosta aina myönteisesti: onpa IHANAA päästä oman peiton alle ja vihdoinkin lepäilemään! MInkä levun tahdot valita tänään? Sinun vuorosi päättää musiikki. Huomenna on uusi hyvä päivä! (Lapsille saa "myytyä" ihan mitä vain omalla asenteella)
Suosittelen vain pitkämielisyyttä, lempeätä toistoa ja riittäviä halauksia ennen sänkyyn menoa. Ilmoitat myös, että nyt on ilta ja aikuisten aika katsella telkkaria. Lapset pysyvät sängyssä.
Meillä oli aika pitkälti sama systeemi, myöskin kaksi lasta samalla ikäerolla ja pienempi sellainen hulivili että villitsi isommankin. Eri huoneisiin ei voitu laittaa koska ei kertakaikkiaan ole sopivaa paikkaa. Meillä tehtiin sitten vielä niin, kun alkoi sen verran sujumaan että jotenkin edes pysyi vuoteessa että jäin itse huoneeseen tuolille istumaan (läppäri sylissä, tein samalla töitä joten ei mennyt aika hukkaan). Aloitin pienemmän vuoteen laidalta ja siitä siten pikkuhiljaa siirryin ilta toisensa jälkeen kauemmas kunnes lopulta valvoin huoneen oven ulkopuolella (näkivät että istun siinä). Pari viikkoa varmaan meni mutta sitten rauhoittui ja lopulta jäivät ihan nätisti. Tuosta nyt pari vuotta ja ovat siitä lähtien nukkuneet hyvin, jäävät rauhassa vuoteisiinsa ilman sen kummempia temppuja. Tsemppiä!
Nyt on kunnon palaverin paikka. Tarvitset tässä päiväkodin apua, pyydä vaikka keskusteluaikaa ja kirjoita paperille (tai vaikka sähköpostiin päiväkodille), mikä on ongelmana.
1) Älä sano, että lapsi valvoo iltaisin tosi myöhään. Sano, että hän valvoo yhteentoista.
2) Sano, että tiedät hänen nukkuvan pitkät päiväunet, koska on mennyt niin myöhään nukkumaan.
3) Sano, että kierre on nyt katkaistava, että teet kyllä kotona oman osasi ja että kun se on tehty, voidaan päiväunia taas varovasti pidentää.
4) Kerro myös potkimisesta, kiljumisesta ja nipistelystä, pistä dramatiikkaa peliin...
Meillä oli esikoisen kanssa samaa ongelmaa ja kun saatiin tässä koti ja päiväkoti samalle puolelle, tekemään yhteistyötä eikä syyttelemään toisiaan, niin tilanne kotona rauhoittui.
PS. Älä sitten säikähdä, kun saat luennon siitä, kuinka lapsi tarvitsee rajoja. Ne kertovat sen varmuuden vuoksi kaikille...
Siellähän voinkin avautua sitten, antoivat tunnin ajan :D Hyviä vinkkejä tuossa viestissäsi keskusteluun, kiitos!
Hyvä saada varmistusta sille, ettei ole pelkästään oma vika tämä tilanne!
Tuossa lienee kaksi ratkaisevaa tekijää joista päiväkodin toiminta on se merkittävämpi. Toinen on omien tuon ikäisten kanssa on toiminut (Supernannyn) periaate että sängystä pois pyrkivän lapsen kanssa ei väitellä, neuvotellaä painita tms vaan nostetaan vain rauhallisesti takaisin sänkyyn. Pian lapsi turhautuu kun vanhempi ei provosoidukaan. Sitähän lapsi siinä tavoittelee - vanhemman reaktiota.
Meillä oli aika pitkälti sama systeemi, myöskin kaksi lasta samalla ikäerolla ja pienempi sellainen hulivili että villitsi isommankin. Eri huoneisiin ei voitu laittaa koska ei kertakaikkiaan ole sopivaa paikkaa. Meillä tehtiin sitten vielä niin, kun alkoi sen verran sujumaan että jotenkin edes pysyi vuoteessa että jäin itse huoneeseen tuolille istumaan (läppäri sylissä, tein samalla töitä joten ei mennyt aika hukkaan). Aloitin pienemmän vuoteen laidalta ja siitä siten pikkuhiljaa siirryin ilta toisensa jälkeen kauemmas kunnes lopulta valvoin huoneen oven ulkopuolella (näkivät että istun siinä). Pari viikkoa varmaan meni mutta sitten rauhoittui ja lopulta jäivät ihan nätisti. Tuosta nyt pari vuotta ja ovat siitä lähtien nukkuneet hyvin, jäävät rauhassa vuoteisiinsa ilman sen kummempia temppuja. Tsemppiä!
Taidanpa kirjoittaa kaikki nämä vinkit ylös niin on ässiä mitä vetää hihasta kun keinot tuntuu loppuvan :)
Ja itsellä alkaa pian etätyöt kotoa ulkomaiselle firmalle, ja aikaeron takia tulee se iltojen "oma aika" tosi tarpeeseen sitten...
Tähän ketjuun vastaillessani mies nukutti tytön omaan makuuhuoneeseemme 10 minuutissa (!), ja hoiti sitten pojankin nukuttamisen ennätysajassa, joten eiköhän se tästä, ehkä mä ulkoistan tän homman pian kokonaan miehelle kun se meni näinkin hienosti :D
Ei vaan, iso kiitos kaikille jotka vastasitte, kaikki vinkit kirjoitan ylös sotasuunnitelmaan huomenissa!
AP
Syödään iltapala seitsemältä, käydään suihkussa ja pestään hampaat, sitten lapset saavat leikkiä rauhassa huoneessaan vielä puoli yhdeksään, yleensä leikkiaikaa jää iltatoimien jälkeen 20-30min (hyvä kannustin esim. Jos lapsi vitkuttelee suihkussa kun muistuttaa että ehtii vielä leikkiä jos toimii reippaasti) sitten puoli yhdeksältä otan lapset syliin ja luetaan iltasatu, sadun jälkeen sylitellään vielä hetki ja jutellaan päivästä/seuraavan päivän asioista..sitten peittelen lapset sänkyihin, laitan unilaulu-cd:n vielä hiljaiselle soimaan ja istun huoneessa kunnes nukahtavat, nukahtavat siis ihan minuuteissa kun pääsevät sänkyihinsä.
En osaa ap sinua muuten neuvoa kun että otat joka ilta toistuvat rauhalliset rutiinit, pyydä jos hoidossa lapsi voisi nukkua vaikka tunnin vaan. Ehkä kannattaa aloittaa nukuttaminen vasta lähempänä yhdeksää, saakohan isompi tarpeeksi unta?
Kiva kuulla, että saitte jotakin irti ajatusmaailamstani. Tuli vielä mieleen tuosta lasten lähellä työn tekemisestä ja vähitellen kauemmaksi siirtymisestä:
Meillä oli vaikein tilanne kolmannen lapsen synnyttyä. Isommat olivat 2v ja 4v. Erosin. Lapsilla oli niin paha ja vaikea olla, että reagoivat iltaramppaamisilla ja raivolla. Oli vielä se hiivatin vauvakin kilpailemassa äidistä. Tein ihan samoin. Asetuin lastenhuoneen oven äärelle kutomaan ja liekuttamaan vauvaa, lapsilla oli näköyhteys minuun, mutten jutellut sen kummemmin. Satoin sanoa vain "shhh shhh, nukkukaahan nyt" ja jatkaa vaikka kutomista tai lehden lukemista.
Oppivat vähitellen luottamaan siihen, että äiti ei katoa mihinkään ja turvalliset äänet ja kolinat keittiön perukoilta riittivät sittemmin.
Niin raivostuttava neuvo kuin se onkin, niin parhaiten auttaa oma rauhallisuus ja kärsivällisyys, johdonmukaisuus. Ihan, ihan aina. Jos lapsille räyhää, heidän pitää kokeilla monta kertaa uudestaan toistuuko se jonakin hetkenä vai onko kaikki hyvin ikuisesti ja aina. 5
Alue: Aihe vapaa
Meillä sama juttu ja on sovittu että lapsi saa nukkua puoli tuntia tai 45 minuuttia. Sekin kyllä myöhästää nukkumista, mutta kai lapsen täytyy antaa nukkua päivällä jos on väsynyt.
Jos lapsi alkaa satuttaa, laita sänkyyn ja sano että äiti lähtee nyt, äitiä ei lyödä. Tee tämä vaikka 150 kertaa. Vuorotelkaa nukuttamisessa miehen kanssa. Molemmilla sama linja, todella tiukka, ei mitään lupaa satuttaa millään tavoin. Meillä mä teen niin, että lopetan lukemisen, jos meno menee mahdottomaksi.
En oikein näe muuta tietä kuin laittaa lapsi uudelleen ja uudelleen sänkyyn ja kieltää ehdottomasti puremasta yms.